Pirjo Särkkä matkusti viimeisellä Nummelassa pysähtyneellä matkustajajunalla Kiljavalle. Hän muistelee matkan tunnelmia: ”Junassa oli veturi ja kaksi matkustajavaunua. Junan ”eteisessä” oli melko paljon halkoja. Matkustajia oli vähän, ja leppoisalla, hyväntuulisella konduktöörillä oli aikaa muistella entisiä hyviä aikoja, jolloin radalla oli vilkas henkilöliikenne. Hyvinkäälle pääsi Karjaalta monta kertaa päivässä.”