Sammalkari Lydia ja Kalle – Nummelaan Kylähistoria

Meritie 10 (Tuusa)

Tuusan isännän, Anton Sjelfmanin poika Kalle Fredrik Sammalkari avioitui 1908 Lydia (Lytti) Aleksandra Virtasen (1878 Piikkiö) kanssa. Lydia Virtanen oli tullut Nummelan kansakoulun opettajaksi 1903. Hänen veljensä Frans Ludvig (Luikka) Virtanen (1875 Piikkiö) oli Nummelan koulun ensimmäinen opettaja ja koulun johtaja. Ennen avioitumista Lytti Virtanen asui koulun virka-asunnossa.

Lydia Sammalkari toimi opettajana vuoteen 1917. Opettajana Lytti-rouva kuuluu olleen vaativa ja ankara. Hän kuoli 1933 keuhkokuumeeseen.

Vuodesta 1925 perheeseen kuului ottotytär Vuokko Kyllikki Peltola, myöh. Sammalkari (1913 Loppi). Vuokon isä oli toiminut Kopun kartanon puutarhurina. Hän kuoli 1921 pari vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen ja perheen viisi lasta muutti Kirvelän lastenkotiin. Tuusan talon lapseton isäntäpari sai Vuokosta kaipaamansa tyttären. Talossa asui kuolemaansa asti myös emännän äiti Ulrika Virtanen (1839 Paimio). Hän kuoli 1925.

Erittäin lapsirakas Kalle Sammalkari huolehti myös Helsingissä asuneen, orvoksi jääneen Erkki Rauhalan koulutuksesta diplomi- insinööriksi. Erkki oli usein loma-aikoina Tuusalla. Hänet muistetaan hyvänä urheilijana. Erkki Rauhalan kuoltua hyvin nuorena, Sammalkari huolehti myös hänen leskensä ja lastensa elämästä.

Kalle Sammalkarin aikana talossa oli paljon työväkeä. Maataloudessa työskennelleet asuivat päärakennuksen alapuolella olleessa Törmäsessä tai Tuusan torpassa Huhdanmäessä nykyisen Katriinaperintien varrella. Myöhemmin monet rakensivat talon Nummelaan.

Lydia-rouvan kuoleman jälkeen Tuusaan tuli emännöitsijäksi Selma Halonen (1889 Kuopio). Tuolloin Selman sisar Elli Halonen oli töissä Kalle Sammalkarin sisaren Lempi Kaarlolan emännöimässä Hannulassa. Selma Halonen (Selma-täti) huolehti kaikesta taloudenhoitoon kuuluvasta. Hän asui päärakennuksessa suuren tuvan viereisessä kamarissa. Kalle Sammalkarin kuoltua, Selma Halonen muutti Nokialle 1960. Kalle Sammalkari luopui Tuusan isännyydestä 1951. Hän kuoli 1960.

Tuusan isäntä Kalle Fredrik Sammalkari (1878) oli kova työmies, joka teki pitkää päivää työväen kanssa pellolla. Tuusalla oli aina paljon hevosia. Isäntä oli tunnettu hevoskasvattaja. Hevoset olivat niin tärkeitä Kalle Sammalkarille, että niille syötettiin talon parhaimmat heinät.

Metsänkaatotöihin isäntä ei osallistunut, mutta haki hevosella rankoja metsästä. Isommat puut myytiin, rankoja poltettiin kotona. Kalle itse huolehti uunien lämmityksestä, kunnes hän uskoi työn lapsenlapselleen Pekalle. Pekka Laustio ei osannut pienenä sanoa isännän kutsumanimeä ”Fabu”, vaan hänen oli helpompi käyttää itse kehittelemäänsä suomenkielistä muotoa ”Papuli”. Tätä nimeä alettiin käyttää myös perhepiirin ulkopuolella. Kylällä tiedettiin, kuka Papuli on. Tämä nimi on myös säilynyt Nummelan kadunnimistössä. Tuusankaarelta Linjaportin alapuolelta alkaa lyhyehkö Papulintie ja sen toisessa päässä on Kyöstinpolku, joka on saanut nimensä isännän kaksoisveljen mukaan.

Nuorena Kalle Sammalkari oli mukana Seuratalolla toimineessa näytelmäkerhossa. Hänen tiedetään ainakin esittäneen juoppoa, Jeppe Niilonpoikaa, vaikka itse oli raivoraitis mies. Nuorempana Kalle Sammalkari kuului myös torvisoittokuntaan. Hän soitti trumpettia. Tuohon aikaan torvisoittokunta soitti usein Seuratalon ahtaalla yläparvella.

Kotona Kalle-isäntä tutki tarkkaan sanomalehdet ja kuunteli radiota. Hän luki mielellään poliittisia artikkeleja.

