Vuorensyrjän nurmikolla 1935. Edessä Velinin perheen tytöt Sirkka ja Liisa, oikealla Anni Färmin sisar, takana Anni Färm, sylissä poikansa Pauli ja vieressä takana poikansa Keijo. Vuorensyrjässä oli kaksi asuntoa, kummassakin keittiö ja kamari. Kamareita yhdisti ovi, mikä viittaa siihen, että talo oli aikaisemmin ollut yhden perheen käytössä. Ulko-ovesta tultiin eteistilaan, mistä päästiin molempiin asuntoihin.
Velinit asuivat ensin Keskipisteen puoleisessa asunnossa, mutta kun seinän takana asuneet Färmit muuttivat Ridalin alueelle, lähellä Härköilän sahaa olleeseen Lemmenheitoksi kutsuttuun rakennukseen, Velinit siirtyivät heidän asuntoonsa ja Jalavat tulivat Velinien asuntoon. Jalavien jälkeen myös Laineen perhe oli Velinien naapureina.
Rakennuksen alla oli pimeä maakellari, johon kuljettiin talon päädystä. Kellarin päällä ollut kamari oli talvella hyvin kylmä, kun lattiaeristykset olivat puutteelliset. Ullakolla ei tuolloin ollut asuintiloja.
Juoksuhaudan yläpuolella mäellä oli savusauna ja saunan vieressä perunakuoppa. Velinit kävivät kuitenkin Almus Metson saunassa tien toisella puolella. Aune Velin pesi siellä myös pyykit, korvaukseksi usein myös Metson perheen pyykit. Kun Velinien omakotitalo Välimaa ja sen kellarikerroksen sauna valmistuivat, alkoivat Metsot vuorostaan käydä Velinien uudessa saunassa. Metson pyykit Aune pesi kuitenkin edelleen.
Piharakennuksessa oli hirsinen puuliiteriosa, jossa oli erityisen korkea kynnys, toisella perheellä oli pienempi laudoista tehty vaja. Rakennuksessa oli myös ”pikkukammari”, käymälä.
Maantien lähellä oli kaivo, mutta sen vesi ei ollut juomakelpoista. Vesi haettiin tien toiselta puolelta Metson kaivosta. Tuohon aikaan talon omisti kunnanrakennusmestari Aarni, joka itse asui kirkonkylässä. Kuukausittain hän kävi henkilökohtaisesti perimässä vuokran. Puutarhassa oli runsaasti kriikunapuita ja muutamia omenapuita. Omistaja kävi aina hakemassa osan sadosta. Vuokralaiset saivat loput.
Kotieläimiä ei Velinin perheellä ollut. Itselläni oli kerran kani, jonka häkin Ridalin koira sai auki ja söi lemmikin. Menin tomerana tyttönä kertomaan asiasta Ridalin isännälle, joka vähät välitti lapsen murheesta.
Ollessani 10-vuotias ja Sirkan 9 vuotta vanha, isä teki leikkimökin Vuorensyrjän pihalle. Siinä oli kuistikin. Kalusteet kokosimme pääasiassa pahvilaatikoista. Puinen pikku palli meillä kuitenkin oli.
Leikimme keskenään tai seinän takana asuneiden Färmin poikien, Keijon ja Paulin kanssa tai tien toisella puolella asuneiden Selkälän tyttöjen Mirjamin ja Marjatan kanssa.
Leikit loppuivat kun pikkusiskoni Airi syntyi 1940. Äidillä oli aina paljon töitä ja vanhimpana lapsena jouduin hoivaamaan pienempiä.
Anni ja Väinö Färm sekä pojat Keijo, Pauli ja Timo. Nuoret kokoontuivat Huhdanmäen laakealla kalliolla ja tanssivat joskus myös piirileikkejä. Mukana olivat Vuorenrinteessä asuneet Leutolan perheen lapset, Kuorikosken Matti, joka tuolloin asui Päivärinnan talossa sekä kerhoneuvoja Keskisen lapset, jotka asuivat Kaunissaaressa. Juoksuhaudat tarjosivat mahtavat leikkimaastot kaikenikäisille.
Isopappa oli hommannut eläinlääkäri Pettersonilta tytöille polkupyörän. Vuorensyrjän tontilla ei kuitenkaan ollut tilaa ajaa sillä, vaan lapset ajoivat Pajulan pihapiirin läpi kulkeneella tiellä. Muistelen kerran ajaneeni piikkilanka-aitaan. Hienoon kevätjuhlamekkoon, jonka Selkälän täti oli tehnyt, tuli suuri ”palkeenkieli”. Pelkäsin mitä kotiväki sanoisi. Selkälän täti keksi tehdä mekkoon kauniin koristeen, joka peitti rikkinäisen kohdan. Polkupyöräajelut loppuivat kuitenkin siihen.
Tien toisella puolella Metson talossa (Keto) asui jonkin aikaa myös Emma Järvensivu, jonka luona joskus yövyin. Järvensivun muori antoi minulle sormuksen, jonka koristeena oli pieni kilisevä kello. Aamulla Emma sanoi, että sormus on otettava yöksi pois, sillä se kilisi koko yön. Akseli Velin kutsui Emma Järvensivua jostain kummasta syystä nimellä Kaapo.
Airi ja Heikki Velin Vuorensyrjän tontilla 1944. Takana Huhdanmäen rinne. Viereisen tontin suuressa huvilassa Vaahteristo asui neiti Engman kasvattityttärensä Astridin kanssa. Rouva Selkälä kävi säännöllisesti auttamassa neiti Engmania, joskus myös Mirjam-tytär. Palkkioksi hän antoi pienen rahan, jolla tytöt kävivät hakemassa kaupasta jotakin hyvää. Silloin juhlittiin. Aune Velin kävi myöhemmin Vaahteristossa auttamassa Bodalewin perheen kutsujen tarjoilussa ja Liisa-tytär keittiössä. Rouva Velin kävi talossa myös siivoamassa.