Huhdanmäentie 13 (Päivärinta)
1919 muutti Helsingistä Päivärintaan poliisi John Harald Monthén (1890 Lohja). Monthénin muiksi ammateiksi on seurakunnassa merkitty näyttelijä ja automonttööri. 1932 hän muutti Nummelasta Ylitornioon.

Yksi Päivärinnan talon vuokralaisista oli Kuorikosken perhe. Perheen isä Vilho oli kylässä näkyvä kulttuuripersoona. Kuorikosket, perheeseen kuuluivat Vilho (Ville) (1892 Helsinki), Amanda (Mandi, Mantu) o.s. Ihander (1894 Vihti) sekä lapset Irja Sylvia (1917), Aili Tuulikki (1921), Risto Antero (1926), Matti Eerikki (1929) ja Irma Helena (1936). Perheen kaikki viisi lasta asuivat tuolloin vielä kotona.


Vilho oli käynyt Sortavalan merimieskoulun ja oli koulutukseltaan perämies. Jossain vaiheessa Vilho ohjasi Vääksystä Jyväskylään kulkenutta Suomi-laivaa. Siellä Mantu (Mandi)- vaimokin oli mukana. Vilho ja Mantu asuivat kahden vanhimman lapsen, Irjan ja Ailin kanssa jonkin aikaa Metsäpirtissä Laatokan rannalla. Silloin Vilho Kuorikoski ajoi Valamoon liikennöinyttä risteilyalusta.
Viipurin läänin Pyhäjärveltä perhe palasi Vihtiin. Nummelassa Vilho kävi töissä Hellen puusepänverstaalla. Vilhon syntymäpaikaksi on mainittu Frigårdin (Holmbergin) torppa Huhdanmäessä. Ennen Huhdanmäkeen muuttoa, perhe ehti asua räätäli Louhen omistaman Kanervalan piharakennuksessa.
Kuorikoskien asuessa Päivärinnassa Vilho työskenteli posteljoonina. Posteljoonin työssä oli omat vaateensa. Lumiset talvet vaativat postinkantajan kulkuneuvoon erityislaitteet. Vilholla oli potkukelkassaan sukset talloina. Hän jakoi postia Nummenkylässä ja Leppärlässä. Nummenkylän kartanon rouva, kreivitär Mannerheim oli iloinen, kun hän saattoi puhua ruotsia Vilhon kanssa. Eihän tuolloin juuri kukaan Nummelassa osannut puhua ruotsia. Vilho oli oppinut ruotsia isoäidiltään, joka oli kotoisin Ala-Vetelistä Pohjanmaalta.
Vilho oli päättäväinen mies. Hän teki tupakkalakon, jotta tupakasta säästyneillä rahoilla voisi hankkia kotiin radion. Radio oli Helvar-merkkinen. Maanantai-illan kuunnelmat, joita Vilho myös arvosteli, olivat viikon kohokohtia. Niitä ja uutisia perheenjäsenet kuuntelivat yhdessä. Kuunnellessaan tytöt neuloivat aina jotakin. Isot tytöt, Irja ja Aili, kuuntelivat myös tanssimusiikkia. Lauantain toivotut oli suosittu alkuillan ohjelma.
Vilho kävi myös paljon kirjastossa. Hänen lempikirjansa oli ehdottomasti ”Tulitikkuja lainaamassa”, jota hän luki ääneen lapsille. Vilhon lukiessa lapsille Irma hieroi isän päätä ja sai kiitokseksi Pectus-pastillin. Yksi pastilli kesti suussa viisi minuuttia.
Vilho Kuorikoski oli uuttera kirjailija. Hänen näytelmiään esitettiin ennen kaikkea Nummelan työväentalon näyttämöllä. Vilho oli aktiivinen työväenyhdistyksen näytelmäpiirin esiintyjä.
Mandi Ihander näytteli jo ennen avioliiton solmimista Nummelan työväenyhdistyksen näytelmäpiirissä.
Vilho kirjoitti kosmoskynällä viivalliseen vihkoon ns. puotipaperille . Kosmoskynää pitää usein kastaa suuhun. Vilhon kieli oli siksi aivan lilan värinen. Vilho kirjoitti yleensä kamarissa perheen ympäröimänä. Vielä Heleniuksen talossa asuessaankin Vilho kirjoitti näytelmiä, joista viimeinen kolminäytöksinen merimiesaiheinen jäi kirjailijan varhaisen kuoleman takia kesken.
Vihdin pääkirjaston kotiseutukokoelmaan Kuorikosken suku on lahjoittanut seitsemän huvinäytelmää. Muutamia roolivihkoja on säilynyt Nummelan työväentalolla.
Kaikki Kuorikosken lapset osallistuivat Työväenyhdistys Elon näytelmäpiirin toimintaan. Tytöt olivat hyviä laulajia. He lauloivat Nummelan laulukuorossa. Irjalla oli upea ääni. Matti lauloi jo pienenä poikana Markus-sedän Lastentunnilla radiossa. Poika kuuluu kyllä pelänneen ankaranoloista setää. Myös Ristolla oli kaunis ääni. Irma muistaa äitinsä Mantun laulelleen kotona. Molemmat pojat olivat myös itseoppineita kitaransoittajia.
Päivärinnassa asuessaan Kuorikoskilla ei ollut mahdollisuutta viljellä mitään, mutta Heleniuksen talon puutarhassa Vilho saattoi kasvattaa mm. tomaatteja ja perunoita. Juhannuksena piti aina olla uutta perunaa. Vilholla oli myös vuokramaita, missä hän viljeli mm. sokerijuurikasta ja porkkanaa. Heleniuksen taloon Rauhaniemeen Kuoppanummentien varrelle Kuorikosket muuttivat 1942, kun Mirja ja Arvo Malmstedt olivat avioituneet ja perustivat kodin Päivärintaan.