Kallio Niilo Kustaa

Kallion perhe tuli vuonna 1916 Somerolta Vihtiin ja asui ensin Tervalammella. Sieltä perhe muutti Nummelaan Huhdanmäen alueelle nykyisen Viertäjäntien varrelle (Kotimäki) ja sieltä entisen Lohjantien alkupäähän (nykyisen K-Marketin parkkipaikan tienoille).

Perheen asuinhuone oli matalan ”tavarajunaksi” kutsutun rakennuksen toisessa päässä ja teurastamo toisessa. Niilo Kustaa Kallio kuoli vuonna 1925, mutta hänen vaimonsa Erika asui talossa kuolemaansa asti (1931). Hän myi Lohjalla leivottua leipää. Rakennus purettiin 1935.

Kankaanpää Oskari

Oskari Kankaanpää (*1884 Multia) tuli Vihtiin ns. patteritöiden aikaan vuonna 1915.

Hän avioitui Aina Hellmanin kanssa ja he asuivat ensin silloisen Lohjantien varrella seppä Långströmin suuren talon alakerrassa (Toivola).

1920-luvun alussa he ostivat tontin Lohjantien varrelta silloista puukoulua vastapäätä (Untola) ja rakennuttivat asuinrakennuksen lisäksi pihan takaosaan ison sikala- ja teurastamorakennuksen sekä varasto- ja saunarakennuksen. Asuintalon alakerrassa oli lihakauppa, missä myytiin lihaa sekä kotona tehtyä makkaraa.

Ruhoja vietiin myös Helsinkiin. Autonkuljettajana toimi aluksi Ainan veli Pentti Hellman, myöhemmin myös Alku Saarni.He asuivatkin piharakennuksessa.

Kankaanpään liike toimi vielä sotavuosina. Ilmeisesti taloudelliset vaikeudet pakottivat perheen luopumaan tästä kiinteistöstä.

Lohjantieltä Kankaanpäät muuttivat Albertinkadun varrelle (Kangasmaa).

Oskari Kankaanpää kuoli vuonna 1943.

Saarni Alku

Alku Elo Saarnin (*1905) syntymäkoti oli Nummelassa nykyisen Pisteenkaaren ja Sentraalipolun kulmassa (Kuusela). Hänen isänsä August Sjelfman (myöh. Saarni) oli tullut Akaasta Nummelaan, missä hänen veljensä Anton Kristian Sjelfman oli

Tuusan tilan isäntä.

Vuonna 1937 Alku otettiin osuusliike Auran palvelukseen karjanostajaksi ja teurastajaksi. Tähän työhön hän oli tutustunut Oskari Kankaanpään yritykseesä Lohjantien Untolan pihapiirissä. Osuusliikkeen teurastamo oli erittäin alkeellisissa tiloissa ns. Maatalousauran takapihalla.

Vuonna 1937 Alku ja vaimonsa Elli (o.s. Holmström) ostivat Kuoppanummen alueelta ns. Resslerin huvilan (Metsälä). Vuodesta 1945 eteenpäin Alku toimi itsenäisenä yrittäjänä kahdessa ammatissa: karjanostaja/teurastajana sekä kuoma-autoilijana. Kotitontilla oli iso liiteri, missä oli tilaa sekä teurastamolle että autolle. Teuraskarjakauppa loppui 1950-luvun alkuvuosina. Alku Saarni kuoli vuonna 1990.

Malmstedt Kalle

Kalle (Karl) Malmstedt (*1888 Lohja) oli ensin teurastajana Vihdinseudun osuusliikkeen teurastamossa aivan Nummelan keskustassa. Ensimmäisen kerran hänet on merkitty Vison henkilökuntaan vuonna 1924.

Teurastamo sijaitsi osuusliikkeen tontin takareunassa olevassa ulkorakennuksessa, jonka Vesikansantien puoleissa päädyssä oli pieni asunto ja sen vieressä mm. sauna ja pesutupa. Keskellä rakennusta oli teurastamo ja toisessa päässä ulkokäymälät.

Kalle Malmstedt siirtyi sitten toisen osuusliikkeen, Auran,  palvelukseen. Malmstedtin perhe asui Huhdanmäentien varrella (Päivärinta). Malmstedteilla tehtiin kotona perunamakkaraa ja veripalttua.

Liha-alan arvostettu taitaja opetti myös nuorempia. Osuusliike Auran lihamyymälässä työskennellyt Leila Lilja (o.s. Ojala) on kertonut Kallen opettaneen hänet leikkaamaan lihaa. Myös K-kaupan Väiskinä tunnettu Väinö Purje oli saanut alan perusoppeja Kalle Malmstedtilta, kun molemmat olivat saman liikkeen palveluksessa.

Kalle Malmstedt kuoli vuonna 1962.

Frans Österman

Väinölän talossa asuneen karjanostaja, teurastaja Frans Östermanin työpäivä oli usein pitkä. Kello neljä aamuyöllä kuljetusauto jätti Östermanille vasikannahat ja vei lihat Helsinkiin. Takaisin tullessa autonkuljettaja otti mukaansa tuolloin tarvitut kansanhuollon paperit. Pikkuvasikat vietiin Helsinkiin Kniffin makkaratehtaalle. Vastasyntyneen vasikan mahalaukusta tehtiin juustonjuoksutinta.

Maanviljelijät toivat teurastetut pikkuvasikat Östermanille juuttisäkeissä. Österman pesi säkit uusiokäyttöä varten. Kyyrölän lumppurit kävivät pari kertaa vuodessa niitä ostamassa. He liikkuivat nelipyöräisillä vankkureilla. Tullessaan he toivat mm. Kyyrölän savivateja ja –ruukkuja, kukkopillejä ja lapsille piparminttumakeisia. Lumppuri Toivo Romu yöpyi Pajulan renkituvassa. Lumput hän keräsi Pajulan latoon, mistä hän kuljetti ne hevosellaan rautatieasemalle. Lumpuille piti varata kokonainen junanvaunu.

Österman osti eläinten nahkoja ja vuotia. Nahat käsiteltiin vuorisuolalla. Tynnyrin päällä hangattiin suola pois ja nahat knipattiin ja lähetettiin Turkuun.

Kaikki nahat ketusta jänikseen ja oravaan kelpasivat. Oravannahkoja tuli valtavat määrät. Turkistattarit ja juutalaisturkkurit ostivat  häneltä nahkoja. Oravannahat piti tuolloin lain mukaan Vihdissä leimauttaa nimismies Cavénilla, joka asui Palojärvellä. Sinne Österman meni joko polkupyörällä tai linja-autolla. Polkupyörän tarakalle mahtui kaksi säkkiä nahkoja. Joskus Österman kävi eri taloissa tappamassa porsaita, mutta Väinölänkin tiloissa teurastettiin karjaa. Kylän pojat pyydystivät rottia ja Österman käsitteli niidenkin nahat turkiksiksi.

Vuorisuola tuli Nummelan asemalle. Fransin poika Risto Österman lapioi irtosuolan talon saunan alla olevaan kellariin. Suolan pelättiin silloin loppuvan Suomesta. Se oli tärkeä säilöntäaine. Kun perheet kasvattivat porsaan, tarvittiin syksyllä suolaa sianlihan suolaamiseksi. Nummelalaiset hakivat suolaa Östermanilta.

 17 -vuotiaana, isänsä kuoltua, Risto Österman sai aseenkantoluvan teurastuksia varten. Hän jatkoi isänsä työtä.

Risto Österman ja Martti Ekholm Nissolan tilan pellolla. Kuva: Risto Östermanin kokoelma