Tässä luettelo 1800-luvun lopulta alkaen Nummelan kauppiaista.

Sjelfman Anton

Vihdin pitäjän Härköilän kylän Nissola ja Tuusa nimiset tilat omisti vuodesta 1869 alkaen Johan August Salenius. Vuonna 1903 hän myi Tuusan tilan maakauppias Anton Kristian Sjelfmanille, joka Hanko – Hyvinkää radan rakentamisen aikoihin oli aloittanut Nummelassa leipurina. Kauppaoikeuden hän sai vuonna 1876.

Tuusan tilan alkuperäinen päärakennus sijaitsi Härköiläntien varrella Nissolan rajan läheisyydessä. Anton Sjelfman siirsi sieltä 1870-luvulla pienen aittarakennuksen nykyiselle paikalleen Tuusan mäkeen ja rakennutti tilalle uuden päärakennuksen liiketoimien kannalta parempaan paikkaan Meritien varteen. Hänen leipomonsa oli tilan päärakennuksessa, samoin myöhemmin hänen leipäkauppansa.

Anton Kristian Sjelfman kuoli vuonna 1895 ja hänen vaimonsa Fredrika vuonna 1926. Heidän pojastaan Kalle Sammalkarista, joka oli suomentanut sukunimensä, tuli Tuusan isäntä vuonna 1904.

Törmänen Abraham

Nykyisen Meritien varressa Tuusan entisen päärakennuksen viereisessä Suomelaksi kutsutussa talossa toimi Sjelmanin kaupan aikoihin kestikievarinpitäjä ja kauppias Abraham Törmäsen kauppa. Liike teki jossain vaiheessa konkurssin. Törmänen oli aktiivisesti mukana monessa Nummelan alueen kehittämishankkeessa. Hän kuoli vuonna 1912.

Karlsson Vilhelm

Taasolan tontti oli nykyisen Meritien ja Taasolankujan välinen alue. Aikaisemmin tontille päästiin Helsinkiin johtaneelta maantieltä. Nummelalaiset ovat muistelleet, että 1920-luvulta 30-luvun puolivälin paikkeille asti Taasolassa oli sekatavarakauppa. Sitä sekä leipomoa piti Vilhelm Fredrik Karlsson (*1849 Turku) ja hänen jälkeensä tytär Helmi Karlsson (*1900 Siikajoki). Kauppias Vilhelm Karlsson kuoli v. 1923. Helmi Karlssonin kohdalle on merkitty Helsinkiin muuttovuodeksi 1928, mutta Eero Merivirta(*1932 Vihti) on kertonut, että hänen ollessaan noin 3-vuotias Karlssonin kauppa oli vielä olemassa. Helmi Karlsson kuuluu juopotelleen ja myyneen pirtua kieltolain aikana. Ulkopuolista henkilökuntaa ei ollut. Liike meni konkurssiin ja Helmi Karlsson joutui luopumaan Tuusan vuokratontilla olleesta Taasolasta.
Jo ennen Karlssoneja tässä talossa on tiettävästi toiminut muitakin kauppiaita.

Kallio Erika

Teurastaja Kallion perhe tuli vuonna 1916 Somerolta Vihtiin ja asui ensin Tervalammella. Sieltä perhe muutti Nummelaan Huhdanmäen alueelle nykyisen Viertäjäntien varrelle (Kotimäki) ja sieltä entisen Lohjantien alkupäähän (nykyisen K-Marketin parkkipaikan tienoille). Perheen asuinhuone oli matalan ”tavarajunaksi” kutsutun rakennuksen toisessa päässä ja teurastamo toisessa. Niilo Kustaa Kallio kuoli vuonna 1925, mutta hänen vaimonsa Erika asui talossa kuolemaansa asti (1931). Hän myi Lohjalla leivottua leipää. Rakennus purettiin 1935.

