Entiselle Vesikansantielle, nykyiselle Sentraalipolulle rakennettiin Hirnin perheen Harjula I+II nimetty talo 1930-luvun lopussa. Asessori Johan Rudolf Hirnillä (1864 Jyväskylä) ja hänen vaimollaan Ida Fredrikalla, o.s. Kauppila (1868 Oulu) oli kaksi tytärtä, Aina Gerda Aurora Hirn ja Inkeri Vilhelmina Hirn.
Inkeri Hirn avioitui 1936 majuri Karl Viktor Linderoosin kanssa (1887 Pernajan Isnäs). Inkeri Linderoos on kertonut pojalleen Kurtille, missä hän tapasi tulevan puolisonsa. Inkeri oli nähnyt Helsingin Esplanadin puistossa karhunpentuaan taluttavan yli 190-senttisen upseeripukuisen Viktorin. ”Eihän semmoisen nähdessään voinut muuta kuin pyörtyä”, sanoi Inkeri kerran pojalleen.
Tultuaan ylioppilaaksi Inkeri Hirn oli ollut Nummelan alakoulussa sijaisena. 1931 hän muutti Helsinkiin, ja opiskeli siellä kansakoulunopettajaksi. Ennen lasten syntymää hän toimi opettajana mm. Raajarikkoisten koulussa Kalliossa, Kallion kansakoulussa ja Aleksis Kiven koulussa. 1950-luvulla hän auskultoi lehtoriksi Tyttönormaalilyseossa ja toimi siellä tuntiopettajana.
Kesäisin Inkeri Linderoos antoi kieltentunteja monelle nummelalaiselle ”ehtolaiselle”. Hän opetti myös pianonsoittoa ja kirjoitti kaikenlaista, mm. Kurt-pojan lapsuudesta kahden vuoden ajan joka päivä.
Inkeri ja Viktor Linderoosin perheeseen syntyi neljä lasta: Kurt Kalevi (1940), Irma-Anita, nyk. Strandman (1942,), Kaj Arno Allan (1945) ja Marita Else-Maj (1946).
Kesähuvilalla kävi usein vieraita, mm. Hirnejä Hiidenveden rannalta. Kirjailija Eva Hirn, monien lastenkirjojen tekijä oli Kurt Linderoosin kummitäti. Myös Kekonin, Piilosen väki ja Denfferit kuuluivat tuttavapiiriin. Ja alkoihan puoli kylää olla vähitellen sukulaisia kuten Laaksot, Hellet, Tammilahdet…
Karl Viktor Linderoos oli lähes kaksimetrinen, Viipurissa Markovin taistelukoulun käynyt upseeri. Kurt Linderoos on kertonut, että kävellessään lapsena isänsä kanssa, hänen täytyi loikkia pysyäkseen rinnalla. Isä toivoi myös pojastaan upseeria.
Majuri Linderoos oli kohtelias, mutta tarkka etiketistä. Myös talousasioissa hän oli suorastaan ”pihi”. Hän mm. kierteli romuliikkeissä keräämässä erilaista tavaraa, mitä voisi joskus tarvita. Hän ei tupakoinut, mutta kotona oli aina runsaasti savukkeita vieraita varten.
Karl Viktor Linderoos teki sukututkimusta ja valokuvasi paljekamerallaan. Kuvat olivat joskus epätarkkoja, ehkä siksi, että majurilla oli tapana huojua. Majuri Linderoos oli päälaelta kalju. Sivuhiusten hän antoi kasvaa pitkiksi. Ne hän kiersi pään ympärille. Tukka roikkui usein epämääräisesti lakin alta. Tuulisena päivänä sivuhiukset jopa liehuivat ilmeisestä vahan käytöstä huolimatta.
Majuri Karl Viktor Linderoos oli 1930-luvulla samanaikaisesti sekä komennus-komppanian päällikkö että komendantinviraston adjutantti. Komennuskomppanian sotilasparakki oli sittemmin Helsingin linja-autoaseman lipunmyyntitalo, tänä päivänä pieteetillä saneerattuna Kampin linja-autoterminaalin ja Lasipalatsin välissä. Sota-aikana hän palveli pääesikunnassa. Sotien loppuvaiheessa hän oli jo eläkkeellä armeijasta ja toimi Huoneenvuokralautakunnassa Senaatintorin laidassa.
Majuri Linderoos kuoli 1960.
RSO:n käyrätorvensoittaja, Nummelan soittokunnan kapellimestari Ilkka Laakso oli soitto-oppilasaikanaan sotilassoittokunnan rumpalina majuri Linderoosin sotilaallisissa hautajaisissa Kaartin hautausmaalla ja hänen varusmiestoverinsa, myös nummelalainen, Risto Lehtonen ampui kunnialaukauksia.
Inkeri Linderoos kuoli 1974.