Anja Korpela-Ahola 1929-2022

Vesa Valtonen Nummelan kylähistoriapiirissä 20.9.2023

En muista eikä muistiinpanoistani selviä ensimmäistä kontaktia Anja Korpela-Aholaan. Harsomainen mielikuva liittyy kuitenkin Nummelan Palvelukotisäätiön, sittemmin Kaarikeskussäätiön perustamiseen. Anja oli kutsunut kunnanjohtaja Risto Leinosen kotiinsa teelle ajatuksenaan esitellä ajatuksia vihtiläisen palveluasumisen kehittämisestä säätiöpohjalla. Kirkonkylässä sellainen jo oli, Hopearinne oli perustettu 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Anjan ajatus nummelalaisittain uusimuotoisesta palveluasumisesta perustui hänen ajatuksiinsa oman äitinsä elämän iltapuolesta. Näihin aikoihin Anja oli alle 60-vuotias.

Anjasta tuli vihtiläisen palveluasumisen vahva toimija. Kaarikoti, Kaarihovi, Kaarikallio, aikansa palvellut Luontolakoti, Viljonkoti, Jaakonkoti, Vesankoti ja Anjankaari – joista Kaarikoti ja Anjankaari ovat asunto-osakeyhtiöitä, ovat näyttäneet osin jo vuosikymmenten ajan voittoa tavoittelemattoman toiminnan hyötyjä ikäihmisten hyväksi. Luontolakotiin liittyy minulla vahvasti muun muassa sellainen näkymä, jossa Anja kävelysauvat viuhuen matkaa keskustasta Luontolakotiin viikoittain vetämään bingoa. Omasta kunnostaan huolehtimisen tärkeydestä Anja kertoi toistuvasti esimerkkejä.

Anja oli keskeisessä asemassa hankittaessa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia säätiön vuokratalojen rakentamiseen. Avustukset olivat nykyrahassakin mitattuna erittäin merkittäviä. Anjan ollessa noin 80-vuotias suunnitelmissa oli osin ARA:n tuen avulla rakentaa Anjankaari Kaarihovin ja Kaarikallion tyyppiseksi vuokrattavien asuntojen taloksi. Kävi kuitenkin niin, että ARA alkoi antaa erilaisia reunaehtoja muun muassa neliömääristä, kylpyhuoneiden koosta ja yleisten tilojen neliömääristä. Kuntosaliinkin suhtauduttiin verrattain karsaasti. Niinpä teimme säätiön hallituksessa Anjan aloitteesta periaatepäätöksen hylätä ARA:n avustuksen ja ryhtyä rakennuttamaan Anjankaareen kovan rahan asuntoja.

Olin siinä vaiheessa ollut jo melkoisen pitkään säätiön hallituksen puheenjohtaja, mutta luotin, kuten muutkin hallituksen jäsenet, Anjan kykyyn junailla suhteidensa avulla asioita. Muutaman päivän kuluttua Anja ilmoitti, että kymmenkuntaan asuntoon näyttäisi jo olevan ostaja. Hivenen hirvitti lopputulema eli paikallisen/alueellisen rahalaitoksen kanssa tehdyn lainaratkaisun allekirjoittaminen. Olihan kyseessä luokkaa seitsemän miljoonan euron laina, jonka suhteen säätiön hallituksella on erikseen määritellyt erityiset vastuut. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ainoa suurempi ongelma oli se, että yhden asunnon yläpohjan ontelolaattaan ei rakennusvaiheen kuivatusosiossa oltu porattu tarpeeksi vedenpoistoreikiä.

Anjan junailukyvystä loistava esimerkki on maanvaihtojen dominoprosessi Kaarikeskuksen alueella olevien rakennusten kaavaratkaisun luomiseksi. Lainoista puheen ollen Anjan toistuva viesti oli, että lainalla on tapana muuttua omaisuudeksi. Näin on käynyt.

Säätiö on nykyään, ja on ollut sitä myös pitkään, merkittävä vihtiläinen työnantaja, sillä henkilökuntaa on tällä hetkellä noin 65. Palkkaa maksetaan vuosittain  kuitenkin pitkälti yli sadalle auttavalle käsiparille ja useille vuokratyöfirmoille, sillä kilpailu hoiva-alan henkilöstöstä on ollut viime aikoina kovaa.

Isänsä puusepänverstaan puuntyöstökoneiden ääniin Turengissa lapsena herännyt Anja Korpela eli lapsuutensa yrittäjyyden ilmapiirissä. Peruskoulutuksen jälkeen hän opiskeli muun muassa Fredrika Wetterhoffin työkoulussa ja hankki johtamistaidollista pätevyyttä Teollisuuden työnjohto-opistossa ja opiskeli sosiaalipolitiikkaa Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa. Työkokemusta karttui Wetterhoffin Kotiteollisuusopiston kansliassa, Kolmirannan Naisinvalidien Ammattioppilaitoksen johtajana ja Villayhtymän lankamallihuoneen hoitajana. Mallipalvelu AK:n hän perusti vuonna 1964 ja työskenteli sen omistajayrittäjänä ja toimitusjohtajana vuoteen 1988 saakka ja hallituksen puheenjohtajana aina vuoteen 2001 saakka. Se oli kaiketi Kotiliesi-lehti, jonka välissä oli vuosikymmenet Mallipalvelu AK:n vaatekaavoja tarjolla.

