Pajulan vanhan päärakennuksen paikalla oleva rivitalo 2008. Kuva: Mikko Yli-Rosti 
Katoavaa Naaranpajun aluetta. Pajulan mansikkamaan ja peltojen takana on kerrostalo. Taustalla näkyy Laatuvilja. Kuva: Eero Merivirran kokoelma Härköilän kylän Pajulan tilan kaksikerroksinen, keltamullalla maalattu, mansardikattoinen päärakennus sijaitsi mäen päällä, nykyisen Huhdanmäentien varrella Keskipisteeltä katsoen tien oikealla puolella.
Hemmilän tilan isäntä Albert Sellgrén siirrätti rakennuksen vanhimman osan, tuolloin yksikerroksisen torpan, Enäjärven toiselta puolelta Reuhoonlahden takamailta tälle paikalle 1800-luvun lopussa. Torpassa oli eteinen, tupa ja kamari. Sen pystytti Määttä-niminen renki, joka asui torpassa perheineen.
Lyhyen ajan sen asukkaita olivat myös torpparit Carl Remander ja Anton Färm perheineen. Remanderin tytär Siiri, myöh. Saari asui Helsingin Taka-Töölössä.
Paikalla on jo aiemmin ollut sotilastorppa, jonka jäänteet ovat nykyisen Huhdanmäentien jalkakäytävän alla. Ruotsin vallan aikana Hemmilän talo kustansi kaksi sotilasta, jalkamiestä. Molempien etunimi oli Kaarle (Karl) ja heidän mukaansa torppaa kutsuttiin Kaarleintorpaksi, ent. Kaarleinperin torppa /Karleinberg.
Pajulan pihapiiristä on löytynyt erilaisten rakennusten kivijalkoja, savupirtinkin jäänteitä. Pihapiirissä oli myös 40 m. pitkä Albert Sellgrénin tekemä lato, jonka hyvällä lattialla tanssittiin ennen seuratalon ja työväentalon valmistumista.
Helsinkiin johtaneen maantien laidassa, lähes kiinni ojassa oli pieni, punaiseksi maalattu liiteri, jonka seinään kiinnitettiin Seuratalolla esitettävien elokuvien mainokset sekä muut kylän tapahtumista kertovat tiedotukset. Smertsi Merivirta toimi vuosia lippujentarkastajana seuratalolla. Maantien varressa oli myös tilan maitolaituri.
Pajulan päärakennuksessa ei milloinkaan ollut vesijohtoa eikä viemäröintiä. Talossa oli uunilämmitys. Joskus talvella tuvassa saattoi olla pakkasta parikin astetta.
Naapurissa asunut Almus Metso korotti taloa. Mansardikattoisessa talossa oli seitsemän huonetta, keittiö molemmissa kerroksissa. Yläkerrassa oli pieni liesi, alakerran tuvassa leivinuuni. Almus oli ylpeä tekemistään, yläkertaan vievistä portaista.
Pajulan navetta oli rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin siellä oli torppareiden lehmät. Navettaa korjattiin ja laajennettiin. 1937 tehtiin uusi talli, joka oli lasten mieluisa leikkipaikka. Lehmälukumäärä vaihteli, hevosia oli kaksi. Lapsilla oli oma lemmikkihevosensa. Eero Merivirta kertoo ”kesyttäneensä” varsat. Hän vei varsan jopa tupaan sanomaan emännälle päivää.
Maatalossa kasvatettiin kanoja ja ankkoja. Lapsuudessa Eerolla oli jopa 400 kania. Nahoista tehtiin hattuja, turkkeja ym. Eero Merivirta nylki nahat yhdessä naapurissa asuneen Risto Östermanin kanssa. Kanin lihaa liotettiin maidossa ennen ruoaksi paistamista.
Jo ennen sotia Pajulassa oli valtavia omenapuita. Talvisodan pakkanen vei niistä suuren osan. Tilalle istutettiin uusia. Helsingin kauppatorilla käytiin joskus myymässä omenia ja kananmunia. Koska Pajulassa ei ollut autoa, sinne mentiin 1930-luvulla Anton Metson autolla. Smertsi Merivirralla ei ollut ajokorttia. Hän oli arka luonteeltaan eikä uskaltanut käydä auton rattiin.
Navetta, sauna ja puimatalo purettiin 1969. Vanhan, pitkään tyhjillään olleen päärakennuksen Eero purki 1973.
Pajulan talo näkyy heinäpeltojen takana kuvan yläreunassa. Kuvan alareunassa on rautatie ja Nummelan rautatieasema.