Mikko Laakson teoksesta ”Oikeilla raiteilla” 2017
Lohjalta kotoisin oleva historiantutkija Mikko Laakso otti yhteyttä 2017 ja kertoi kirjoittavansa kirjaa raideammattilaisten työn historiasta.
Hän oli tutustunut netissä Nummelan kylähistoriaan ja löytänyt sieltä perheemme tarinan Nummelan rautatieasemalla. Hän pyysi lupaa saada käyttää tietoja valmisteilla olevaan kirjaansa.
Kirja Oikeilla raiteilla- valmistui 2017. Kirjassa kerrotaan laaja-alaisesti isän työstä ja perheemme arjesta rautatieasemalla.
Isän työ Nummelan rautatieasemalla oli monipuolista ja vaihtelevaa. Mikko Laakso mainitsee kirjassaan Jami-koiramme, isän uskollisen ”asemavahdin”, joka vietti paljon aikaa isämme kanssa asemalla.
Hän kertoi perheemme elämästä aseman yläkerrassa. Hän mainitsee puuhellan,
jossa äitimme keitti ruokaa ja perheemme kotia kylminä talviaamuina lämmittävät kakluunit, joista levisi huoneisiin kodikas lämpö.
Lainaus Mikko Laakson kirjasta:
”Kauempana radan takana oli vielä 1960-luvulla rakennus, jossa oli pyykkituvan ja kuivaushuoneen ohessa leivinuuni, jossa perheen Helli-äiti paistoi leipää. Ruokahuoltoa ja taloustöitä helpottivat pihapiirin kaivo ja kellari, joiden läheisyydestä löytyi myös puuliiteri, aitta ja eläinsuoja. Arjen sujumisen kannalta tärkeää oli myös Asemantien varrella sijainnut, kellertäväksi maalattu sauna, jonka yhteydessä sijaitsi pyykkitupa.”
Lainaus Mikko Laakson kirjasta:
”Sandroosin perheen aina 1980-luvulle asti kestänyt, idyllisen oloinen rautatieläinen elämäntapa oli tiiviisti sidoksissa työhön ja työnantajan tarjoamaan asuntoon. Työ oli Kauko Sandroosille ja hänen kaltaisilleen rautatieläisille läsnä koko ajan toisin kuin myöhempien aikojen kollegoilleen, joilla työpaikka ja koti olivat selvästi erillään ja muodostaneet näin kaksi toisistaan eroavaa elämänpiiriä. Tällä muutoksella oli merkittävät vaikutukset koko rautatieläisen kulttuuriin tulevaisuuden kannalta.”
Lainaus Mikko Laakson kirjasta:
”Kauko Sandroos jäi eläkkeelle 59-vuotiaana, kun palveluvuosia VR:llä oli kertynyt yhteensä 37. Sandroosin eläkkeellelähtöpäivä oli rautatiehistoriallinen,
sillä Nummelan aseman kautta kulkeva, Hanko-Hyvinkää-radan Karjaan ja Hyvinkään välinen henkilöliikenne päättyi juuri silloin.”
Onnelliset muistot lapsuudesta Nummelan rautatieasemalla, kantavat läpi elämän: Isä töissä asemalla ja äiti arjen askareissa, leikit aseman vehreissä puistoissa, josta löytyi monta piilopaikkaa. Jami-koira, kissat jotka katosivat, eivätkä koskaan palanneet. Lampaat laiduntamassa aseman niityllä ja possu, joka kerran karkasi mutta löytyi raparperipensaan alta.
Muistoissani on myös päivä, kun isä heilautti vihreätä lippua viimeisen kerran ja viimeinen henkilöjuna sai luvan lähteä Nummelan asemalta.
Isä sai pitkän päivätyön tehneenä jäädä nauttimaan eläkepäivistä.
Kun ajattelen edesmennyttä isääni, joka oli täydestä sydämestään rautatieläinen, mielestäni tämä Mikko Laakson kirja on hänelle, niin kuin monille muillekin rautatieläisille, kunnianosoitus.
Lohjan puoleisella piha-alueella oli myös asemamiesten yksikerroksinen, vaalea talo, jossa oli kaksi asuntoa. Siellä asui aikoinaan mm. Nummelan postissa virkailijana toiminut Liisa Toikkanen o.s. Velin perheineen.
Anne ja Anitta Muhoksella 1960 
Anne ja Anitta asemapäällikön talon pihalla Nummelassa 1963. 
Äiti Helli Sandroos kissa sylissään ja Pentti Sandroos koira sylissä kellarin edessä 1970-luvulla. Oikealla näkyy Talouskaupan pääty. 
Eila, Anne ja Anitta Sandroos kellarin edustalla. 
Markku Reuna kaakeliuunin vieressä helmikuussa 2014. Kuva: Anitta Sandroos