Tuusan vanha päärakennus oli melkein kiinni Helsinkiin johtaneessa maantiessä. Kuva on 1930-luvun alkupuolelta. Kuva: Laustion perheen kokoelma
Tuusan tilan vanha päärakennus ja sen alapuolella Suomela. Kuva: Pekka Laustion kokoelmaTuusan vanhassa, keltamullalla maalatussa päärakennuksessa oli tien puolella pohjoispäädystä alkaen ruokasali, isännän kirjoituskammari, sali ja makuuhuone eli peräkamari. Pihan puolella oli suuri tupa, emännöitsijän huone, kuivien ruokatavaroiden säilytyshuone, mikä myöhemmin oli talon tyttären huoneena, sekä eteinen ja makuuhuone.
Eteisen edessä oli lasiveranta, mistä johtivat kapeat, jyrkät portaat yläkertaan. Siellä oli kaksi kesäisin käytössä ollutta makuuhuonetta. Salin päällä oli avara ullakkotila, joka myöhemmin otettiin väliaikaiseen asuinkäyttöön jakamalla tila kahdeksi huoneeksi. Näin saatiin omat huoneet karjakolle ja hänen apulaiselleen.
Kun Kalle Sammalkari jäi eläkkeelle, muutti talon emännöitsijä yläkerran pihanpuoleiseen huoneeseen, mihin hankittiin myös hella. 1958 vanhaisäntä muutti kirjoituskammaristaan yläkertaan ja asui siellä kuolemaansa asti. Pekka ja Helena Laustio saivat käyttöönsä alakerran peräkamarit. Tuossa vaiheessa Aarne ja Vuokko Laustion huoneet olivat keskellä taloa. Tuvan eteisestä johtivat myös portaat yläkertaan. Talossa oli uunilämmitys. Salissa oli komea lehdenvihreä kaakeliuuni.
Anton Sjelfmanin osti tilan 1903 Johan August Saleniukselta. Sjelfmanin aikana Tuusan päärakennusta jatkettiin usean metrin verran ja jatko-osaan tehtiin torni. Kyläläiset kyselivät hämmästyneinä isännältä: ”Kirkkoako tässä nyt rakennetaan?”.