Tallgrén Kustaa ja Erika

Kustaa Verner Tallgrén (1867-1935) ja hänen vaimonsa Erika Vilhelmina (*1874; o.s. Lindholm) muuttivat vuonna 1900 Kaukoilasta mäkitupalaisiksi Ridalin talon maille.  He pitivät kylän ensimmäistä maitokauppaa entisen Lohjantien varressa Viertolan tontilla. Maito tuotiin tonkalla mm. Vesikansan Mannin ja Härköilän kylän . Hemmilän talosta. Erika mittasi maidon asiakkaan omaan kannuun talon eteisessä. Samalla vaihdettiin kylän kuulumiset. Erika kuoli vuonna 1947.

Aalto Maria

Vihdintien varrella olleessa Harjanteen talossa, joka tuolloin oli vielä yksikerroksinen, oli jo Veikko Hellen (*1911) lapsuudessa Keskipisteen puoleisessa kulmauksessa liikehuone, jossa oli myytävänä leipomotuotteita. Vuokratontilla sijainneen talon omistaja Maria Aalto (*1861 Loimaa) piti leipomoliikettä.

Leipomon yhteydessä oli pieni myymälä.

Vuonna 1916 perustettiin Nummelaan Vihdin työväen osuuskaupan myymälä ja sekin asettui aluksi Harjanteen mäelle. Myöhemmin liike sai paremmat tilat Keskipisteen laidalla olleesta kelloseppä Bergmanin talosta ja toimi nimellä Vihdinseudun Osuusliike, VISO.

Harjanteen tiloissa toimi myöhemmin muitakin leipomoalan puoteja kuin Maria Aallon. Linnea Valo (*1917) on kertonut, että leipäkaupassa tehtiin myös karamelleja, joita lapset kävivät ostamassa koulusta tullessaan. (Ehkä 20-luvun puolivälissä)

Eklund Elin

Elokuussa 1914 Albertinkadun varrella vieläkin olevaan Oksalan taloon (Albertinkatu 24) tuli Helsingistä poliisinvaimo Elin Sofia Eklund ja asui siellä aina kapinan loppuun asti. Hänen miehensä poliisikonstaapeli Oskari Vihtori (Oskar Viktor) Eklund muutti takaisin Helsinkiin marraskuussa 1917. Veikko Helle muistelee rouva Eklundin pitäneen talossa tuolla ajalle tyypillistä sekatavarakauppaa.

Kalakauppias / kalastaja

Liljeberg Johan Theodor

Nykyisen torikeskuksen paikalla (Nummelan ensimmäisen Osuuskassan tontilla) olleessa talossa asui 1910- ja 20-luvulla kalastaja Johan Theodor Liljeberg, joka kuuluu myyneen saalistaan kotona. Kotituvassa hän myös kutoi erilaisia kalaverkkoja ja rysiä.

Leipomo, leipäkauppa

Rauni Lindroos (myöh. Kansanaho, sitten Velin)

Rauni (Ragnhild) Lindroosin (*1900) leipomo oli nykyisen Torikeskuksen (Pisteenkaari 4) paikalla, silloisen Vesikansantien varrella olleessa pienessä tiilirakennuksessa. Pientä ruokapalvelua Rauni piti jonkin aikaa Vihdintien varrella nykyisen Joukolantie 1:n paikkeilla olleessa isossa talossa (Omapohja). Hän työskenteli myös jonkin aikaa Nummelan puhelinkeskuksessa Vesikansantien varressa.

Varsinaisen ensimmäisen oman maito- ja leipäkaupan sekä kahvilan Rauni sai kasvattiäitinsä Matilda Lindgrénin rakennuttamaan Eroittajan taloon v. 1928.

Raunin avioiduttua liikennöitsijä Urpo Kansanahon kanssa ja muutettua Helsinkiin, Eroittajan talon liikeyritykset siirtyivät Helvi Hellen omistukseen. Leskeksi jäätyään Rauni Kansanaho palasi Nummelaan ja rakennutti Matkustajakodin.

