Rantanen Irja ja Aarne – Nummelaan Kylähistoria

Lohjantie 4 (Nummikoto)

/><figcaption class=wp-element-caption — Aarne Rantanen Rauhaniemen pihalla kälynsä Irma Kuorikosken juurisaatu ylioppilaslakki päässään v. 1955. Taustalla talon ainoa omenapuu, jossa oli Irman mielestä maailman parhaat omenat. Kuvan omistaa Irma Muuraiskangas.

Aarne Rantanen, Irma Kuorikoski, Irja Rantanen ja Matti Kuorikoski sekä Rantasten esikoinen Jarmo Nummelan Keskipisteellä 1955. Kuva: Irma Muuraiskankaan kokoelma

Rantasen perhe oli yksi Rauhaniemen talon vuokralaisista.

Vihtiläiset Aarne Aukusti Rantanen (1927) ja Irja Sylvia Kuorikoski ((1917) menivät naimisiin vuonna 1953. Rauhaniemi lienee ollut heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa.

Rantasten vielä asuessa Rauhaniemessä heille syntyi kaksi poikaa Jarmo (1954) ja Jyrki (1955). Rantaset ostivat Tuusan tilasta Nummikoto nimisen tontin vuonna 1956. Tontti sijaitsi Vihdintiellä Mannströmmin tontin takana (nykyosoite Lohjantie 4). Tälle tontille he aloittivat rakentaa omakotitaloa seuraavana vuonna 1957. Rantaset muuttivat Rauhaniemestä Vihdintielle Ahjolaan vuonna 1957, jossa he asuivat lyhyen aikaa.Seuraavana vuonna heille valmistui Nummikoto tontille oma talo, jonne he pääsivät muuttamaan jouluksi 1958.

Nummelan Harmoonitehtaan henkilökuntaa vasemmalta Olle Kallio, Aarne Rantanen, Sven Hietanen, Erkki Karlsson ja Paavo Randell. Kuva: Rantasen perheen kokoelma

Aarne Rantanen oli ammatiltaan puuseppä. Ensimmäisen oppinsa hän sai Hellen Puusepänverstaalla. Ensimmäinen työpaikka oli Nummelan Harmoonitehdas, jonka jälkeen Laakson Huonekalu Oy. Sieltä hän siirtyi Postin puutyöpajaan Helsinkiin. Välillä hän oli pari vuotta A-Elementin tehtaalla Kaukoilassa Nummelassa. Postin puutyöpaja oli muuttanut liikenteellisesti hankalaan paikkaan, jonne Nummelasta oli hankala kulkea. Kun Postin työpaja siirtyi Helsingin Vallilaan, palasi Aarne entiseen työhönsä. Sieltä hän jäi sairaslomalle 1979 ja menehtyi ankaraan sairauteen 1980.

Nummelan Torvisoittokunta. Vasemmalta: Luukas Leopold Hietanen, Seppo Merikallio, Aarne Rantanen, edessä Väinö Louhi, Jouko Helle, Juhani Vironen, Jyrki Helle, Matti Alirosti, Kalervo Lehtonen ja Matti Rouhinoja. Kuva: Rantasen perheen kokoelma

Aarne oli aktiivisesti mukana kylän harrastustoiminnassa. Hän kuului Nummelan soittokuntaan ja soitti tuubaa.

Nummelan Kisaajien johtokunta kokouksessaan. Vasemmalta Jyrki Helle, Kauko Sundell, Mervi Lemmetyinen, Jorma Ståhlstedt, Esko Helle, Pentti Kaunisto, Sirkka Ojanen, Alpo Sievinen, Aarne Rantanen ja Tauno Laine. Kuva: Rantasen perheen kokoelma

Aarne oli Nummelan Kisaajien pitkäaikainen jäsen. Hallitukseen hän kuului vuosien ajan ja oli jonkin aikaa sen puheenjohtaja. Kaikenlainen ulkoilu ja luonnossa liikkuminen olivat hänelle tärkeitä: pitkät kävelylenkit koiran kanssa harjulla tai talvisin Hiidenveden jäällä. Kesäisiin harrastuksiin kuuluivat kalastaminen Hiidenvedellä sekä retkeily omien poikien ja naapureiden lasten kanssa Papinsaaressa.

Irja työskenteli puhelinkeskuksessa sekä Nummelassa että Vihdin kirkonkylässä.
Pisimpään hän työskenteli Luontolan Kylpylän toimistossa. Sieltä hän jäi pois hoitamaan puolisoaan 1979. Puolison kuoleman jälkeen hän työskenteli Halmeen yrityksen toimistossa Veikkoinkorven teollisuusalueella.

Irja Rantanen 1970. Kuva: Irma Muuraiskankaan kokoelma

Irjan harrastuksista tärkein oli laulu. Kaikkien Kuorikoskien tavoin hän oli hyvä laulaja.Hän oli Nummelan Laulukuoron aktiivinen jäsen vuosikymmenten ajan. Kuoron konserteissa hän lauloi usein solistina.

Nummelan laulukuoro johtajanaan Esko Karvinen. Eturivissä toinen vasemmalta Irja Rantanen, hänen vieressään Irma Kuorikoski, toinen oikealta Aili Sievinen. Kuva: Irma Muuraiskankaan kokoelma.

Juhlatilaisuuksissa saatiin kuulla Irjan kaunista sopraanoa. Hänen useasti esittämänsä laulu oli Erkki Melartinin “Isä meidän”. Illanistujaisissa kajahti myös tango “Itämaista rakkautta” nummelalaisin sanoin: “Kun yö on tullut ylle Kaffemaan ja Töttermanni pistää tuikun palamaan “ jne.

Kahvimaan tango
Yö kun saapuu ylle Kahvimaan
ja Töttermanni pistää tuikun palamaan,
viell’ yhä valvoo Töttermanin neitonen
ja huoneen täyttää lemu lehmien.
Oi miksei saavu noutamaan
tuo prinssi uljas kauniin Kahvimaan.
Nyt huulet kuiskaa,
silmät loistaa läpi kaihien
taas aamunkoittoon uneen vaipuen.

Nummelalaiset ovat arvelleet, että Veikko Helle on aikoinaan mukaillut nämä sanat sävelmään ”Itämaista rakkautta”.

Irja teki myös ahkerasti käsitöitä. Irja harrasti myös voimistelua. Hän kuului Vihdinseudun Osuusliikkeen “Naiset mukaan”- toimintaan.