Pyykkäri

Hanna Svahn

Hanna (Olga Johanna) Svahn (*1886 Vihti, o.s. Mattsson) asui ensimmäisen puolisonsa Karl Severin Svahnin kanssa Nissolan Huhtamäki-nimisessä torpassa. Hanna jäi leskeksi vuonna 1912. Heillä ei ollut lapsia. Leskeksi jäänyt Hanna hoiti pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, Härköilän kylän Sepän talon nuoremman pojan Viktor Rikhard (Riku) Lindgrénin (*1878 Vihti) taloutta ensin Huhdanmäen alueella Peltolan talossa nykyisen Vanhan-Sepän tien varrella. Riku Lindgrén hankki kasvavalle perheelleen jossain vaiheessa uuden asuinpaikan Ridalin tilan alueella olleen Marjalan. Riku Lindgrén kuoli vuonna 1929 Marjalassa ja Hanna Svahn jäi heidän yhteisten lastensa kanssa sinne asumaan. Ahkeran äidin hoivissa varttuivat Aino Elina *1914, Vieno Armas *1916, Impi Irene (1918-1920), Armas (Ami) Pellervo *1920, Henny Marjatta *1923 ja Karin (Kaija) Elina *1926.

Hanna Svahn muistetaan kylällä tavattoman ahkerana, kilttinä, elämänmyönteisenä ja iloisena ihmisenä. Hän oli työväenyhdistys Elon jäsen ja auttoi mm. siivoten työväentalolla eri tilaisuuksien jälkeen. Hannan apua tarvittiin usein myös kahvin tai ruuan keittäjänä perhejuhlissa tai muissa tapahtumissa.Vihdinseudun osuusliikkeen teurastamorakennuksessa hän valmisti lihahyytelöä (aladobia) ja keitti saippuaa. Hän siivosi myös kaupan lattiat. Saippuaa hän kävi tekemässä myös yksityiskodeissa. Pyykkisaippuaa ja perunajauhoja Hanna Svahn kävi säännöllisesti valmistamassa kälynsä Tilda Lindgrénin talon, Eroittajan kellarisaunassa. Siellä hän myös pesi suuren talouden ja kahvilan pyykit. Hannaa arvostettiin kylällä erinomaisena pyykkärinä. Kesät talvet hän pesi pyykit paljain jaloin. Vanhan kansan ihmisenä Hanna käveli avojaloin lumentuloon saakka. Oman talon tuvassa Hanna-rouva pesi myös vieraiden pyykkiä. Silloin koko keittiö oli täynnä vesihöyryä. Pyykkituvan haju täytti koko talon.

Hanna Svahn kuoli vuonna1964.

Kulkukauppiaita

Kalle Aaltonen

Kalle Aaltonen työskenteli monessa eri ammatissa. Kulkukauppiaana hän liikkui polkupyörällä eri puolila omaa pitäjää, mm. Otalammella asti, mutta myös Siuntiossa. Talvella hän laittoi sukset potkukelkkaan. Hän myi kaikkea pikkutavaraa – neuloja, nappeja, lankaa, jopa radioita. Pääammatiltaan hän oli kuitenkin muurari.

Simola Janne

Raija Pietiläinen (*1932; o.s. Helle) on muistellut, että hänen seuranaan ja kaitsijanaan (tuolloin sanottiin lastenlikkana) oli ennen kouluunmenoa ainakin naapurissa asuneen kulkukauppias Simolan Aili-tytär, josta käytettiin kutsumanimeä Natsi (tai Nasti) oikea nimi oli Aili Anastasia; hän oli syntynyt 1917 Kiestingissä Itä-Karjalassa. Itse kulkukauppias kierteli polkupyörällään lähikylissä myyden kaikkea pikkutavaraa. Hän ei asunut Arolassa, vaan jossakin lähitaloista ilmeisesti nykyisen Juhanintien varrella.

Ajurit

Järvensivu Juho

Juho Järvensivu (1865-1925) muutti perheineen Vihtiin vuonna 1911. Järvensivut asuivat ensin Vuorelassa, tyttöjen koulukodissa Hiidenveden rannalla. Koulukotia sanottiin noihin aikoihin kasvatuslaitokseksi ja siellä ”kasvatettiin” enemmän tai vähemmän pahantapaisia tyttöjä. Siellä isä Järvensivu oli kuskina, hevoskuskina, jonkalainen mies laitoksessa tarvittiin monia asioita toimittamaan, kun kaikkialle oli pitkä matka. Nummelan asemallekin, jonne usein oli asiaa, matkaa oli 4-5 kilometriä. Vuodesta 1922 alkaen Juho Järvensivu toimi kasvatuslaitoksessa yövartijana. Juhon vaimo Emma (1869-1948, o.s. Kuorikoski) oli käynyt Pohjanmaalla meijerikoulun. Sieltä hän muutti poikansa Vilho Kuorikosken (*1892) kanssa Kangasalle ja työskenteli Iharin kylän meijerissä.