Vuonna 1942 Rauni Kansanaho avioitui uudelleen Pyhäjärveltä kotoisin olleen maanviljelijä Väinö Velinin kanssa ja muutti vuonna 1943 Ahmooseen maatalon emännäksi.

Tainio Kalle ja Fanny

Nummelan Talouskauppa Oy

Haapalan talo rautatieasemaa vastapäätä on vähitellen kasvanut nykyiseen muotoonsa ja kokoonsa. Vanhin osa on tehty 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sitten taloa on jatkettu asemalle päin ja lopuksi korotettu toisen kerroksen verran 1900-luvun alussa. Haapalan pitkäaikainen omistaja oli kauppias Karl (Kalle) Anton Tainio (*1882 Helsinki). Hän kuului kauppiasperheeseen, isä oli kauppiaana ilmeisesti Helsingissä.

Vuonna 1906 Kalle Tainio solmi avioliiton Fanny Bertha Maria Soltinin (*1882 Lohja) kanssa.

Vuonna 1908 Nummelaan Albertinkadun varrelle heille valmistui komea talo. Tuo talo, Tapiola (Albertinkatu 12), on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.

Vuonna 1908 syntyi Tainioiden ensimmäinen lapsi Tauno Antero. Perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä: 1913 Irja Mirjami, joka kuoli kuitenkin varsin pian, ja 1915 Maija-Liisa.

Vuodesta 1917 lähtien Kalle Tainiolla tiedetään olleen 2 vuotta oma kauppaliike Kirkkonummella ja sitten myös Nummelassa omassa liiketalossa, Haapalassa, mihin perhe myös oli siirtynyt asumaan.

Kalle Tainio oli yksityisyrittäjä toisellakin alueella. Eino Ketola kirjassaan Kestävällä tiellä (s.59) mainitsee kauppias Tainion limonaatitehtaan kuuluneen jo vuonna 1915 Nummelan huomattaviin teollisuuslaitoksiin.

1918 aloitti asemanseudun todellinen sekalaisen tavaran kauppa toimintansa Nummelan Talouskauppa Oy -nimisenä ja jo seuraavana vuonna sillä oli myymälät myös Näkin tilalla Pakaselassa ja Otalammella. Alkuvuosina kauppa kannatti ilmeisen hyvin. Tuotevalikoima oli tavattoman laaja, mutta elintarvikkeista oli myynnissä ainoastaan ns. kuivatavaraa. Tynnyrissä olevaa suolasilliä kuitenkin myytiin.

Kun yhtiö ei pystynyt laajenemaan haluamallaan tavalla, myytiiin Pakaselan tontit vuonna 1936 Osuusliike Auralle. Otalammella kaupan pito jäi erittäin lyhyeksi, sillä siellä toimi jo K. Pirkolan yksityiskauppa.

Keskipisteellä toimineiden osuuskauppojen monipuolisemman tavaravalikoiman takia alkoi pikkupuodin asiakasjoukko myös käydä yhä pienemmäksi. Asemanseudulle oli yhä harvemmalla asiaa. Vaikka kaupan kannattavuus heikkeni, jatkoivat Tainiot sitkeästi. Kalle Tainio kuoli vuonna 1946, mutta Fanny-rouva jaksoi jatkaa vielä muutaman vuoden. Myös limonaaditehdas toimi vielä Fannyn johdolla. Hän kuoli vuonna 1953. Kaupan pitäjäksi tuli Olssonin perhe, ensin vanhemmat, sitten nuoremmat Olssonit: Mirja ja Olli.

Haapalan talon alakerrassa oli Tainioiden aikaan liikehuoneen takana erilaista varastotilaa, varsinaiset makasiinit olivat kuitenkin piharakennuksessa, joka on edelleen tontilla.

