Bergmanin aika

Klaes Fredrik Bergman toimi nuoruusvuosinaan seppänä Leppärlän Mannissa. Hän avioitui Erika Amanda Vikströmin kanssa. Bergmanit muuttivat 1881 Nummelaan, ensin Hemmilään ja seuraava vuonna Tuusan maille Vihdintie 1 piha-alueelle Runolinnaan, jonne heidän Leppärlän talonsa siirrettiin.

Nummelassa asuessaan Bergman opetteli uuden ammatin, kellosepän. Hän myös hankki itselleen Vihdintien toiselta puolen tontin Tuusan maista, aivan viidentien risteyksestä (Vihdintie 2). Tälle tontille hän alkoi rakentaa uutta komeampaa taloa.

Alkuvuosina talon länsipäässä oli pieni veranta ja sieltä sisäänkäynti kellosepänliikkeeseen. Keskipisteen puolella keskellä taloa oli suurehko kuisti ja sen päällä parveke. Pihan puolella taas oli suuri lasitettu veranta ja myös sen päällä parveke. Alhaalla oli suuri sali. Yläkerrassa oli iso keskusaula ja useita asuinhuoneita. Puutarhassa oli paljon omenapuita ja kukkia. Yksi noista omenapuista on säilynyt tontin Pisteen puoleisessa kulmassa aivan näihin päiviin asti. Pihan puolella, hyvin lähellä päärakennusta kuuluu olleen myös suihkukaivo.
Sekä Vihdintien että Vesikansantien puolella oli puinen säleaita. 1930-luvun kuvassa näkyy vielä Vesikansantien puoleinen koristeellinen portti. Talon edessä Keskipisteen puolella oli sisäänkäynnin molemmin puolin hevospuomi. Tontilla oli myös oma kaivo, mistä vesi pumpattiin ämpäriin ja kannettiin sisälle.

kansakoulu

Nummelan ensimmäisen koulun (rukoushuone) käytyä ahtaaksi (1903), saatiin tästä kelloseppä Bergmanin talosta lisätiloja, kunnes uusi koulu valmistui 1907. Nummelassa oppivelvollisuuslain mukainen koulunuudistus toteutettiin 1919. Varsinaisessa kansakoulurakennuksessa ei ollut tilaa uusille alakoululaisille, vaan koulun käyttöön saatiin tilat uudestaan kelloseppä Klaes Fredrik Bergmanin huvilasta aivan kylän keskustassa.

Alakoulu aloitti toimintansa marraskuussa 1919. Opettajana oli Olga Brandt. Oppilaat saivat tottua kuriin ja järjestykseen.

Tiukkailmeinen ja -otteinen ikäneito, opettaja Brandt käytti oppilaille harjakoppia rangaistuspaikkana. Sinne joutui seisomaan, jos myöhästyi. Ei auttanut oppilaan selitys, vaikka olisi asunut kaukana ja joutunut kovassa lumituiskussa ”rämpimään” kouluun.

Koulun puunhakkaajana toimi talon omistajan veli Posti-Bergman, joka ennen koulupäivän alkua huolehti talon lämmityksestä. Opettaja asui tuolloin pihan pohjoisreunalla olleessa rakennuksessa, talon länsipäässä, entisessä kellosepän liikehuoneistossa. Rakennuksessa toimi myöhemmin Vihdinseudun Osuusliikkeen teurastamo.

Omistusmuutoksia

1917 kelloseppä Bergman myi 1890 laaditun vuokrasopimuksen, jolla hän oli saanut käytettäväkseen yhden keskeisimmistä liiketonteista Nummelan keskustassa. Ostajina olivat tilanomistajat Kaarlo Rautanen, Väinö Kaarlola, Johan Heikkilä,  Hemming Blomqvist, Kalle Sammalkari ja Lauri Palojärvi.

Joulukuussa 1917 nämä isännät, jotka eivät kuuluneet Työväenkaupan asiakaskuntaan, siirsivät vuokraoikeutensa maanviljelijä Oskar Uusitalolle. Vuokrakirjan siirryttyä lopulta lohjalaiselle huvilanomistaja Th. Lindströmille saattoi Työväen Osuuskauppa ostaa vuokrasopimuksen omiin nimiinsä.

Klaasu Bergman myi myöhemmin päärakennuksen Turusta tulleelle rautakauppias Österbladille, joka piti siinä rautakauppaa pari vuotta. Sitten rakennuksen osti Wihdin Työväen Osuusliike, mikä muutti siihen Harjanteen puolitoistakerroksisesta rakennuksesta.

Vihdinseudun Osuusliikkeen aika

Vihdin Työväen Osuusliikkeen (myöh. Vihdinseudun Osuusliike, Viso) Nummelan myymälä aloitti naapuritontilla Harjanteella, mistä se pääsi siirtymään omaan myymälään 1921. Osuusliike hävitti yläkerran koko rakennuksen levyisen parvekkeen ja rakensi Keskipisteelle päin myymälänsä ovet.

Vuonna 1939 Nummelan myymälää kunnostettiin ja tällöin liike sai ostettua siihen asti vuokraamansa tontin.

