Armi Anita Forsius, o.s. Lehtinen asui lapsena isovanhempiensa Hanna ja Fredrik Lehtisen perheen kanssa Korsumäen, ”Kuperkeikan” mökissä Entisen Lohjantien varrella. Hän kertoo tarinassaan vuosista 1934-1938, jolloin hän oli 5-9 vuotias:
”Peltola oli lasten koulumatkojen kannalta hankalassa paikassa. Sen vuoksi isoäitini muutti perhekuntansa kanssa kesällä 1934 lähellä Nummelan kansakoulua sijaitsevaan Korsumäen taloon, nyk. osoite Lohjantie 17. Aarne-eno lainasi pienen, kulmikkaalla hytillä varustetun kuorma-auton ja ajoi sillä tavarat uuteen paikkaan. Minä olin muuttaessamme vajaan viiden vuoden ikäinen.
Korsumäen talo oli rakennettu Lohjantien ja Nummelan harjun väliselle alueelle. Sen tontti tunnettiin nimillä Istuinkivi tai Kuperkeikka. Tytöistä Lempi ja Eeva olivat alkuvuosina yläkoulussa. Lisäksi Lainan poika Viljo asui ajoittain Korsumäessä. Perhekunnan muut lapset olivat muuttaneet pois kotoa, mutta he kävivät siellä usein.
Korsumäessä asuessamme Lyyli-äitini kävi katsomassa minua aikaisempaa useammin. Myös minä vierailin hänen luonaan Helsingissä ja vietin päivän tai pari hänen kanssaan.
Isoäidillä ei ollut mitään vakinaista työpaikkaa. Lapset avustivat häntä taloudellisesti. Hän kävi ajoittain työssä Luontolassa ja lisäksi eri taloissa avustamassa kiireisinä aikoina. Hän hankki elintarpeita perhekunnalle viljelemällä puutarhaa sekä keräämällä metsistä marjoja ja sieniä. Hän kävi myös kodeissa hoitamassa sairaita ja joskus synnyttäjiäkin. Hänellä oli lisäksi kansanparantajan taitoja, hän antoi hierontaa ja pani paikoilleen sijoiltaan menneitä niveliä. Hän myös pesi pois syyliä ihmisten käsistä. Hoitoon kuului jokin loitsu, jota en saanut koskaan tietää. Haavoja ja ruhjeita hän hoiteli piharatamon lehdillä. Joskus häntä pyydettiin jopa laittamaan vainajaa arkkuun. Isoäiti oli hiljainen, ystävällinen ja avulias, eikä hän koskaan loukannut ketään. Hän oli uhrautuva ihminen, joka ajatteli aina lastensa parasta.
Korsumäen talon varsinaiseen asuinkerrokseen johtava kuisti oli harjun puolella. Talossa oli suuri tupakeittiö ja makuukamari. Vinttikerroksessa oli kummassakin päässä kevytrakenteiset huoneet, joita voitiin käyttää vain kesäaikana. Niiden keskellä oli tilava ikkunaton välikkö. Korsumäen kivijalkakerroksessa oli suuri halkovarasto sekä perunakellari ja kylmäkellari. Käymälä oli varastorakennuksessa talosta Lohjalle päin. Käyttövesi jouduttiin aluksi hakemaan naapuritontilla olevan seppä Oskari Nordströmin pajarakennuksen kaivosta. Sepän emäntä tunnettiin omalaatuisena ihmisenä ja naisia tiellä nähdessään hänellä oli tapana sylkäistä kaksi kertaa heidän peräänsä. Hän oli kuulemma mustasukkaisuudessaan tervannut pajan ikkunat, että hänen miehensä ei olisi päässyt vilkuilemaan muita naisia.
Opin sanomaan r-kirjaimen muita myöhemmin, kuitenkin jo koulunkäynnin alkamiseen mennessä. Muistelen, että se parani huomattavasti sen jälkeen, kun minulta poistettiin posken turpoamisen vuoksi yksi maitohammas alaleuasta oikealta. Hampaan poisti hammaslääkäri Julia Huhtikangas, jolla oli vastaanotto aivan Nummelan keskustassa olleessa Flinkmanin talossa. ”Ärräni” oli kyllä vähän yli 10 vuoden ikään tavallista pehmeämpi ”ranskalainen ärrä”. Lukemaan opin jo 5-vuotiaana omasta aapiskirjastani.
Kaksi vuotta minua vanhempi Pirkko tätini aloitti syksyllä 1935 alakansakoulun 1. luokan, ja silloin minä lähdin hänen mukaansa kuunteluoppilaaksi. Matka koululle oli lyhyt, sillä koulu oli Lohjan maantien toiselle puolella, vain n. 300 metrin päässä Korsumäestä. Opettajana oli silloin Olga Brandt. Pulpetit olivat kahden istuttavia. Minä istuin Pirkko Louhen vieressä. Kävin ”kuuntelukoulua” melko säännöllisesti koko lukuvuoden ajan.
Lukemaan opittuani seurasin myös sanomalehtiä. Pari kertaa lähetin Helsingin Sanomien ”Lasten omalle osastolle” piirroksen, toisen 5- ja toisen 6-vuotiaana. Kumpikin piirros esittää korkeaa ja kapeaa taloa, ja varmaankin sen mallina oli Korsumäen rakennus. ”