Jaakko Merinen.
Talon palosta, Jaakko Merisen laukussa säilyi ehjänä vanha venäläinen ikoni, jollaisia nykypäivänä ei juuri enää näe.
Jaakko Aulis Merinen oli syntynyt Pirkkalassa 1907. Nummelaan Jaakko Merinen tuli Ruovedeltä 1934. Hän asui ensin vuokralaisena seppä Helanderin talossa. Sieltä hän muutti Vihdin Sähköyhtiön Runolinna- taloon.
Hän oli käynyt keskikoulun ja osasi ainakin auttavasti puhua saksaa. Ammatiltaan hän oli metsäteknikko ja oli Nummelassa asuessaan lähes koko ajan Lohja-Kotkan palveluksessa. Yrityksen työuran jälkeen hän leimasi puita yksityisesti.
Jaakko Merinen oli tarkka mies ja ns. firmaan päin ”kallellaan”. Kun hän meni vastaanottamaan ja mittaamaan puutavaraa, kerrotaan hänen löysän pinon kohdalla nousseen pinon päälle ja hyppineen sen matalammaksi. Näin myyjä sai pienemmästä puumäärästä korvauksen.
Ammattinsa puolesta Jaakko Merinen osallistui myös aikanaan Nummelan lentokentän rakentamiseen ja puuston kaadattamiseen kenttäalueelta.
Heinäkuussa 1944 Jaakko Merinen solmi avioliiton osuusliike Auran pääkirjanpitäjä Alma Fransiina Helmisen (1898) kanssa. Merinen oli jalkaan haavoittuneena sotilassairaalassa Helsingissä, missä Aimo Nikolainen heidät vihki. Toisena todistajana oli Esteri Ojala Nummelasta, toisena joku sairaalan väestä.
1947 Alma ja Jaakko Merinen ostivat Tuusan tilan maista lohkotun tontin ja rakennuttivat omakotitalon Seuratalon mäen takarinteeseen, nykyisen Kuoppanummentien alkuun.
Jaakko Merinen kulki mielellään baskeri päässä. Hän oli varsin omalaatuinen henkilö, monen mielestä ”koiranleuka”. Hän myös tervehti mielellään kaikkia sanomalla käsipäivää.
Oman kodin puutarhan omenia Merinen kävi myymässä Helsingissä. Tuolloin hän sijoitti Alma-vaimonsa istumaan omenavuoren taakse, niin ettei tämä nähnyt mitään. Auton takapenkki oli poistettu omenalaatikoiden tieltä.
Alma Merinen kuoli 1958. Kerrotaan, että Jaakko Merinen soitti Osuusliike Auran konttoriin ja ilmoitti, että Alma ei nyt tule töihin, sillä hän on kuollut.
Jaakko Aulis Merinen oli Nummelan monipuolinen ”touhumies”. Hän oli mm. Seuratalon hallituksen puheenjohtaja. Hän auttoi paikkakuntalaisia veroilmoitusten tai muiden asiapapereiden teossa. Hänellä oli myös suhteita tärkeissä viroissa oleviin henkilöihin. Näin hän pystyi auttamaan myös nuoria kirjoittamalla heille mm. koulutuspaikkaa hakiessaan suosituskirjeitä. Jaakko Merinen oli taitava kirjoittaja ja kirjoitti juttuja paikallislehtiin kuten Länsi-Uusimaa ja Uudenmaan kunnallislehti. Hän puhui aina kirjakieltä.
Jaakko Merinen hoiti monenlaisia luottamustehtäviä. Vihdin metsänhoitoyhdistys perustettiin 1933. Metsäteknikko Jaakko Merinen oli yhdistyksen ensimmäinen toimihenkilö, metsänvartija eli metsänhoidonneuvoja 1933-1942.
Alkuvuodesta 1942 polttopuutilanne oli maassa vaikea. Kansanhuoltoministeriö oli määrännyt metsänomistajille hakkuuvelvollisuuden. Halonhakkuiden valvojaksi määrättiin J. A. Merinen.
1946 alussa Vihdin kunta oli vaikeuksissa polttoainepulan vuoksi. Metsätyöpäällikkö J.A. Merinen hoiti sivutoimisesti polttoainepäällikön tehtäviä.
Jaakko Merinen oli erittäin isänmaallinen. Sotilasarvoltaan hän oli reservin luutnantti ja toimi joukkueenjohtajana. Hän kuului aikanaan myös Suojeluskuntaan.
Sodan jälkeen Jaakko Merinen oli myös avustamassa 200 Nummelaan saapuneen inkeriläisen majoittamisessa. Aluksi inkeriläiset asuivat seuratalossa.
Merinen oli pidetty henkilö ja läheinen ystävä Vihdin suurissa taloissa.
Härköilän kylän Hemmilän talon isännästä ja emännästä, Ilmari ja Lempi Sellgrénistä, hän kirjoitti paikallislehteen muistosanat.
Leskeksi jäätyään hän vietti jouluaatot Hemmilän talossa. Sunnuntaisin, kun ei vielä ollut sanomalehden kantoa koteihin, Merinen haki postista Härköilän kylän neljän maalaistalon lehdet ja toi ne autollaan perille. Keskipäivän ateriaa hän jäi kuitenkin aina odottamaan Hemmilän tupaan, tukikohtaansa.