Vuorelasta perhe muutti Päivölän lepokotiin, joka sijaitsi ja sijaitsee edelleen järven toisella puolella Haapakylässä. Tännekin Järvensivu pestattiin nimenomaan ajuriksi, kuskiksi. Kuljetettavat olivat aivan toisenlaisia kuin Vuorelassa ja se merkitsi kuskille arvon nousua. Tältä ajalta Veikko Helle muisteli nähneensä hänet Nummelan asemalla, jossa hän oli kiiltävänappisine takkeineen ja koppalakkeineen vastaanottamassa herrasväkeä Päivölään tai saattamassa heitä pois lähtiessä. Komea näky. Hevonen oli hoidetun ja harjatun näköinen ja kärryt olivat komeat nelipyöräiset.

Päivölän vuosien jälkeen Juho Järvensivu palasi vielä Vuorelaan. Hänen kuoltuaan leskeksi jäänyt Emma muutti Nummelaan ja asui täällä useammassa paikassa.

Nurmi Juho

Veikko Helle on muistellut, että 1910-luvulla Lehtilän pienessä hirsitalossa Albertinkadun varrella asui ajuri Juho August Nurmi (*1872 Punkalaidun) perheineen. Hänen vaimoaan Alina Matildaa (o.s. Nyström, *1877 Vihti) kutsuttiin Sukka-Nurmiskaksi, koska hänellä oli kutomakone, jolla teki sukkia.

Alén Klas (Klasu)

Albertinkadun yläpäähän Viktor Vichtin taloon tuli vuonna 1916 Jokikunnan suunnalta hevosmies Klas Fredrik Alén (*1873 Vihti) perheineen. Sitten perhe asui jonkin aikaa Brofeldtin neitien tontin, Haapaniemen, takaosassa olleessa rakennuksessa, jota heidän jälkeensä vuosikymmeniä kutsuttiin asukkaansa mukaan Tulosen mamman mökiksi.

Albertinkadun varrella olevan Lehtilän Alenit ostivat ilmeisesti kesällä 1922, mutta viljelivät Brofeldtien peltomaata vuokralla vielä vuosikausia. Ajuri Alén kävi kyntämässä kyläläisten perunamaat ja kuljetti kaikenlaista kyytiä, aseman lähellä kun asui.

Bergman Hildur

Sortavalan seminaaria vuosina 1880 – 1903 johtanut Emilia Augusta Bergman (*1848 Alajärvi) muutti vuonna 1928 Sortavalasta Nummelaan, missä hän asui veljensä merikapteeni Karl Johan Bergmanin kahden tyttären kanssa Kuoppanummentien Nummenrannassa. Heistä vanhempi, maatalousteknikkoHildur Aurora(*1886 Kokkola) oli ennen Nummenrantaa omistanut Vihdissä Härköilän Uuskylän Leppäojan palstatilan, mihin hän oli tullut vuonna 1921 Hausjärveltä. Nummenranta oli nyt hänen omistuksessaan.

Hildur ja sisarensa Elna ostivat 1940-luvun alkupuolella Albertinkadun varrella olleen kaksikerroksisen Toimelan talon ja muuttivat sinne. Bergmanit olivat kaksikielisiä. Sukulaisten säilyttämissä suomenkielisissä postikorteissa käytetään Hildurista kutsumanimeä Hilja, mutta ruotsinkielisissä esiintyy pääsääntöisesti kastenimi Hildur. Hildurilla oli hevonen vielä Albertinkadulla asuessaankin. Hän ajoi mm. Luontolaan ja Päivölään sekä asiakkaita että tavaraa. Hän kuoli 1961.

Merivirta Jussi

Lohjantien varrella olleen Kotirinteen talon omistaja Jussi Merivirta oli hevosmies, joka auttoi erilaisissa maatalous- ja ajurintöissä. Hän mm. kuljetti asemalle saapunutta tavaraa vastaanottajille. Kirsti Hiltunen (o.s. Helle) on kertonut, kuinka Jussin peräkärryissä oli säiliö, mihin tyhjennettiin likakaivoja. Säiliön tapista valui usein sisältöä tielle ja haju säilyi kauan.