Merivirta Jenny ja Smertsi

Huhdanmäentie 3

/><figcaption class=wp-element-caption
Pajulan yläportilla1934 vasemmalla Arvi Heinänen isänsä vieressä. Keskllä istuu Martti Ekström ”Hevos-Martti”, oikealla Pajulan isäntä Smertsi Merivirta poikansa Eeron kanssa. Maantiellä paikallinen vuokra-ajuri neiti Hildur Bergman hevosineen. Kuva: Eero Merivirran kokoelma
/><figcaption class=wp-element-caption
Jenny Sellgrén 1917
/><figcaption class=wp-element-caption
Sukulaisia ja huhdanmäkeläisiä Jenny Merivirran 60-vuotispäivillä 1957. Oikealta John Hänninen, Akseli Velin, takana Ilmari Sellgrénin edessäEero Sellgrén, takana Eero Merivirta, sivuttain Eeron vaimo Eeva, Almus Metso, hänen edessään Alma Majuri, takana Aune Velin, Annikki Koskeanala, Lydia Velin, Martti Salenius ja päivänsankari Jenny Merivirta. Hänen takanaan Lempi Sellgrén, takana vasemmalla Siiri Hänninen, vasemmassa reunassa Kerttu Merivirta, edessä vasemmalla Julia Koskinen, edessä oikealla Irja Lehtinen sekä Pajulan koira Hessu ja Hännisen koira Orri.

Hemmilän talon tytär Jenny Katariina Sellgrén (1897 Vihti) avioitui 1924 Smertsi Vilhelm Merivirran kanssa (1900 Vihti). He asuivat aluksi Hemmilän tilan ns. syytinkitalossa. Jenny hoiti kotitilan karjaa. Pajulan pellot olivat täynnä pajukkoa. Ensimmäisenä vuonna saatiin viljasatoa vain kolme säkkiä.

Härköilän nuoret tapasivat toisiaan viikonloppuisin. Smertsi oli 1914 – 1917 renkinä Sepällä ja Hemmilässä. Merivirrat remontoivat vanhan torpan.

Merivirran perheeseen syntyi kolme lasta: Terttu Katariina (1930 Vihti), Eero Vilhelm (1932 Vihti) ja Kerttu Tuulikki (1936 Vihti).

/><figcaption class=wp-element-caption
Terttu ja Eero Merivirta sekä perheen koira Moppe.
/><figcaption class=wp-element-caption
Terttu Merivirta Lohjan kouluaukiolla
/><figcaption class=wp-element-caption
Tertun rippikuva 1945
/><figcaption class=wp-element-caption
Kerttu Merivirta ja hevoset, ruuna Kutte ja oikealla tamma Vappu.
/><figcaption class=wp-element-caption
Naapuritalon poika Matti Salenius jyrää Pajulan pellolla 1952. Taustalla Airilan liiterin pääty, Velinin perheen talo Viertäjäntien varrella, taaimpana Vaahteristo ja Keto Huhdanmäentien varrella. Niiden välissä näkyy Remanderin/Haaparannan ulkorakennus.
Jenny Merivirta oli nuoruudessaan opiskellut harjun takana olleessa Länsi-Uudenmaan kansanopistossa, joka tuhoutui tulipalossa 1918. Hän oli sen viimeisen kurssin oppilas.
Jenny ei osallistunut kylän rientoihin eikä kuulunut esim. Marttoihin eikä laulukuoroon, vaikka hänellä oli koulutodistuksessa 10 laulussa. Eero-pojalle hän kuitenkin opetti lauluja. Opettaja Koskinen laulatti vain yhden kerran, eikä Eero oppinut laulamaan oikein. Silloin äiti sanoi ”Onhan sulla korvat” ja lauloi malliksi.    Smertsi-isäntä oli aikoinaan kuulunut nuorisoseuraan ja näytellyt sekä työväentalolla että seuratalolla. Seuratalon järjestysmiehenä hän aloitti urheiluseura Vihdin Vedon pyynnöstä. Hän oli siinä taitava. Toivo Lintumaa pyysi Smertsin elokuvateatterin töihin. Hän toimi ovimiehenä. Palkkaetuihin kuului perheenjäsenten, joskus naapurin lasten ilmainen sisäänpääsy elokuviin.   Smertsillä oli komea Melos-merkkinen gramofooni, joka oli tehty Hellen verstaan ja Urkuharmoonitehtaan yhteistuotantona. Levyjä Smertsillä oli n. 100 kappaletta, mm. Henry Theelin ja Georg Malmstenin levyjä. Kattotalkoissa ”grammari” soi. Muuten ei isäntä kuunnellut mutta lapset soittivat levyjä. Kevyempää tanssimusiikkia isä hankki mm. kulkukauppiaalta, muurari Kalle Aaltoselta.
Kerran Smertsi hankki Albertinkadun varrella Sundvallin talossa pidetystä huutokaupasta viulun, jota pidettiin vain seinällä. Kukaan perheessä ei soittanut sillä. Viulu oli kuulunut Leopold Hietaselle, jonka poika Erkki soitti viulua.   Jennyn äiti Hemmilän talon vanhaemäntä Aleksandra Eufrosyne Sellgrén, o.s. Ahlgrén sairasti vuosikausia nivelreumaa. Hänen miehensä Albert kuoli 1927. Leskirouva asui Hemmilän syytinkitalossa, missä hänellä oli apunaan ”pikkupiika”. Heistä viimeinen oli Hellä Toivonen, myöh. Saarisalmi. Vanhalla rouvalla oli myös hevonen ja renki, Sven Hietanen, joka oli aina käytettävissä. Fästilta kotoisin olleen kipakan emännän syytinkioikeuksiin kuului asua vuoronperään eri lasten taloissa, kantatilan lisäksi Pajulassa Jenny-tyttären kotona sekä Saarelassa Siiri Hännisen talossa. Kun pahasuinen rouva saapui vierailulle, hän tarkasti talon. Hän pystyi liikkumaan vain keinutuolissaan istuen. Tuoli otettiin aina mukaan kärryihin, kun Hemmilästä lähdettiin. Aleksandra Sellgrén kuoli 1937. Albert ja Aleksandra Sellgrénin kolmas tytär, Jennyn kaksoissisar Saima Elisabet (1897) oli kiinnostunut luontaishoidoista. Hän opiskeli alaa ja aikoi perustaa Hemmilään luontaishoitolan. Vakavasti sairaanakaan hänelle ei saanut hakea lääkäriä. Kirkonkylässä asunut kunnanlääkäri saattoi vain todeta, että hänet haettiin liian myöhään katsomaan keuhkokuumetta potenutta Saimaa. Saima Sellgrén kuoli 28 vuotiaana naimattomana 1924.