1929-1931 oli Nummelan kyytiurakoitsijana asioitsija Kalle Törnström. Vuosikorvaus työstä oli 7 000 mk. Törnströmin kaksikerroksinen majatalo valmistui 1928 Haapakyläntien varteen noin 100 m. Nummelan keskustasta.
Kuitenkin 1931 vuosisatainen kyytilaitos loppui Vihdissä.
Karl Teodor Törnströmin (1875 Vihti) ammateiksi on merkitty asioitsija, maalari. Hänen vaimonsa oli Vera, o.s. Rantanen (1864 Korpilahti). Heillä ei ollut lapsia. He asuivat kuolemaansa asti tässä talossa. Karl kuoli huhtikuussa 1937 ja Vera saman vuoden syyskuussa.
Tätinsä Vera Törnströmin luona Nummelassa oli 1920-1928 Helmi Rantanen, joka oli jäänyt täysorvoksi. Kun Helmi Elina Rantanen, myöh. Ulamo, (1906 Korpilahti) tuli Nummelaan 1920, hän oli jo käynyt koulunsa. Jäätyään orvoksi hän asui ensin isoäitinsä luona Korpilahdella, mistä muutti tätinsä luokse Nummelaan. Nummelan majatalossa hän oli apuna keittiössä sekä majoitushuoneiden siivouksessa ym. Helmin tytär Vuokko Honkanen on kertonut äitinsä viihtyneen hyvin Nummelassa. Hän puhui usein mm. Vesikansasta. Nummelasta Helmi Rantanen lähti kansanopistoon Hartolaan.
Vihdinseudun Osuusliike osti Törnströmin talon. Osuusliikkeen leipomo toimi siinä jonkun aikaa, kunnes leipomo ja koko talo paloi. Yläkerrassa olleet asukkaat, osuusliikkeen henkilökuntaa, muuttivat työväentalolle väliaikaisesti, kunnes saivat uuden asunnon. Siihen loppui parturi Törnströmin talon historia. Paikalla taitaa olla jotain vanhoja sementtirappuja jäljellä. Jos joku haluaa kuvitella menevänsä Nummelassa parturiin Törnströmille, niin voi lähteä astelemaan niitä rappuja ja käyttää sitten vähän mielikuvitusta – sitä siinä kyllä tarvitaan.
Kalle Törnströmin oli lupsakka mies. Kalle soitteli mielellään pianoaan. Hän myös lainasi pianonsa Aili ja Esko Hellen häihin työväentalolle 1934. Kallen parturinliike oli Vesikansantien puoleisessa huoneessa, mihin kuljettiin verannan kautta. Alakerrassa olivat myös majoitushuoneet sekä keittiö. Pihan puolella oli kaksi ovea, joista toisesta päästiin yläkertaan.
Vera-rouva oli lyhyt ja pulska. Helmi oli pyöreäposkinen, hyvännäköinen sekä mukava puheissaan. Hän kävi Aili Hellen sukulaisten teurastamon kaupassa Lohjantien varrella makkaroita ostamassa. Helmillä oli aina paljon töitä. Hän ”huushollasi” koko ajan. Helmi oli myös innokas tanssija, joka myöhemmin opetti mm. tytärtään tanssimaan.
Aivan naapuritalon Harjurinne rajalla oli kievarin ulkorakennus, jonka länsipäädyssä oli sauna ja pesutupa, keskellä talli ja toisessa päässä katettu tila ehkä hevosia varten. Törnströmien saunaa naapurit pitivät komeana. Pihassa oli paljon hedelmäpuita ja myös suuri perunapelto.
1930-luvun lopulla talossa asuivat Bruno ”metsäpomo” ja Sissi (Sigrid) Grönberg, ja Markus-niminen poika. Perhe asui välillä muualla, mutta palattuaan Nummelaan 1950-luvun alussa Grönbergit asuivat entisen kodin vieressä olleen Puhelinkeskuksen talon yläpäädyn asunnossa. Parin vuoden ajan Markus kuului jälleen kylän poikien jengiin.
Törnströmien kuoleman jälkeen talossa pidettiin 1937 huutokauppa, jonka toimeksipanija oli B. Grönberg. Asiapapereista ilmenee, kenen omistukseen talo tuolloin siirtyi. Huutokaupasta tulleita varoja jaettiin varsinaisille perillisille eli Kallen ja Veran sisaruksille, mutta myös joillekin kyläläisille, jotka olivat ilmeisesti hoitaneet Törnströmejä ja heidän asioitaan. Heihin kuuluivat mm. Anna Helander, Liisa Määttä ja rouva Elg.