Tamperelainen Juho Emil Hedén (1875 Messukylä) perusti Koivulaan 1923 urkuharmonitehtaan. Ilmeisesti Edvard Helle houkutteli tuntemansa Hedénin Nummelaan. Myöhemmin tehdas valmisti myös levysoittimia, tuon ajan laatikkogramafoneja.

Osakkaana kolmen miehen kommandiittiyhtiössä nimeltä Hedén ja Kumpp. oli myös opettaja, kirjailija Urho Karhumäki, joka aluksi huolehti kirjanpidosta ym. kaupallisesta puolesta.

Hellen puusepänverstaalla tehtiin konelaatikot eli ”kopat”. Hedén itse viritti ja viimeisteli soittimet. Oppinsa hän oli saanut isänsä E.J. Hedénin harmoonitehtaassa Kangasalla, missä ilmeisesti myös Edvard Helle oli työskennellyt ennen Vihtiin tuloaan.

Jossain vaiheessa Hellen suunnittelemat modernimmat soitinten ulkokuoret eivät enää miellyttäneet tehtailijaa, eivätkä varsinkaan hänen uutta napakkaa vaimoaan, Lydiaa. Helle päätti luopua osuudestaan firmassa.

Lamakauden taloudelliset vaikeudet alkoivat tuntua yrityksen toiminnassa. Yhtiön omaisuutta kiinnitettiin lainojen vakuudeksi. Myös yksityiset osakkaat joutuivat kiinnittämään omaisuuttaan. Maaliskuussa 1928 pidetyssä pakkohuutokaupassa Koivulan osti Hedén & Kumpp.Oy, jota edusti opettaja Urho Karhumäki, jolla tuolloin oli osake-enemmistö. Mukana oli myös Elin Karhumäen veli työnjohtaja Oiva Sipilä.

Taloudelliset vaikeudet kuitenkin jatkuivat. Tehtaan irtaimistoa yritettiin myydä pakkohuutokaupassa toukokuussa 1932, mutta ostajia ei ollut. Marraskuussa 1932 yhtiön omistama Koivula myytiin pakkohuutokaupassa turkulaiselle Osakeyhtiö Auralle, joka jo joulukuussa 1932 myi tilan tehtailija J.E. Hedénille.

Hedénin aikana tehdas työllisti välillä jopa parikymmentä henkeä ollen kylän suurin työnantaja. Toisinaan työtä riitti vain muutamalle. Tehtaalla työskenteli myös sen omia puuseppiä. Vanhimpia työntekijöitä olivat Kosti Jalava ja ja Vilho Laukkanen, jonka vaimo Martta oli Lydia Hedénin harvoja ystäviä.

Urkumönttöörinä, siis harmonien virittäjänä, työskenteli tehtaan alkuvuosina myös konepuuseppä Eino Leino. Muita työntekijöitä olivat mm. Ami Svahn, Erkki Heino, Toivo Nurmi, Reino Kauhajärvi, Aarne Rantanen ja Asko Heino.

J.E.Hedénin kuoltua vuonna 1948 tehdas siirtyi Paavo Randellin ja myöhemmin hänen tyttärensä Lean ja vävynsä Olle Kallion omistukseen. Sodan jälkeen soitinten kysyntä taas vilkastui, kun niitä alettiin hankkia kouluihin ja koteihin. Nummelassa valmistettuja soittimia vietiin myös ulkomaille. Myöhemmin kysyntä jälleen heikkeni ja tuotanto supistui, kunnes loppui kokonaan.