Opiskelu ei jäänyt nuoruusvuosille, sillä gerontologian peruskurssin hän suoritti 1986 ja Vanhustyön sisällöllisen kehittämisen kurssin pari vuotta myöhemmin. Tietotekniikan peruskurssin kävin 1994 Helsingin sihteeriopistossa ja tietotekniikkaa opiskelen yhä edelleen, tarpeen mukaan – hämäläiseksi taidan olla aika nopea reagoija, Anja Korpela-Ahola kertoi 80-vuotispäivänsä lähestyessä.

Viisikymppisenä Anja Korpela-Ahola meni naimisiin kanslianeuvos, ekonomi Olavi Aholan kanssa. Avioelämä päättyi vuosikymmenen kuluttua puolison kuolemaan. Aholat olivat ryhtyneet viettämään aikaa Nummelassa ja silloin Anja-Korpela-Ahola sai ajatuksen ryhtyä valmistelemaan olosuhteita, joissa ikääntyvät ihmiset pystyvät huolehtimaan itsestään niin, että apu on lähellä. Olavi Ahola oli lausunut ”Aika tuo ratkaisunsa.”

Vuonna 1987 perustetun Nummelan Palvelukotisäätiön perustajajäsenenä Anja ryhtyi Mallipalvelunsa vetämisen rinnalla säätiön toiminnanjohtajaksi. Toiminnanjohtajana, hallituksen puheenjohtajana ja viimeisinä aikoinaan säätiön hallituksen kunniajäsenenä Anja Korpela-Ahola oli mukana hyvin tarmokkaasti ideoineen niin kauan kuin kunto sen salli.

Sain tuntea Anja Korpela-Aholan vuosikymmenten ajan. Hän oli erittäin määrätietoinen ja hyvin hauska ihminen. ”Jos aikoo jotain eläkeiässä harrastaa niin se harrastaminen pitää aloittaa jo työelämässä”, oli yksi hänen neuvoistaan. Toistuvasti hän muistutti, että jokaisen pitää ajoissa avata silmänsä ja katsoa kohti vanhenemista – sen mukanaan tuomia monia muutoksia. Hän teki niin kuin opetti. Hän myös opasti, että jokaisen pitäisi myös tehdä testamentti, hyvissä ajoin ja edunvalvontasopimus, jotta tarpeen niin vaatiessa on olemassa ihminen, joka tarttuu asioihin, kun ei itse enää jaksa.

Toinen varsin läheinen Anjan  harrastus oli Vihdin Vanhusten Tuki. Siinäkin hän oli  perustajajäsen. Yhdistyksen järjestämät vuosittaiset lukemattomat teatteriretket muodostuivat vihtiläisen kulttuurimatkailun legendaksi. Varsinainen ilmiö oli ns. Anjalan Liitto kun Anja Korpela-Ahola, Anja Vihtkari ja Anja Seppä järjestivät varttuneemman väen piristykseksi kaikenlaista. Tämän kolmikon talkoouutteruutta verrattiin eräässä vaiheessa matkatoimistojen toimintaan.

Hiiden opiston Koti-Nummela ryhmässä Anja oli alusta asti kantava voima. Sotainvalidien Veljesliiton Naisjärjestön asiat ja keskeiset tehtävät olivat pitkään lähellä sydäntä.

Erilaisia tunnustuksia Anja Korpela-Ahola sai lukuisia. Ansioristien,  ansiomerkkien ja erilaisten kunnianosoitusten joukosta hän on nostanut erityisen arvokkaiksi Vihti-Mitalin ja kautensa Nummelaneuvoksena.

Hän ynnäsi taannoin iloisesti elämäänsä puntit kädessä tv-tuolin ääressä. ” Kaikenlaisten asioiden parissa olen pitkän ikäni juossut ja viihtynyt elämässä hävyttömän hyvin!”  Elämässä piti hänen mielestään myös osata luopua ja ajissa turhaksi käyneestä ajoissa. Tästä eräs Anja Korpela-Aholan esimerkki oli isosta asunnosta luopuminen ja pienemmän kodin varustaminen vanhuuden päiviä varten. Hän esitteli mielellään Anjankaaressa viimeistä kotiaan, jonka hän oli varustanut monilla ideoilla niiksi päiviksi, jolloin jakkaralle ei enää ole mitään järkeä nousta ja voimat alkavat ehtyä.

