Jumalanpalvelukset

Tarina

Nummelan rukoushuoneella seurakunnan papit huolehtivat jumalanpalveluksesta. Jumalanpalveluksia pidettiin yleensä kerran kuussa, sotavuosina kuitenkin harvemmin. Kirkollisina juhlapyhinä oli aina jumalanpalvelus myös Nummelassa. Jumalanpalvelus pidettiin iltapäivällä. Nummelassa ei ollut ns. omaa pappia.

Pekka Laustio (1935) on kertonut, että myös Lohjan papit pitivät joskus jumalanpalveluksia Nummelassa. Pekan uskonnonopettaja Lohjan yhteiskoulusta, Suomi Huolila toi mukanaan myös lohjalaisen kanttorin. Pekka istui isoisänsä Kalle Sammalkarin kanssa etupenkissä. Pappi kurkisti sakastin ovesta kirkkosaliin ja huomasi siellä oppilaansa. Häntä hymyilytti hiukan. Kalle Sammalkari kutsui papin ja kanttorin jumalanpalveluksen jälkeen Tuusalle syömään.

Pekka muistelee, että vanhan isännän, ”papulin”, mieliksi koko Tuusan väki kävi jumalanpalveluksessa. Kerran kun lehmät karkasivat laitumelta, Aarne ja Pekka Laustiolla oli hyvä syy lähteä pois kesken kirkollisen tilaisuuden.

Pekka Laustio on myös kertonut, että hänen lapsuudessaan seurakunnan papilla ei ollut omaa autoa, vaan hän kulki linja-autolla, joskus harvoin pirssillä eli taksilla joku jopa polkupyörällä tai hevoskyydillä. Kun linja-autoja kulki harvoin, joutui pappi odottamaan kirkonkylään  menevää autoa osuusliike Auran maatalousosaston edessä. Tuusan isännällä oli usein tapana kutsua pappi Tuusalle kahville tai aterialle. Tuusaa kutsuttiinkin yleisesti Nummelan pappilaksi.

Jumalanpalveluksissa ei yleensä ollut kovin runsaasti kävijöitä. Ritva Rissala, o.s. Österman on kertonut, että paikalla olivat ainakin Leutolan ja Östermanin lapset. Siltä ajalta on pysynyt mielessä, kuinka kirkkoherra Oravalalla oli tapana moittia nummelalaisia. Eero Merivirta on kertonut, että hänen ollessaan nelivuotias, äiti vei hänet jumalanpalvelukseen rukoushuoneelle. Paikalla taisi olla kuusi henkeä. Kun kirkkoherra Oravala alkoi haukkua Nummelan kommunisteja, muutaman lauseen jälkeen Eero-poika nappasi karvalakkinsa ja lähti kotiin.

Arki-illan hartaushetkissä saattoi papin lisäksi olla vain pari kolme henkilöä. Rippikoululaisten oli pakko käydä jumalanpalveluksissa joitakin kertoja.

Jumalanpalveluksia pidettiin 1968 asti. Nummelan uusi seurakuntakeskus valmistui 1969. Huonokuntoista rukoushuonetta ei enää tarvittu seurakunnan toimintaan.