Metsuri, kirvesmies, puuseppä Aleksanteri Mikonpoika Kauhajärvi (1873 Kauhajoki) ja vaimonsa Hilma Sofia o.s. Alen (1878 Vihti) muuttivat Nurmijärveltä Vihtiin. He ilmeisesti rakensivat itse Havulan talon n. 1910.
Perheen lapset Elin Sofia, Selim Aleksander, Lyyli Ester ja Laura Siviä syntyivät Nurmijärvellä, Reino Fjalar ja Aira Rakel Karin (kuts. Kaariksi tai Kaarinaksi) Vihdissä (1910 ja 1912).
Aleksanteri Kauhajärvi oli alkujaan metsuri. Hän oli Nummelan aseman kentällä sahurina, kun siellä pitkällä sahalla kahden miehen voimin tehtiin tukista lankkua ja lautaa.
1920-luvulla hän työskenteli Hellen puusepänverstaalla sirkkelimiehenä. Näissä töissä hän oli menettänyt toisen peukalonsa.
1930-luvun pulavuosina Kauhajärvi oli metsätöissä, mm. Veikko Hellen palstanaapurina.
”Kauhajärvi teki metsätöitä taidolla. Hän teki vaivatta 5-6 mottia päivässä, kun minulta se parhaimpinakin päivinä jäi kolmeen mottiin. Kauhajärveltä ei koskaan katkennut sahanterä, minulta kokemattomuuttani usein. Sahanterä maksoi silloin 21 mk, joten siihen meni sen päivän ansio”, kertoo Veikko Helle.
Aleksanteri Kauhajärven puutyötaito säilyi viimeisiin elinvuosiin asti. Hän osasi veistää mm. piilukirveellä hirttä. Havulan yläkerrassa oli oma verstas, missä syntyi mm. saaveja ja vesikelkkoja.
Kelkoilla lapset laskivat talvella alas Albertinkatua, Punaisen portin eli Selinin mäkeä.
Aleksanteri Kauhajärvi oli kookas mies, jolla oli tummat tuuheat viikset. Hän oli vähäpuheinen, mutta hänen aatoksiaan on säilynyt kyläläisten mielessä:
”Luoja kasvattaa, ja tei vaa kaaratte kaikki.
Kyllä maa kasvaa, kun paskaa panoo, vaikkei Jumalaa oliskaan.
Mitä varten vesijohto tarvitaan, kun kaikill´ teitill´ on hyvä kaivo?”
Kauhajärvi osallistui Nummelan työväenyhdistys Elon toimintaan ollen sen johtokunnassa 1909-1017, 1926-1929 ja 1940-1944. Vihdin kunnanvaltuustossa hän oli 1931-1936.
Hilma Sofia Kauhajärvi huolehti keittiön ja kammarin hirsimökissä perheestä. Kammarin seinällä oli Venäjän keisaripariskunnan suurennetut värivalokuvat.
Pihalla oli pieni punainen sauna ja kaivo sekä maakellari ja navetta, missä pidettiin lehmää. Jouluksi kasvatettiin sika.
Kauhajärviskä, kuten Hellen veljekset emäntää kutsuivat, oli erinomainen leipoja. Kauhajärviskä ”paimensi” usein iltaisin Hellen perheen lapsia, kun vanhemmat, Alina ja Edvard olivat työväentalon riennoissa. Hän ei ollut tottunut puhelimeen. Kun puhelin Helteillä soi, eivät lapset saaneet vastata. Kauhajärviskä antoi sen soida kunnes uskalsi vastata ja huusi: ”Ei tääll´ ole ketään kotona.” Sitten hän löi puhelimen kiinni. Kauhajärvet eivät koskaan hankkineet puhelinta kotiinsa.
Kauhajärvien lapsista useimmat muuttivat Helsinkiin. Selimilla, ”Selmiksi” oli siellä osto- ja myyntiliike. Reino oli Veikko Hellen paras kaveri. Yhdessä he rakensivat mm. polkupyörän tapaisia tekeleitä. Reinolla ja Niilo Haaparannalla oli jonkin aikaa yhteinen puusepänliike Helsingissä.
Lyyli Kauhajärvi oli Helteillä kotiapuna. Nuorin Kaari, myöh. Honkala muutti Tampereelle. Tyttäret kävivät viikonloppuisin vanhempiaan tapaamassa.
Aleksanteri ja Hilma elivät yli 80-vuotiaiksi. He kuolivat 1960-luvulla.