Nummelan rautatieaseman pihapiirissä on aikojen kuluessa ollut useita eri tarkoituksiin rakennettuja pikkurakennuksia. Henkilöliikenteen aikana asemarakennuksen vieressä oli junia odottaville ulkovessa. Rakennuksessa oli yhdellä nurkalla ovi naisille ja vastakkaisella nurkalla miehille.
Aseman etupihalla Asemantien varrella oli erillinen saunarakennus. Anitta Sandroos muistaa perheen lauantai-iltaiset saunomiset. Vaikka isä Kauko olikin usein iltaisin työtehtävissä, ehti hän aina kantaa lapset kylvyn jälkeen kotiin käärittyinä VR:n harmaaseen vilttiin, joka tuntui karhealta. Saunassa piti olla kiltisti, ei saanut meluta.
Radan takana oli aikanaan myös pyykkitupa ja pyykinkuivatustila. Tässä rakennuksessa oli myös leivinuuni, jossa perheen äiti Helli paistoi leipää.
Tästä rakennuksesta Anittalla on muisto, että hän oli Anne-siskon kanssa siellä. Anne kurkisteli suureen saaviin ja putosi sinne pää edellä. Saavissa oli vettä. Anitta huuteli äitiä, joka onneksi ehti apuun, eikä mitään pahempaa päässyt tapahtumaan.
QAZ_KUVA_[10491]
Asemaa vastapäätä radan takana oli valkoinen rakennus, missä punnittiin sokerijuurikkaita. Niitä tuotiin aina syksyisin kymmeniä vaunullisia asemalle.
Perheellä oli ajan tavan mukaisesti myös kotieläimiä. Useina vuosina ulkorakennuksessa kasvoi possu, jonka isä teurasti syksyllä. Sen kinkkua nautittiin joulupöydässä.
Kauko Sandroos menossa resiinalla vaihteitten vaihtoon 1970-luvulla. Taustalla sokerijuurikkaitten punnituskoppi.QAZ_KUVA_[10496]
QAZ_KUVA_[10482]
Takapihalla oli myös lampaita. Niitä oli vuosittain vaihteleva määrä, sillä katraaseen kuului myös pässi. Lampaita varten oli siirrettävä häkki. Näin niille saatiin aina uusi ruokapaikka. Junaa odottelevat asiakkaat kävivät usein rapsuttelemassa lampaita. Pojat opettivat pässin puskemaan ja se oli mukavaa seurattavaa. Lampaat myytiin syksyisin teuraaksi. Niitä ei käytetty omassa ruokataloudessa.
Kissojakin oli aina. Ne kuitenkin katosivat kummallisella tavalla. Jäivät joskus junan alle. Perheen Jami-koira oli uskollinen ystävä. Se kulki aina isän mukana.
Pentti Sandroos ja Turre-kissa 1970-luvulla. 
Pertti Sandroos kissa käsivarrella. Kuvattu 1970-luvulla. Kaukana takana näkyy Jokelan maitotalo. Perheen lapset muuttivat aikuistuttuaan omilleen isän jäätyä eläkkeelle. Kauko ja Helli Sandroos muuttivat työsuhdeasunnosta Enäjärventielle Kisarinteeseen omaan kerrostalo-osakkeeseen. Tässä vaiheessa piti luopua myös uskollisesta Jami-koirasta, koska niin kuin Anitta sanoo ”ei vapaana syntynyttä voinut kahlita kerrostaloon”.
Aseman vehreässä puistossa Helli Sandroos ja lastenlapset Minna Sandroos ja Heidi Kaarlela 
Anitta Sandroos 1975 lähdössä kotipihalta töihin. Pihalla näkyy kellarin edessä olevan kaivon paikka.