Viime vuosikymmeninään Anja Korpela-Ahola oli keskeisesti järjestämässä ja kehittämässä esimerkiksi Vanhusten viikkoja. Hän panosti merkittävästi ikäihmisten kuntoilumahdollisuuksien kehittämiseen ja ideoi esimerkiksi varttuneemmankin väen iloksi poika- ja tyttökalenterit. Hän oli myös erinomainen kirjoittaja ja terävä huomioitsija.

Tiivistelmä Anjan keskeisestä ja erityisestä perinnostä: Kaarikeskussäätiö on yksityishenkilöiden perustama yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoitus on edistää ensisijaisesti Vihdin kunnan alueella asuvien eläkeläisten asumisolojen parantamista ja vanhenevan väestönosan vireyden ja omatoimisuuden säilyttämistä ja tukea heidän mahdollisuuksiaan asua omassa kodissaan turvallisesti korkeaan ikään asti. Ilman hänen rohkeuttaan mukaansatempaavuutta Kaarikeskusta ei ainakaan nykyisessä muodossa olisi. Kaarikeskusta silloinen johtava lääkäri Raine Jakka esitteli mielellään myös itärajan takaa tulleille ryhmille. Tulkkia ei tarvittu.

Anja oli kulttuurin suuri ystävä. Eräs esimerkki oli hänen valtava yksityinen kirjastonsa. Kirjoja oli enimmillään 5000 ja ne kaikki kaikki eivät tietenkään enää kotiin mahtuneet. Hannankadun varrella sijainneen kotitalonsa autotalleista löytyi ratkaisu varasto-ongelmaan. Suuri osa kirjoista, erityisesti monet helmet, ovat Kaarikeskuksen kirjastossa. Ikäihmisten kuntopolku Kaarenkierros, Vihdin Vanhusten Tuki, Vanhusten viikko, kodin ja perheen viikko, kansanpukupäivä ja hattubileet ovat vain muutamia esimerkkejä Anjan ideoista ja niiden toteuttamisesta.Hän oli myös merkittävä lahjoittaja. Kaarikeskuksen alueella olevat rakennukset eivät olisi palveluvarustukseltaan nykyisenlaiset ilman Anjan suurta avokätisyyttä.

Anjan varsinainen ja jatkuvasti elävä kulttuuriteko oli Nummelan kylähistoria. Anjan idea oli rakentaa Nummelalle kylähistoria niin, että se ei jäisi kirjahyllyihin ummehtumaan. Kuten tunnettua, Vihdin kansalaisopiston Koti-Nummela -ryhmä ryhtyi suunnittelemaan kylähistorian tallentamista Internetiin talvikaudella 1998 -1999. Sitten opetusministeriö myönsi vuonna 2000 avustuksen Nummelan kylähistorian verkkoversion tekemiseen. Varsinainen kansalaismuistiprojekti Nummelassa sai alkunsa, kun Anja Korpela-Ahola luki Helsingin Sanomista artikkelin Malmi-Tapanila-Puistola-Pukinmäki seuran (MATAPUPU) kansalaismuistin keruusta ja kävi ryhmän kokouksessa Hän otti yhteyttä Kansalaismuisti -projektin vetäjään valt. lis. Raimo Parikkaan ja kutsui hänet sekä muutaman projektista kiinnostuneen kotiinsa tammikuun 1999 alussa. Piiri sai ideoita ja ohjausta haastattelujen ja tekstien tuottamiseen. Paikallisesta tiedotuksesta ja yhteyksistä paikallislehtiin huolehti Anja Korpela-Ahola. Alkuvuosina hän jakoi jopa kävellen kokouskutsuja työn kohteena olevan alueen postilaatikkoihin.

Paikallismediat kannustivat heti alusta asti paikkakuntalaisia osallistumaan muistitiedon keruuseen ja antamaan tietoja ja valokuvia talletettavaksi internettiin. Tuohon aikaan tietojen talletusmuoto oli vielä kovin uutta ja jopa paikallislehden yleisönosastossa joku arveli kaiken katoavan äkkiä ns. taivaan tuuliin. Näin ei käynyt, tieto on levinnyt niin laajasti, että siitä ei kenelläkään ole mitään tarkkaa tietoa. Kuin eilispäivän muistan sen kun Anja soitti syyskuisena päivänä vuonna 2000 ja sanoi, että ”Kuulehan Vesa, nyt mennään kuvaamaan kylähistorian verkkosivuille Albertinkadun rakennukset ja tontit. Käykö? Kävi ja innolla lähdin. Tunti toisena jälkeen sinä iltana kului kun teimme aika perusteellista työtä, ja jäimme suistamme kiinni aika monta kertaa.

Tämä on yksi ja suppeahko tiivistelmä Anjasta ja hänen historiajäljistään. Hän oli vihtiläinen Merkkihenkilö!