Tainioiden ja Olssonien jälkeen tässä Nummelan vanhimmassa säilyneessä liikerakennuksessa on ollut monenlaista yrittäjää. Nuorempien Olssonien aikana talouskauppa kävi kannattamattomaksi. Liikehuoneisto oli välillä tyhjänä, välillä siinä oli vuokralaisia.

Flinkman Hugo ja Elisabet (Betty)

Jo 1890-luvulla on Vihdin seurakuntaan Tuusan alueelle kirjattu leipuri Frithjof Flinkman (*1865 Hämeenlinna). Majatalonpitäjä, leipuri Hugo Ture Flinkman (*1877 Pälkäne) muutti vuonna 1903 Pälkäneeltä Nummelaan. Hänen perheeseensä kuului vaimo Elisabeth (Betty) (o.s. Löfberg, *1861 Ylihärmä) sekä lapsia vaimon ensimmäisestä avioliitosta: pojat Toivo Armas (*1889 Karjaa) ja Bror Väinö (*1891 Lohja) sekä tytär Lempi Ulrika Elisabet Frithjofintytär (*1893 Pohja). Flinkmaneilla oli yksi yhteinen lapsi, Vihdissä vuonna 1904 syntynyt poika Ture Valpas Vesa. Vuonna 1935, jolloin ruotsinkielisiä sukunimiä paljon suomennettiiin, Flinkmanista tuli Pirke. Perheen lapset ryhtyivät käyttämään tuota nimeä.

Hugo Flinkman piti Maanviljelijäin kaupan vieressä, Keskipisteellä olleessa talossaan sekatavarakauppaa ja leipuriliikettä. Vuonna 1922 Flinkman oli mukana Nummelan torikaupan järjestelykomiteassa. Tuolloin hänen ammatikseen on merkitty majatalonpitäjä.

Rouva Elisabeth Flinkman vastasi talon kyytiurakoinnista vuosina 1920-1928. Toiminta loppui vähitellen, varsinkin kun kerrotaan hevosten olleen ajoittain laihtuneita, koska omistaja ei voinut ostaa tarpeeksi korsirehua. Helga Aaltonen on kertonut, että Tainion talouskaupalla oli sivumyymälä juuri tässä Flinkmanin talossa (ilmeisesti 1930-luvun lopulla).

Sekä Hugo että Elisabeth Flinkman kuolivat vuonna 1943.

Kukko Tuomas

Tuomas Kukko (*1890 Viipurin läänin Pyhäjärvi) tuli seurakunnan merkintöjen mukaan vuonna 1951 Nummelaan ja tuli mukaan poikansa Erlandin aloittamaan sekatavarakauppaan. Erilaisten vaiheiden jälkeen liike jäi Erland Kukon omistukseen ja Tuomas Kukko piti sahaa ja huoltoasemaa Lohjantien varressa. Hän myi sahalta rimoja polttopuiksi. Hän asui ensin kauppatalon yläkerrassa, mutta osti myöhemmin Lohjantien varrelta Niilo Suckmanin omistaman talon (Nummipelto), missä hän asui vaimonsa Sofian kanssa. Siellä sijaitsi myös sahan toimisto.

Kukko (Pekka) Erland ja Anneli

Pekka Erland Kukko (*1922 Viipurin läänin Pyhäjärvi) tuli seurakunnan merkintöjen mukaan lokakuussa 1946 Nummelaan ja perusti tähän Keskipisteen reunalla olleeseen liiketaloon sekatavarakaupan ja piharakennukseen putkiliikkeen. Hänen isänsä Tuomas Kukko (*1890 Viipurin läänin Pyhäjärvi) tuli seurakunnan merkintöjen mukaan vuonna 1951 Nummelaan ja tuli mukaan poikansa Erlandin aloittamaan sekatavarakauppaan. Kukon perheen toimesta taloa korotettiin ja julkisivu muutettiin täysin 1949. Talo päällystettiin jollakin levyllä ja liiketiloihin tuli isot ikkunat.