Keskipisteen puoleinen kuisti purettiin ja liiketiloihin tehtiin suuret näyteikkunat. Liiketiloihin oli kaksi sisäänkäyntiä. Liiketalon alakerrassa oli Vesikansantien puoleisessa päädyssä siirtomaatavaraosasto, keskellä liha- ja leikkeleosasto , sitten ns. ”heitto-oven” takana maito- ja leipämyymälä. Vihdintien puoleisessa päässä oli liiketila, jossa enimmäkseen oli joku vuokralaisena. Tähän liittyi myös asuinhuone.
Yläkerrassa oli suuren yhteisen aulatilan lisäksi kaksi suurempaa asuntoa sekä pari pienempää huonetta liikkeen henkilökunnalle.

Helmikuussa 1939 Viso laajensi liiketonttiaan ostamalla 180 000 markan arvosta maata Tuusan tilan isännältä Kalle Sammalkarilta. Kyseessä oli Vihdintien varrella Harjanteelle asti ulottunut peltomaa, jossa sitten viljeltiin mm. perunaa osuusliikkeen oman ravintolan tarpeisiin.

1950-luvun alkupuolella Hilma ja Satu Äkräs (äiti ja tytär) pitivät parturinliikettä tässä huoneistossa ja asuivat liikkeensä takahuoneessa. Vuonna 1959 Lea Viman (o.s. Suominen) muutti kampaamonsa Vesolan perheen talosta (Vierinne, Pisteenkaari 2) tähän Keskipisteen laidalla olleeseen kiinteistöön. Myös hän asui takahuoneessa. Sen jälkeen hän piti liikettään jonkin aikaa toisessa varsin vanhassa puutalossa Keskipisteen laidalla, nimittäin Flinkmanin/ Kukon talossa. Oman talon valmistuttua 1962 aviopuolison Martti Vimanin kotitilasta (Kuoppamäki, Pisteenkaari 6) lohkotulle tontille Lea Viman jatkoi siellä työtään. Ennen Pisteenkaaren valmistumista vuonna 1987 Lea Viman muutti pois omakotitalostaan.

Kaupan piha-alueen perällä oli pitkä, punaiseksi maalattu rakennus, jonka Vesikansantien puoleisessa päädyssä oli keittiön ja kamarin asunto. Sen vieressä oli sauna ja pesutupa, sitten suurten ovien takana teurastamo ja rakennuksen toisessa päässä käymälät.

Ravintola Sarkka

Talvisodan jälkeen rakennettiin vanhan liiketalon jatkeeksi Vesikansantien puolelle yksikerroksinen lisäsiipi, jonka pohjoispäädyssä jyrkät portaat johtivat kellaritiloihin, missä oli mm. talon pannuhuone. Talonmiehenä tuohon aikaan oli Vilho Kuorikoski. Hän toimi talonmiehenä myös osuusliikkeen leipomorakennuksessa Vesikansantien varrella. Vasta tuossa rakennusvaiheessa saatiin esim. myymälöiden ja ravintolan henkilökunnan käyttöön yhteinen WC.

Vuonna 1941 Vihdinseudun osuusliikkeen ravintola avasi ovensa Vesikansantien varteen rakennetussa uudessa osassa. Vuonna 1964 ravintolan nimeksi tuli Sarkka.

Vuonna 1974 purettiin Vison vanha myymäläosa, ravintolasiipi sai kuitenkin vielä jäädä.

Siipirakennuksessa toimi lyhyen aikaa mm. Nummelan nuorisopiste Pontus. Vanhassa Sarkassa toimi jonkin aikaa SIWA-kauppa. Pihan puolella oli E-ketjun bensiininjakelupiste, sekä Nummelan Rengaspalvelu.

Vuonna 1974 valmistui tontin pohjoisosaan Vihdinseudun Osuusliikkeen uusi myymälärakennus. Rakennuksen vasempaan reunaan sijoittui SYP, keskelle E-halli sen viereen Nummelan 1. Alkon myymälä ja oikeaan reunaan ravintola Sarkka.

Siipirakennus purettiin 1980-luvun lopulla.

Vuonna 1974 valmistunut liikerakennus on edelleen (2024) toiminnassa, mutta yritykset ovat vaihtuneet. SYP:n siirryttyä omaan kiinteistöönsä Asemantie 1 (1987) pankkitiloissa toimi Suomen Työväen Säästöpankki, jonka toiminta loppui 1992. Lohjan Säästöpankki siirtyi tyhjäksi jääneeseen pankkitilaan 1994 ja osti koko kiinteistön 2001. Alko siirtyi 2002 Citymarketin kiinteistöön. Nummelan Apteekki toimi kiinteistössä vuosina 1993-2001.

Myymälä

Vuonna 1974 avattiin uuteen liikerakennukseen E-halli, jonka hallipäälliköksi tuli Tapani Pilvi.

Vuonna 1983 Viso (Vihdinseudun Osuusliike) sulautui E-osuuskunta Ekaan. 7.10.1983 järjestettiin Nummelassa valtakunnallisen E-osuuskunta Ekan avajaiset. Tilaisuuteen osallistui myös presidentti Mauno Koivisto.

Tämä kauppa loppui 2017, jolloin Säästöpankki siirtyi kiinteistön keskelle ja länsipäätyyn tuli koirien GYM ja eläinruokakauppa. Itäpäädyn ravintolatiloissa on ollut monta toimijaa ja ne ovat edelleen ravintolakäytössä.