Laakso Maissi ja Antti – Nummelaan Kylähistoria

/><figcaption class=wp-element-caption — Antti Laakso

Puuseppä Antti Laakso työskenteli omalla puusepänverstaallaan ja hänen toiminnassaan Laakson Huonekalu Oy oli mukana kuvioissa vahvasti koko ajan. Television tehdessä tuloaan Suomeen tarvittiin TV-laatikoita, joita verstaalla tehtiin Helvarille, ja jonkin verran niitä vietiin PYE-merkille jopa Englantiin sekä Ruotsiin laivalla ja Norjaan Högforsin ammeiden kanssa samassa kuormassa. Radiolaatikoita ja -kaappeja tehtiin samoin Helvarille ja Seximolle. Kiire oli silloin monesti niin kova, että laatikoita oli lakattava yökaudet verstaan kellarissa. Isä Antti lakkasi ja Maissi-äiti oli apuna. Antti Laakso oli vahvasti mukana yrityksessä sen toimitusjohtajana eli hankkimassa töitä ja tekemässä tarjouksia, hoitamassa kirjanpitoa ja materiaalihankintoja.

Antti Laakso oli yhden kauden SDP:n kunnanvaltuutettuna 1951-1953, sen jälkeen vielä kerran ehdolla, mutta ei tullut valituksi uudelleen. Antti Laakso ei oikein voinut sietää ryhmäkuria, vaan ajatteli itse ja sanoi myös mielipiteensä kokouksissa. Hän oli mukana asukkaanottolautakunnassa ja maanlunastuslautakunnassa sekä verotuslautakunnassa ja toimi nuorisotyölautakunnan puheenjohtajana. Maanlunastuslautakunnan kokouksen yhteydessä istutettiin lautakunnan jäsenten ohjauksessa ensimmäinen omenapuu Laakson talon nurkalle.

Antti Laakso oli 1958 perustamassa Nummmelan Vesihuolto Oy:tä ja Nummelan katuvalotoimikuntaa. Vihdin sairaalan johtokuntaan hän kuului useita vuosia, samoin Vihdin Lions-Klubiin ja toimi Vihdinseudun Osuusliikkeen tilintarkastajana. Ammattiautoilijoiden yhdistyksen sihteerinä hän oli n. 10 vuotta.

Laakso kuului Nummelan Työväenyhdistys Eloon, Nummelan Kisaajiin ja Puusepänliikkeenharjoittajien Liiton valtuuskuntaan, Nummelan kansakoulun johtokuntaan, Vihdin kansakoululautakuntaan. Kuukausi ennen kuolemaansa hänet valittiin Vihdin kansakoululautakunnan puheenjohtajaksi.
Sodan jälkeisenä aikana Antti Laakso harrasti työväentalolla näyttelemistä, josta on paljon kuvia tallessa. Hän esiintyi myös saman talon juhlissa viulistina. Nuorempana hän oli mukana kylän poikien tanssiorkesterissa, jossa soitti ainakin viulua, ehkä myös klarinettia.

Kun Antti Laakso sairastui, hän oli Kiljavan Keuhkotautiparantolassa 1950, minkä jälkeen lääkärit suosittivat ammatinvaihtoa johonkin kevyempään, kuten taksiautoilijaksi. Valvomisineen se ei tainnut olla paljon kevyempää. Taksia hän ajoi 1951-1959. Laakson taksia ajamassa oli mm. linja-autonkuljettaja Majuri, joka sai taksiluvan hyväuskoiselta leskeltä, Maissi Laaksolta ilmaiseksi. Antti Laakso kuoli 1963.

Maissi Laakso

Maissi Laakso oli kotiäitinä. Hän teki paljon käsitöitä. Hän ompeli pojilleen Mikolle, Ilkalle ja Lallille vaatteita. Mikko Laakso muistaa, että äiti ompeli hänelle kerran hiihtohousutkin.

Leskeksi jäätyään Maissi Laakso alkoi hoitaa lapsia. Aluksi hän toimi yksityisenä, mutta viimeiset vuodet kunnallisena päivähoitajana. Ensimmäisiä hoitolapsia olivat Nurmen Riitta, jonka äiti oli Osuuspankissa töissä ja isä Aurassa, Ilkan ja hänen vaimonsa Ulla-Maijan tytär Anna-Maija, Åkermanin Liisan ja Hannun tytär Kaisa ja poika Teemu, Leena ja Sulo Karjalaisen tytär Satu, joka vuosia vei joka joulu Maissille joulukukan.

Maissi Laakso vetää mahakelkassa Ilkan tytärtä Anna-Maijaa. Potkukelkkaa ohjaa Maissin hoitolapsi Riitta Nurmi. Kuva on otettu talvella 1968. Takana Vihdintien toisella puolella näkyy vasemmalla Rosenqvistin paja, oikealla Lauri Sievisen Ahjola ja mäen päällä oikeassa ylälaidassa Seurantalo.

Maissi oli nuorena mukana Päivän Nuorten toiminnassa. Isosisko Maili ohjasi naisten jumppaa työväentalolla. Maissi toimi harjoituskohteena ja näytti liikkeet muille. Maissi osallistui nuorena myös laulukuoroon ja näytelmätoimintaan työväentalolla, mutta ei enää omassa talossa asuessaan.

Maissi harrasti paljon lukemista. Elämänkertakirjat olivat mieluisimpia luettavia. Iän myötä lukuharrastus jäi. Maissi kävi myös paljon Radion Sinfoniaorkesterin konserteissa Ilkka-poikansa mukana.

Maissin äiti Johanna Vilhelmiina Tammilahti asui naapurissa Satupirtissä. Hänen viimeisinä elinaikoinaan Maissi porhalsi päivittäin äitiään tapaamaan ja huoltamaan.