Myöhemmin siirtomaatavaraliike jäi Erland Kukon omistukseen ja Tuomas Kukko piti sahaa ja huoltoasemaa Lohjantien varressa.

Erland Kukko jäi perheineen Keskipisteen liiketaloon. Erlandilla ja hänen vaimollaan Hely Annelilla (*1927 Kiikka) on kolme tytärtä: Leila (*1950 Helsinki), Anja (*1952 Helsinki) ja Mervi (1953 Vihti).

Leila Lilja (o.s. Ojala) oli vuosina 1949-51 yhteensä noin 1 ½ vuoden ajan myyjänä Erland Kukon kaupassa. Liikkeessä oli tuolloin sekatavaraosasto ja pieni rautakauppa. Sekatavarapuolella myytiin elintarvikkeiden lisäksi mm. kankaita ja lankoja. Jostakin takahuoneesta myytiin jopa sähköjohtoa, vaikka naapuritalossa oli alan erikoisliike Vihdin Sähkö Oy. Tuovi Juslin (o.s. Toivonen) on kertonut, että Kukon kaupan takapihalla oli myös bensiininmyyntipiste. Silloin talon toisessa päässä oli jo Einesalon lihakauppa.

Erland Kukko muutti Kukko-talosta (seurakunnassa kiinteistön nimeksi on merkitty Kukkola) 1950-luvun lopulla Huhdanmäkeen ja aloitti siellä Mora-tuote nimisen yrityksensä, joka valmisti mm. metallisia valaisinpylväitä. Myös perhe muutti asumaan nykyisen Viertäjäntien varrella olleeseen rakennukseen. Täältä Erland Kukko muutti 1960-luvun alkupuolella Huhmariin. Sieltä hän osti entisen Sellgrenin kutomon tilat ja jatkoi siellä Mora-tuotteen toimintaa ja muutti myös asumaan samassa yhteydessä olleeseen asuinrakennukseen.

Einesalo Leo ja Esteri

Leo Einesalo perheineen muutti Nummelaan vuonna 1953 ja perusti liha- ja ruokatavarakaupan Keskipisteen laidalla olleen Kukko-talon Sähköyhtiön puoleiseen alakertaan. Einesalot muuttivat Tuomas Kukon vuokralaisiksi lehti-ilmoituksen perusteella. Erland Kukko oli aikaisemmin pitänyt kauppaa tässä talossa, mutta isä Tuomas päättikin ottaa tilat itselleen ja jatkoi em. liikkeen pitoa. Einesalot eivät siis saaneet pitää kauan liikettään Kukko-talossa. Tuomas Kukko otti itselleen myös ruokakaupan ja uskoi saavansa samalla myös asiakaspiirin, mutta asiakkaat menivät Einesalon mukana. Kukon liikkeessä alkoi pian olla kovin hiljaista.

Heikki Louhi tarjosi Einesalolle mahdollisuuden jatkaa ruokakauppaa omistamassaan Kanervala-kiinteistössä Lohjantien varrella, ja sinne siirtyivät myös asiakkaat. Louhen räätälin verstaalla ja Einesalon ruokakaupalla oli yhteinen puhelin. Puhelimen vaihteen asennosta riippuen saattoi joko räätäli tai lihakauppias vastata puhelimeen ja siitä johtuu sanonta: HIHA (Louhi vastasi) & LIHA (Einesalo vastasi). Liikeyhdistelmästä Heikki Louhi käytti joskus myös nimitystä ”Rätti ja raato”. Einesalon lihakauppatoimi tässä talossa 1950-luvun loppupuolelta vuoteen 1964. Kauppaan kuljettiin päädyssä olleen kuistin kautta. Varsinainen liikehuone oli Lohjantien puoleinen iso sali. Päärakennuksessa kaupalla ei ollut varastotiloja, mutta pihaliiterin alla oli kellari. Einesalon perhe ei asunut Kanervalassa, vaan omassa talossaan Myntintien varrella.