Talon työt alkoivat kello 7 ja sitä ennen isäntä ehti jo käydä kalassa. Hän oli innokas kalastaja. Hän myös perkasi kalat ja paikkasi itse verkot. Ravustaminen kuului kesän ohjelmaan. Ravustamassa hän kävi Ridalin talon omistajan, varatuomari Reino Kärävän kanssa Enäjärvellä. Kärävä kutsui Tuusan isäntää Carolukseksi. Ridalissa pidettiin rapujuhlia.

Tuusan isäntä kävi myös lintu- ja jänisjahdissa sekä hirvimetsällä. Hänellä oli ainakin Jeppe ja Ajo nimiset ajokoirat. Myös kasvattipojan, Erkki Rauhalan ajokoira oli maalla ja Kalle Sammalkari koulutti sitä metsälle.

Tyttären lapset olivat isännälle tärkeitä. Hän hankki heille leluja, joita muut lapset olivat nähneet vain kuvissa. Jotkut niistä ovat säilyneet ja olleet esillä Helena Laustion lelunäyttelyssä talon aitassa.

Kalle Sammalkari osallistui vuosikausia aktiivisesti yhdistysten ja yritysten toimintaan ollen usein niiden hallituksessa. 1920-luvun lopulla hän kuului Talouskauppa Oy:n ja Länsi-Suomen Osakepankin hallintoneuvostoon sekä Nummelan Seuratalo Oy:n hallitukseen. 1931-1956 hän kuului Vihdin Sähköyhtiön johtokuntaan ollen ensin vuodet 1928-1932 varajäsenenä. Vihdin-Karkkilan Osuuskassan/Osuuspankin (ent. Nummelan osuuskassa) hallituksessa hän oli vuosikausia, sen puheenjohtajana 1947-1955. Hän kuului Vihdin Maanviljelijäinkaupan omistajiin ja kuului myös tätä kauppaa jatkaneen Osuusliike Auran hallintoneuvostoon. Aatteellisessa toiminnassakin hän ehti olla mukana. Hän toimi Kansallisen kokoomusaatteen hyväksi perustetun seuran hallituksessa 1927 ja Tuusalla pidettiin kansallisseuran kokouksia.

Hän kuului myös Suojeluskuntaan. Hän oli mukana Vihdin Eteläisen Raittiusseuran toiminnassa ja toimi kieltolain aikana Vihdin kunnanvaltuuston asettamana raittiudenvalvojana.

Metsästysharrastus vei hänet myös Länsi-Uudenmaan metsästys- ja Ampumaseuran hallitukseen 1920-luvulla.

Vihdin kirkkovaltuustoon hän kuului ensimmäisen kerran jo 1919. Kirkkovaltuustossa hän oli vielä sotien jälkeenkin 1944-1957.

Kalle Sammalkarilla oli runsaasti ystäviä ja hän kutsui heitä mielellään Tuusalle erilaisiin juhliin. Osuusliike Auran johtajat Konsta Repo ja Toivo Lintumaa, kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo, Ridalin omistaja varatuomari Reino Kärävä, Kuikun omistaja, varatuomari Emil Niemelä ja Ali-Rostin isäntä Martti Alirosti kuuluivat läheisiin ystäviin. Kaikki seurakunnan papit olivat myös isännän ystäviä ja he kävivät aina Rukoushuoneella pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen Tuusalla syömässä tai kahvilla. Tuusaa jopa kutsuttiin Pikkupappilaksi.

Tuusalla pidettiin paljon suuria kutsuja. Ikimuistoisimmat Tuusan kutsuista olivat joka kesä pidetyt komeat Fretun (Fredrikin) päivän kutsut lasiverannalla. Tarjottiin mm. kotona tehtyä jäätelöä, mansikoita ja täytekakkuja. Pitovalmisteluissa oli usein auttamassa Selma-emännöitsijän sisar, Hannulan talon sisäkkö Elli Halonen. Kalle Sammalkari oli viimeisiin vuosiinsa asti todellinen tervaskanto. Myös hänen muistinsa pysyi terävänä. Hän seurasi aina päivän politiikkaa ja talouselämää. Hän oli innokas urheilumies ja kuunteli radiosta urheiluselostukset. Hänellä oli myös alan kirjallisuutta, esim. kaikki olympialaisia käsitelleet kirjat. Hän kävi Helsingissä katsomassa urheilutapahtumia kuten Suurkisoja. Vuoden 1952 olympiakisoihin hän otti myös lapsenlapsensa Pekan mukaan. Yhdessä he kävivät myös katsomassa Salpausselän kisoja ja yöpyivät silloin isännän Kyösti-veljen luona.