Karjanostaja Einari Johansson (1908 Sakkola) tuli Vuoksenrannasta ja hänen tyttärensä Pirjo Orvokki Johansson (1947 Kurikka) Kurikasta Nummelaan.
Isokokoinen, etukumarassa kulkenut Einari Johansson haki teuraskarjaa ympäri kyliä. Hänellä vain oli suuria vaikeuksia saada ajokortti. Ford Trader- merkkinen karjankuljetusauto seisoi usein pihalla.
Einari osasi kuitenkin käsitellä karjaa. Hänen apuaan tarvittiin karjan kuljetuksissa, jopa kaukana Nummelasta. Einari myös välitti kuukauden ikäisiä possuja kyläläisille. Joskus hän liikkui moottoripyörällä. Einari Johanssonia sanottiin joskus myös ”mulli-johanssoniksi” tai ”rämli- (Rambler) Johanssoniksi”. Viimemainittu nimi johtui hänen käyttämästään kovaäänisestä IC moottoripyörästä tai Gatz-merkkisestä kuorma-autosta.
Pirjo-tytär hoiti kodin, kun isä haki karjaa pitkienkin matkojen takaa.
Pirjo sitoi lehmät liekaan, hoiti karjan ja lypsi. Navettaan mahtui tuolloin 5-6 lehmää. 1970-luvun alussa lettipäinen tyttö työskenteli ”taksirenkinä” Nummelassa. Hän oli Nummelan ainoa nainen taksinajajana. Muut taksinkuljettajat kutsuivat häntä ”Likaksi”. Pirjo Johansson jopa maksoi isänsä karjavelat. Autonkuljettajana Pirjo Johanssonin ”virkapuku” oli valkoinen paitamallinen asu. Talvella hän käytti karvalakkia.
Monet vuodet Johanssonin talossa asui isännän Lyyti- niminen elämänkumppani, joka työskenteli Helsingissä rakennuksilla ”ruukisantrana” eli kantoi laastia. Hän palveli viittä kuutta muuraria ja nosti 100 kilon taakan. Hän oli iso, ronski nainen.
Johanssonit muuttivat Karkkilaan 1974. Tytär Pirjo asuu Kurikassa.
Väinölän päärakennus siirrettiin Siuntion Kahvimaalla olevan Pariisin takamaastoon. Einari Johansson purki itse ulkorakennuksen. Se sortui purettaessa ja Einari joutui kaivautumaan ulos raunioista.
1973-74 rakennettiin Väinölän pihapiirin lähituntumaan kolmikerroksinen Huhtapekka- niminen talo. Vielä tuolloin oli maastossa näkyvissä Väinölän ulkorakennuksen kivijalka. Meritie avattiin 1974 ja sen jälkeen tehtiin suuren veto-ojan päälle Huhtatie.