

Mehiläisen kerrostalojen paikalla aivan Keskipisteen sydämessä, osoitteessa Pisteenkaari 1 oli aiemmin rakennus nimeltä Satupirtti.
Talon rakensi kirvesmies, rakennusurakoitsija Vihtori Tammilahti (1880) perheelleen 1920-luvun puolivälissä. Ensimmäiset lapset olivat syntyneet perheen asuessa Pääkslahdessa, mistä Vihtorin vaimo Johanna o.s. Boman (1885) oli kotoisin. Sieltä muutettiin kirkonkylän ja Kaukoilan kautta Nummelaan, missä ensimmäiset vuodet asuttiin työväentalon yläkerrassa. Vihtori Tammilahti oli tuolloin Rientolan talonmies-vahtimestari. Työväentalon kodissa syntyi 1916 perheen viides lapsi Maissi.
Sisällissodan aikana Johanna-äiti lapsineen sai väliaikaisen kodin puukoulun yläkerrassa. Sen jälkeen he muuttivat Johannan isän luokse Bomanille, missä Meeri-tytär syntyi 1918. Kun Johanna Tammilahti pyydettiin työväentalon vahtimestariksi, palattiin Nummelaan. Maili, Ahti, Aatto, Aulis, Maissi ja Meeri saivat Nummelassa vielä pitkän sisarussarjan: Mirja, Marja, Auno, Maire, Maija ja Meimi. Kolme vanhinta poikaa kaatui sodissa.


Kirjat kiinnostivat koko perhettä samoin lehdet. Työväen sanomalehti ja Kansan kuvalehti tulivat tilattuina. Äidille tuli myös ranskalainen muotilehti Revues des Modes. Tyttäristä vanhin Maili, myöh. Åkerman toimi myös pitkään työväenyhdistyksen kirjastonhoitajana.
Perheen pojat musisoivat omaksi ilokseen, mutta eivät varsinaisesti esiintyneet. Helanderien talossa Tellervo-tytär opetti Maissia, myöh. Laakso ja kasvattisisartaan Taimi Timosta, myöh. Finér soittamaan nelikätisesti pianoa. He soittivat seuratalolla joissakin juhlissa. Maili ja Maissi kuuluivat vuosia Nummelan laulukuoroon ja olivat innokkaina mukana näyttämötoiminnassa. Maili oli myös käynyt Pajulahdessa liikuntakursseja ja ohjasi Kisaajien naisten liikuntaryhmiä. Työväenyhdistyksen raittiusosastossa kävivät lapset pienestä alkaen.
Työntekoon ja auttamiseen perheen nuoret tottuivat jo varhain. Pojat lähtivät isän mukana rakennustöihin. Isommat tytöt auttoivat äitiä. Vähitellen lapset lähtivät työelämään, avioituivat ja muuttivat kotoa. Viimeisenä äidin kanssa asui Auno-poika, joka äidin kuoltua 1976 jäi vielä muutamaksi vuodeksi taloon.

