Kuula Viljo (pihamaa) – Nummelaan Kylähistoria

Huhdanmäentie 18 (Toivola)

Leena Åkerman, o.s. Kuula kertoi naapurissa asuneelle lapsuuden ystävättärelleen Huhdanmäentietä koskevasta ja https://www.nummela.info/?page_id=4459>Toivolan pihapuita uhkaavasta suunnitelmasta. Nykyisin Yhdysvalloissa asuva ystävätär Karin Mohler, o.s. Frisk kirjoitti heti tämän hevoskastanjan tarinan:

Leena told me about the widening of the street and she was and is worried about her tree…so here it goes.

Oliko se vain yksi komea puu?

We give some things great importance, because we know that with their presence, we have a reminder of a certain wonderful reality, even if from long ago, like Christmas.
   We have memories we hold dear and in an ever changing world we need these memories to remain constant, undisturbed
   This is Leena’s story as I remember…
Like our house that has been in Nummela since my memory started, there is a tall tree that has weathered all the storms of my life.   This tree started as a chestnut given to me by someone and I marveled at the shiny thing as I held it in my hands. It was smooth, silky slick, chocolate brown and perfect. The chestnut seed held a fascination I could not explain or imagine. I was told that this seed would produce a mighty tree with beautiful blossoms if planted in the right place at the right time.
    I was a young child and the world was still filled with wonder. I took my chestnut to my Mom and asked her to plant it with me in the right place because it was going to be a beautiful tree, different from all our other trees, with magnificent blossoms and the possibility to produce more chocolate colored shiny chestnuts to play with.
My Mom looked at me and realized that this planting procedure was as important to me as was the little kitten I needed to have. It was going to be MY TREE.
    I know now that my Mom with wisdom and tender loving care selected just the right spot and time to plant this seed , and her heart was moved by the hope in her young daughter’s eyes.
     The chestnut was planted close to the entrance to our property and my impatient eyes looked and looked for this young tree to make an appearance.
    Time goes slowly when you wait for your wonder, yet one day the ground broke and the first fingers of my chestnut tree stretched their way out of the warm, rich soil of it’s new home in Nummela.
    And the tree grew, and grew and I proudly told people that this was MY tree.
Now, in 2007, the tree stands tall and guards the entrance to my childhood home. I have walked by it as a young bride, I carried my babies in and out, I looked up into it’s canopy when my beloved Dad died and later, years later when my Mom died, the tree stood there.
    Friends have come and gone, the tree remained. Every season it remembered to give me joy with the young buds, then the blossoms and in Fall when the handsome foliage turned color and fell to the ground I saw this magnificent chestnut tree with all it’s branches reach for the sky.
     The tree has been there. More than 50 years have passed. Sometimes I hardly notice it anymore, it is part of the landscape, part of my life until yesterday…
I was notified that the street in front of our house needs to be widened, traffic demands more space. My chestnut tree is in their way.

Kirjeen vapaa suomennos:

Jotkut asiat ovat meille tavattoman tärkeitä, koska tiedämme, että kun ne ovat olemassa, meillä on muisto jostakin tietystä ihanasta todellisesta asiasta, vaikka kauan aikaa sitten olleesta, kuten joulusta.
Meillä on muistoja, joita pidämme rakkaina, ja alati muuttuvassa maailmassa me tarvitsemme noita muistoja.

Tämä on Leenan kertoma tarina sellaisena kuin muistan…

Kuten meidän talomme, joka on ollut Nummelassa siitä asti kuin muistan siellä on ollut suuri puu, joka on kestänyt kaikki elämäni myrskyt. Tämä puu alkoi kasvaa kun joku antoi minulle hevoskastanjan ja ihmettelin kiiltävää esinettä, jota pitelin käsissäni. Se oli liukas, silkkimäinen, suklaanruskea ja hieno. Kastanjan siemen kiehtoi niin että en voinut sitä selittää tai käsittää. Minulle kerrottiin, että tämä siemen voisi tuottaa valtavan puun, jossa olisi kauniit kukinnot, jos se istutetaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Olin nuori lapsi ja maailma oli täynnä ihmeitä. Vein hevoskastanjani äidilleni ja pyysin häntä istuttamaan se kanssani oikeaan paikkaan, koska siitä oli tuleva kaunis puu, erilainen kuin kaikki muut puumme. Puu, jossa olisi upeat kukinnot ja suklaanvärisiä, kiiltäviä hevoskastanjoita, joilla voi leikkiä.

Äiti katsoi minua ja oivalsi että istutustapahtuma oli yhtä tärkeä minulle kuin pieni kissanpoikanen, joka minun piti saada. Siitä oli tuleva minun puuni!

Tiedän nyt, että äitini viisaudella ja hellällä rakastavalla huolenpidolla, hän valitsi juuri oikean paikan ja ajan istuttaa tämä siemen. Hänen sydäntään liikutti toivo, jonka hän näki nuoren tyttärensä silmissä.

Hevoskastanja istutettiin lähelle tonttimme porttia ja minä kärsimättömästi odotin ja odotin tämän uuden puun ilmestymistä.

Aika kuluu hitaasti, jos odottaa ihmettä, mutta yhtenä päivänä maa repesi ja hevoskastanjapuuni ensimmäiset versot tulivat ulos Nummelan kotimme lämpimästä, rikkaasta maaperästä.

Ja puu kasvoi ja kasvoi, ja ylpeänä kerroin ihmisille, että tämä on minun puuni.

Nyt, 2007, puu seisoo suurena ja vartioi lapsuuteni kotia. Olen kulkenut sen ohi nuorena morsiamena, kantanut lapseni sisään ja ulos, olen katsonut sisälle sen oksistoon kun rakas isäni kuoli, ja vuosia myöhemmin, kun äitini kuoli, puu seisoi siinä.

Ystävät ovat tulleet ja menneet, puu on pysynyt. Jokaisena vuodenaikana se on muistanut antaa minulle iloa nuorine silmuineen, sitten kukkasineen ja syksyllä kun kaunis lehvästö on vaihtanut väriä ja pudonnut maahan, olen nähnyt tämän upean hevoskastanjan kaikkine oksineen ulottuvan taivaisiin.

Puu on ollut siinä. Enemmän kuin 50 vuotta on kulunut. Joskus tuskin huomaan sitä enää, se on ollut osa maisemaa, osa elämääni eilispäivään asti…
Minulle ilmoitettiin että katu taloni vieressä tarvitsee laajennusta, liikenne vaatii enemmän tilaa. Minun hevoskastanjani on niiden tiellä.