Louhen talosta Einesalon lihakauppa siirtyi suurempiin tiloihin Jokisuun perheen pesulakiinteistöön.

Talon länsipäädyssä olevassa uudessa osassa kauppias Leo Einesalon elintarvikeliike (Nummelan ensimmäinen valintamyymälä) toimi 1.9.1964 – 30.4.1979 välisen ajan.

Sitten liike muutti Ojakkalantien varrelle rakennettuun liiketaloon ja toinen myymälä avattiin Harjutien varteen rakennettuun liike- ja teollisuustilaan. Einesalo rakensi vielä Lankilaan Honkatien varteen oman liikerakennuksen. Siellä oli myös iltaisin ja sunnuntaisin palveleva elintarvikekioski.

Kuokkanen Sulo Johannes ja Aino

Kukon perheen jälkeen Kuokkaset jatkoivat sekatavarakaupan toimintaa. Sulo Johannes Kuokkanen (*1913 Rääpyvä, Inkeri) ja hänen vaimonsa Aino Lyydia Eliisa (o.s. Kantola, 1917 Hämeenlinna) tulivat vuonna 1959 Espoosta. Perheeseen kuului neljä lasta: Kauko, Jorma, Aino-Liisa ja Jouko. Kuokkaset pitivät liikettä parin vuoden ajan ja muuttivat vuonna 1961 Huopalahteen. Heillä oli myös baari (saluuna) vanhan Auran puoleisella sivulla. Kuokkasen baarissa valmistettiin ilmeisesti Nummelan ensimmäiset pirtelöt. Nuoriso kävi siellä mielellään kuuntelemassa levyautomaatin iskelmiä. Kuokkaset asuivat myös talossa.

Holi Albin ja Helli

Kauppias Albin Holilla (1921-1980) oli ns. kivijalkamyymälä vuonna 1963 valmistuneessa  Nummelan ensimmäisessä kerrostalossa Vihdintien varrella. Liike toimi nimellä Valinta A. Holi. Holin perhe asui samassa talossa.

Oma talo Annala valmistui naapuritontille. Rakennuksen ensimmäinen vaihe käsitti liiketilaosan ja asunto-osan. Rakennus valmistui vuoden 1965 loppupuolella. Holi siirsi ruokatavarakauppansa kerrostalon”kivijalasta” omaan kiinteistöön. Sisäänkäynti liikkeeseen oli tietenkin kadun puolella, siis Vihdintien puolella.

Albin Holi piti ruokakauppaa vuoteen 1969 saakka. Kauppatoimintaa jatkoi Tauno Kurttila samanlaisilla toimintaperiaatteilla kuin edeltäjänsäkin. Kurttila piti jonkin aikaa myös kioskia, jossa asiakkaita palveltiin seinään rakennetun luukun kautta. Kauppias Kurttila lopetti ruokakaupan vuonna 1981.

Holin perheen liikeideat Vihdintien varrella sijaitsevassa talossa eivät loppuneet. Rakennuksen Vihdintien puoleiselle sivulle tehtiin toinen sisäänkäynti ja Holin perheen olohuone muutettiin liiketilaksi. Siihen Helli Holi (1927-2002) perusti vaatetusalan liikkeen vuonna1970. Tekstiililiikkeessä oli myytävänä valmiiden vaatteiden lisäksi myös esimerkiksi villalankoja, vetoketjuja, nappeja yms. Siihen aikaan kyseisiä tarvikkeita myyviä liikkeitä kutsutiin lyhyttavaraliikkeiksi.

Albin Holilla taas oli jo pitkään ollut haaveena perustaa pesula. Hän rakennuttikin lisäsiiven rakennuksen Loiskaajanpolun puolelle. Se oli matalampi ja piha-alueelle jäi parkkitilaa. Holi perusti pesulan. Hän osti ensimmäiset pesulalaitteet nummelalaisilta Alma Sieviseltä, Anni Nymanilta ja Linnea Valolta, jotka olivat harjoittaneet pesulatoimintaa silloisen Louhen talon alakerrassa, nykyisen Pisteenkaaren varrella.

