Vanhan-Sepäntie 3 (Peltola)
Näkymä Paleniuksen perheen olohuoneesta. Vasemmalta äiti Alma Sofia ja lapset Anna ja Yrjö Nikolaus ja Alma Sofia Paleniuksen kuoltua heidän lapsensa Anna, ”Anni” Sofia (1888 Vihti) ja Yrjö Aleksander (1900 Vihti) asuivat Peltolassa.
Sunnuntaisin ei sanomalehtiä kannettu kotiin, vaan ne oli haettava rautatieasemalta, missä postitoimisto sijaitsi. Muutamilla Huhdanmäen perheillä oli ”lehdenhakurinkinsä”. Vuoro pyhin kunkin perheen edustaja haki lehdet. Kun joku lapsista toi Paleniuksen taloon Uuden Suomen, antoi Anna kilttinä ihmisenä ”namia”.
Peltolassa oli yksi alueen ensimmäisistä televisioista, mitä lapset, jopa Härköilästä asti kävivät katsomassa. Välillä kamari oli täynnä väkeä. Lapsivieraille tarjottiin aina jotakin. Päiväksi laite peitettiin valkoisella liinalla, ettei se pölyttyisi. Yrjöä kiinnostivat luonto- ja ajankohtaisohjelmat. Erityisen ihastunut hän oli Hantta Krauseen. Hän seurasi ajan tapahtumia ja oli kova lukemaan. Päivälehden lisäksi taloon tuli mm. Suomen Kuvalehti. Naapureiden kanssa hän myös vaihtoi kirjoja. Lukiessaan hän käytti luuppia. Hänelle tehtiin myös kaihileikkaus.
Yrjö Palenius oli pitkä ja laiha. Kovan työn seurauksena hänellä oli lonkkavika. Lonkan jäykistysleikkauksestakaan ei ollut apua. Yrjö meni 1932 asentajaksi Vihdin Sähkö Oy:n palvelukseen. Sitä ennen hän teki tilapäistöitä hevosajurina, myös sähköyhtiössä. Rautatieasemalla hän ajoi hevosellaan puutavaraa, mm. kaivospölkkyjä, ”Egyptin parruja”. Aluksi sähköyhtiössä riitti töitä vain osaksi vuotta, mutta 1937 Yrjö katsottiin vakituiseksi ja hänelle myönnettiin kesäloma muitten tapaan.
Yrjö Palenius suojeluskuntalaisten ryhmässä kolmas vasemmalta. Kuva: Pakkasmaan perheen kokoelma Sähkön asennustöissä Yrjö liikkui yleensä polkupyörällä ja kuljetti mukana myös tarvikkeet. Työajoneuvona oli joskus myös yhtiön avolava T-Ford. Johtovyyhti olkapäällä Yrjö teki asennukset ja oli erittäin tarkka työssään. Johtoa ei mennyt hukkaan. Yrjö lähti kylän sähköjen katkettua usein korjaustöihin jo ennen kuin kukaan ehti siitä ilmoittaa.
Koska Yrjöllä oli huonot jalat, ei hän loppuaikoina jaksanut tehdä asennustöitä pitkien matkojen päässä, vaan työskenteli yhtiön verstaalla ja mm. käämi vesipumppujen moottoreita. Työpaikalle Yrjö tuli edelleen polkupyörällä kävelykeppi mukanaan. Kävelemään hän ei paljon pystynyt. Yrjöä pidettiin mukavana, ihmisläheisenä ihmisenä. Yrjö jäi mielellään juttelemaan, mutta ei ollut mikään ”suunsoittaja”. Hän oli kohtelias ja hyväntuulinen ihminen. Kyläläiset muistavat myös Yrjön iloiset silmät.
Yrjö Palenius jäi eläkkeelle 1954. Tuolloin eläkeraha laitettiin ruskeaan palkkapussiin, mikä haettiin henkilökohtaisesti yhtiön konttorista. Sähkön eläke-etuihin kuului 500 kW sähköä vuodessa. Yrjö oli erittäin ”nuuka” sähkönkäyttäjä. Ulkovaloa hän ei polttanut, sisällä paloi vain kamarin lukulamppu. Myös lämmityksessä säästettiin. Talossa oli kauniit kaakeliuunit, mutta Yrjö lämmitti vain yhtä makuuhuonetta. Muualla oli viileää. Merkkipäiviksi patterit kytkettiin päälle.
Yrjö teki kotitöitä, mutta pyykkiä hän ei suostunut Annan kanssa vetämään. Tainion talouskaupan aikoihin Paleniukset hankkivat ostoksensa sieltä ja kaupan apulainen Risto Wallden toi tavarat kotiin. Eläkkeellä ollessaan Yrjö teki ostokset kylän kaupoissa. Kauppareissuilla hän loppuaikoina talutti pyörää tukenaan ja kaupassa ostoskärryä. Naapuritalon Tauno Terkomaa auttoi usein kuljettamalla Yrjön autolla ostoksille. Huonokuntoisenakin Yrjö halusi tulla toimeen ilman apua. 1980-luvun lopulle asti hän esim. pesi pyykkiä kaivolla. Pihatöissä hän oli erittäin tarkka. Aivan loppuun asti Yrjö yritti tehdä kolan kanssa pihansa lumityöt keppi toisessa kädessä.
Kalastus kuului Yrjön harrastuksiin. Martti Alirostin kanssa hän kävi kalassa Enäjärvellä. Heillä oli yhteiset verkot. Rysät olivat Peltolan ulkorakennuksen seinustalla. Peltolan nykyiset omistajat ovat lahjoittaneet Yrjön kalastustarvikkeita Vihdin museoon.
Nuorena Yrjö urheili ja treenasi moniottelun lajeja. Hän myös näytteli Seuratalolla nuorisoseuran jäsenenä, jossa toimi myös käsikirjoittajana. Suojeluskunnan toimintaan Yrjö osallistui aktiivisesti ja yleni kersantiksi.
Yrjö oli eläinten ystävä. Linnuille oli pihassa lyhteitä ja lintulautoja. Hänellä oli tapana istua portailla ja puhella talitiaisille. Hän sai ne kesyyntymään ja syömään kädestä. Kerrotaan että joku tintti istahti Yrjön pään päälle ja odotti kunnes Yrjö kaivoi sille taskustaan pähkinän. Pihapiirissä oli myös siilejä. Pelle-siili tuli talon alta Yrjön luo, kun tämä sitä kutsui. Se sai leipäpalan.
Elämänsä loppuaikoina Yrjö Palenius asui sukulaistensa, Peltolan nykyisten omistajien, Heli ja Matti Pakkasmaan kodissa Nummella. Siellä vietettiin myös Yrjön 90-vuotispäivät, joihin entisistä työtovereista osallistui ainakin Unto Kaliranta. Yrjö oli jalkoja lukuun ottamatta vielä suhteellisen hyväkuntoinen ja muisteli Unton kanssa yhteisiä työvuosia. Pakkasmaat huolehtivat iäkkäästä Yrjöstä loppuun asti. Hän kuoli Nummelan terveyskeskuksen vuodeosastolla 1994.