/><figcaption class=wp-element-captionHelli ja Timo Holi tekstiililiikkeen avajaispäivänä 1970. Kuva: Holin perheen kokoelma

Oliko onni vai epäonni syntyä yrittäjä-, kauppiasperheeseen?  Näin jälkeenpäin muistellen, siitä oli varmasti hyötyä.

Asiakaspalvelu, yrittäjän epäsäännölliset työajat, yms.  asiat tulivat jo varhain tutuiksi. 

Olin vasta 14-vuotias koulupoika, kun isä hankki minulle valkoisen lihamestarin työtakin. Se puettiin päälle, kun tein jauhelihaa isän paloittelemista ruhon osista.
Päätehtävänäni oli kuitenkin maitohuoneen hoito. Maidot, voit, viilit, piimät, ja juustot tuotiin Etelän Maitokunnalta. Auto purki kuorman lastauslaiturille, josta minä siirsin ja järjestin ne kylmäkaappiin. Kaapissa oli lasiset heiluriovet, joiden takaa asiakkaat poimivat haluamansa tuotteet. Ostoskärryjä tai erikokoisia muovikoreja ei silloin vielä ollut. 

Virvoitusjuomia, ”limsoja”, oli vain muutamia lajeja. Muistan Fantan, Coca-Colan, Pilsnerin ja nk. kotikaljan. Keskioluttahan ei tuolloin vielä myyty elintarvikeliikkeissä. Juomat tuotiin puukoreissa rakennuksen alakertaan ja sieltä minä kannoin niitä myymälään. Mikäli olin paikalla silloin, kun juoma-auto tuli, sain pullon keltaista Jaffaa ja joskus Pommacia, sitä tosin oli vain harvoin saatavilla. Ylimääräinen palkinto tuntui mukavalta.

Kesällä 1987 vanhempani lähtivät kahdeksi viikoksi lomamatkalle Lappiin. Isä luotti minun hoidettavakseni tilaukset päivittäistavaroiden tukkuliikkeisiin. Kaikki onnistui hyvin. Kyllä siinä varmasti auttoivat myös vakituiset myyjät.
Kauppamme palveluihin kuului myös ostosten kotiinkuljetus. Näitä asiakkaita oli muistaakseni pari- kolmekymmentä. Palvelu oli asiakkaille ilmaista ja varsinkin vanhemmat henkilöt olivat tyytyväisiä palveluun.

Muistoja pesulasta

Isäni osti 1969 Louhen talossa toimineen Nummelan Pesulan, johon hän hankki uudet koneet. Käytössä olivat uudenaikaiset automaattipesukoneet, lingot ja höyrymankeli. Erikoinen, mutta tärkeä kone oli nk. kuivapesukone, siis kone, jossa pestiin sellaiset tekstiilit, joita ei voitu vesipestä. 

Pesulassa työskenteli kolme henkilöä. Heistä muistan nimeltä ainakin Hanna Toivosen ja Asta Purolan.  Mieleeni on erikoisesti jäänyt mankelointi. Yksi henkilö syötti pyykin mankeliin ja kaksi henkilöä vastaanotti sileän pyykin ja viikkasi sen kuljetuslaatikkoon.

Itse olin apuna lähinnä pyykkien kuljetuksessa. Kuljettajana olivat useimmiten isäni tai äitini. Toisinaan apuna olivat myös Ekholmin Martti tai  Järvensivun Kauno. Kuljetuslaatikot olivat tyhjinäkin melko painavia puulaatikoita. Pyykillä täytetyt laatikot olivat tosi painavia. Muistan hyvin, kuinka raskasta nuorelle pojalle oli kantaa laatikoita. Pesulan asiakkaina olivat mm. Luontolan kylpylä, Hopeaniemen parantola ja Lohjan Kaupungin Hotelli. 

Muistoja olisi varmasti paljon enemmänkin. Tässä kertomani antavat kuitenkin jo kuvan siitä monipuolisuudesta, mitä yrittäjän arki on. Jokainen päivä on erilainen. Aina on tartuttava siihen työhön, mikä sillä hetkellä on tärkein.

/><figcaption class=wp-element-captionTimo Holi perheineen Mia-tyttären lakkiaispäivänä 1995. Kuva: Holin perheen kokoelma