Holi myi pesulatoiminnan v.1971 Pentti Toropaiselle, joka jatkoi toimintaa tiloissa, kunnes siirtyi v.1984 Juurakkotielle, Lankila II teollisuusalueelle rakennuttamiinsa tiloihin

Holi Timo ja Anja

Timo Holi (*1952) aloitti työuransa jo koulupoikana, kun hän toimi kauppa-apulaisena isänsä ruokakaupassa, jonka toiminta päättyi vuonna 1969.

Yhteen Annalan talon liiketiloista oli vanjärveläinen puutarhuri Lasse Aroketo perustanut kukkakaupan. Hänen jälkeensä kukkakauppaa jatkoi Timo Holi yhdessä vaimonsa Anjan kanssa. Kaupan nimi oli tuolloin Holin Kukka. Holit myivät kukkakaupan karkkilalaiselle Riitta Grönholmille vuonna 1988. Liike alkoi toimia nimellä Päivikin Kukka. Liike toimi aina vuoteen 2006 saakka Holin talossa.

Kukkakaupan aikoihin Annalan liiketalossa aloitti toimintansa myös Holin perheen Nummelan Akvaario ja Eläintarvikeliike. Toiminnassa oli mukana myös tytär Mia. Myös tämä Holin perheyritys siirtyi vuonna 2006 Henrikin taloon ja sieltä edelleen vuonna 2011 Vihdintien varrelle ent. Säästöpankin talon uusittuihin liiketiloihin.

Väätänen Helmi

Nummelan Kangas- ja Lyhyttavaraliike

Vuonna 1950 leskirouva Helmi Siviä Väätänen (*1905 Heinjoki; o.s. Sarvi) osti Huhdanmäentien ja Katriinaperintien kulmatontin (Vuorensyrjä II). Perheeseen kuului kaksi poikaa: Pentti Tapani (* 1934 Joutseno) ja Osmo Einari (* 1938 Joutseno). He muuttivat Nummelaan Kaarinasta vuonna 1950.

Helmi Väätänen avasi 1950-luvun puolivälissä Nummelan Kangas ja Lyhyttavara- nimisen liikkeen Osuuspankin talossa (Eroittaja) Keskipisteen laidalla. Vuonna 1967 kauppias Väätänen myi liikkeensä Sirkka Niemiselle.
Helmi Väätänen kuoli vuonna 1973.

Nieminen Sirkka

Sirkan Soppi

Vuonna 1967 Sirkka Nieminen, joka oli suutari Kallion ja hänen vaimonsa Idan nuorin tytär (1924 -1984) osti Helmi Väätäseltä Osuuspankin talossa (Eroittajassa) toimineen Nummelan kangas- ja lyhyttavaraliikkeen.

Siitä sai alkunsa Sirkan Soppi, joka myi muotia naisille. Liikkeestä tuli Sirkan elämän suola. Hän omasi psykologista ja muotitietoista silmää ja sai liikkeen menestymään.

Vuonna 1975 Sirkan Soppi siirtyi silloisen Lohjantien varrelle Lea ja Martti Vimanin omistamaan taloon (Kuoppamäki II). Liike toimi entisen Matkustajakodin puoleisessa päässä. Sirkan jäädessä eläkkeelle Lohjalla perheineen asuva vanhempi tytär, Eeva-Kaarina Lehmusto osti Sirkan Sopen. Hän luotsasi sitä aina vuoteen 1990, jolloin myi sen nummelalaiselle yrittäjälle.

