Vihdintiellä sijainneessa Perälän talossa oli oma kaivo, jossa oli hyvää puhdasta vettä. Kauko Sassi katsoi kaivon paikan varvulla. Kaivo ei ollut kuin viisi metriä syvä.

Kun talon kuoppa oli kaivettu ja siitä ylijäänyt hiekka oli talon ympärillä, se oli lapsille kuin kultaa, hienoa ja keltaista. Siinä oli hyvä leikkiä ”pimmiautoilla” ja rakentaa hiekkalinnoja. Piha oli silloin melko puuton, joten siihen oli hyvä tehdä myös luistinrata ja hiihtolatuja. 

Tontilla oli iso perunamaa, josta saatiin hyviä perunoita, jotka kasvoivat hienossa hiekkamultamaassa. Pellolla oli myöhemmin myös omenapuita, joita Kauko itse oli kouluttanut villiomenapuunaluista ja omasta omenapuunoksasta. Eräs ananaskaneliomenapuu tuotti valtavan määrän omenia vuosikausia. Se oli keväällä upea näky kukkivana, ja myöhemmin syksyllä omenien täyttämänä.

Tontti oli hiekkamaata, joten siellä ei kasvanut kunnolla mitään. Talon oikealla puolella etupihalla oli kukkapenkki, missä kukki ensin valkoinen sireenipensas ja myöhemmin runsaskukkainen pioni.

Muut kasvit eivät maassa oikein viihtyneet. Mullan lisäys ei auttanut. Muurahaiset tekivät vaihtokauppaa ja toivat hiekan tilalle.