Anna-Liisa ja Aarne Rosenqvistin hääkuva 1945. Kuva: Rosenqvistin perheen kokoelma

Oli ihanaa tulla Nummelaan, missä oma koti odotti. Aloin viihtyä heti. Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Ympärillä olivat  Helander,  Tammilahti, Laakson verstas,  Helle,  Seuratalo, työväentalo ja metsää.

Kun menin ensimmäisen kerran  Vihdinseudun Osuusliikkeen kauppaan, näin  Väinö Purjeen siellä tiskin takana. Hän oli harjoittelijana kaupassa ja voi sitä riemua kun näimme toisemme. Väinö Purje oli koulukaverini Kirvelän koulussa. 

Ensimmäisiä, joihin tutustuin, olivat naapurit  Sievisen ja Hellen perheet. Olin mummujen ystävä ja niitä mummuja kävi meillä useita, kuten  Fiina Laakso,  Anna Helander, Nummelinin mamma, Hilma Pircklen ja Alma Sievinen.

Romaaneista muistan, että aluksi telttaleiri oli meidän tontilla ja romanit siirtyivät aina edemmäs metsään ja pistivät leirin pystyyn. Romanilapset leikkivät meidän lasten kanssa ja he olivat iloisia ja kilttejä lapsia. He lauloivat paljon ja opettivat meidänkin lapsille omia laulujaan. Romanit eivät kerjänneet eivätkä kaupanneet mitään ainakaan meille. He olivat enimmäkseen omissa oloissaan leirissään. Minä olin heille ystävällinen enkä ajanut lapsia pois pihaltamme, joten samat romanit leiriytyivät lähistöllä joka kesä.