Nurmisto Onni

Nurmiston Osto- ja Myyntiliike

Vuonna 1979 Onni Nurmiston (*1940) Osto- ja myyntiliike aloitti toiminnan Tainion talouskauppana tunnetussa rakennuksessa Asemantien ja Albertinkadun kulmassa. Myös Ylirotujen aikana talossa oli alkuvuosina muitakin vuokralaisia.Vuonna 1981 Onni Nurmisto osti Albertinkadun toisella puolella olleen Koivula-nimisen kiinteistön. Onni Nurmisto kuoli vuonna 2018.

Keränen Alli

Annastiina

Alli Keränen avasi kemikalioliikkeensä Annastiinan joulukuussa 1966 Nummelan silloisen Osuuskassan talossa (alkuperäinen Eroittaja, nykyinen Kulmala). Tässä talossa keskellä Nummelaa kemikaliokauppa toimi kymmenisen vuotta. Alkuvuosina liikkeessä myytiin varsinaisten kemikaliotuotteiden lisäksi myös paperitavaraa, lehtiä sekä leikkikaluja. Tästä vanhasta rakennuksesta Annastiina muutti uuteen Eroittajan liiketaloon ja sieltä taas noin kymmenen vuoden kuluttua entisen osuusliike Auran funkistalon matalaan osaan. Vuonna 1992 rouva Keränen luopui yrityksestä ja liike jatkoi jonkin aikaa toimintaansa tyttären, Päivi Svahnin omistuksessa.

Helle Anna-Liisa

Askarteluaitta

Helvi Hellen kuoltua ja Niilon muutettua Huhdanmäkeen perheen poika Ari jäi perheineen asumaan alkuperäisen Eroittajan tontilla olleeseen omakotitaloon. Perheen lasten vartuttua Anna-Liisa Helle (o.s. Räikkönen) avasi vuonna 1974 Askarteluaitta-nimisen liikkeensä. Eroittajan tontin uusinta taloa rakennettaessa, purettiin ensin vain saunarakennus ja Askarteluaittaa pidettiin omakotitalossa, kunnes uusi liikerakennus valmistui vuonna 1979. Vasta sitten vanha talo purettiin. Vanhasta pihasta on jäljellä vain entisen pääoven luona kasvanut mänty.

Askarteluaitassa myytiin askartelutarvikkeiden ja lelujen lisäksi laadukkaita taiteilijatarvikkeita sekä lastenhoitoon liittyviä tavaroita, mm. sänkyjä ja lastenvaunuja. Liike lopetti toimintansa vuonna 2004.

Huhtilainen Paula

Pauliina

Paula Huhtilaisen lahjatavaraliike Pauliina aloitti vuonna 1982 entisessä Tainion Talouskaupan talossa Asemantien ja Albertinkadun kulmassa.

Myöhemmin liike toimi Vihdintien varrelle alkuperäisen Harjanteen tontille rakennetun Nordean kiinteistön pääosan toisessa kerroksessa ja sen jälkeen kiinteistön matalassa siivessä.

Wirman Ulla

Vihdin kelloliike Oy

Vuonna 1961 valmistui Vihdintien varrelle entisen Harjanteen tontille tien suuntainen yksikerroksinen rakennus, jossa Säästöpankin toimitilojen lisäksi oli pankinjohtajan asunto sekä pari liikehuoneistoa. Talon päädyssä oli Vihdin kelloliikkeen myymälä. Liikkeessä, josta kylällä usein käytettiin nimeä Wirmanin kelloliike työskentelivät sekä isä Kaino (Klasu) että tytär Ulla.

Vanhan matalan rakennuksen purkamisen ja uuden valmistumisen välisen ajan liike toimi Asemantien varrella Louhen talossa.

Kun pankin uudisrakennus, nykyinen Nordean talo, valmistui vuonna 1985, Vihdin Kelloliike Oy sai tilat sen matalasta siivestä. Ulla Wirman kuoli vuonna 2010. Liikkeen toiminta jatkui vielä jonkin aikaa uuden omistajan voimin.