Naaranpajun alueella sijainneen Väinölän yksi asukkaista oli teurastaja Frans Österman. Muitten tehtävien ohessa hänen poikansa Risto Österman kasvatti kaniineja:

”4.9.1944 veimme isäni kanssa noin 30 kaniinia laatikossa Helsinkiin. Tavoitteena oli myydä ne elävinä juutalaisille tai tataareille kauppatorilla. He yleensä maksoivat hyvän hinnan. Ehtona oli saada eläimet elävinä, koska he vaativat ”oman teurastajansa” suorittamaan uskontonsa mukaisen rituaaliteurastuksen. Heitä ei kuitenkaan tuona aamupäivänä ilmestynyt paikalla, niinpä isäni valitsi kohteeksi kauppahallin, josta heti löytyi kiinnostunut kauppias. Hän oli Viipurin kautta muuttanut venäläissyntyinen, joka puhui murtaen suomea. Hän suostui ostamaan lihat, mutta vaati meidän suorittavan teurastuksen. Hänellä oli varasto kellarikerroksessa. Siellä saimme suorittaa työmme ja viedä nahat kotiin kuivattaaksemme ne asianmukaisesti. Kauppias kävi luonamme kellarissa vähän väliä vieraita mukanaan. Syynä oli lukitussa kaapissa ollut pullo, josta pikarit tyhjennettiin rauhaa juhlistaen. Kauppias neuvoi minulle hyviä otteita kanien nylkemiseen. – ”Katsos, joskus voi olla kiire”. Sinä päivänä kellarissa kävijöitten nenät punoittivat. Ristolle ei kuitenkaan ryyppyjä tarjottu. Olin vasta 14-vuotias. ”