Asemantie 15

Aina ja Hilda Brofeldtin vanhemmat (Matts Johan Fredrik Brofeldt (Brofelt (* 1835 Pyhäjärvi k.1915 Vihti) ja  Sofia Vilhelmiina Tallgren (*1839 Vihti, k.1914 Vihti) Nummelaan 1800-luvun lopulla.

Johan Brofeldt piti tuolloin aseman tienoon kestikievaria, majataloa Haapaniemessä, mistä sai hevoskyydin.

Aina Vilhelmiina (*1865 Helsinki) ja Hilda Adele Vilhelmiina (*1875 Vihti). Tyttäret, joita kylällä kutsuttiin Brofeldtin neideiksi, jäivät asumaan Asemantien varren suureen taloon. Naapureiden kanssa käytyä rajariitaa puitiin parinakin syksynä käräjillä. Brofeldtit voittivat asian vuonna 1925. Välirikko naapureiden kanssa oli kuitenkin niin täydellinen, ettei heidän kaupassaan voitu asioida, eivät edes kesävieraat solidaarisuussyistä uskaltaneet sinne mennä. Vain lapset piipahtivat joskus hakemassa Tainiolla valmistettua limonaadia (limpsaa). Vain yhdeksi päiväksi tehtiin sovinto: Kun Fanny Tainio täytti 50 vuotta vuonna 1932, käytiin häntä onnittelemassa. Vasta Aina Brofeldtin kuoltua vuonna 1941 nuoremmasta sisaresta, Hildasta, joka jo aikaisemminkin olisi ollut myöntyväisempi seurustelemaan naapureiden kanssa, tuli hyvä ystävä heidän kanssaan.

Myös Hilda Brofeldt asui Haapaniemessä kuolemaansa asti 1959. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin myi kiinteistön Lampi-nimiselle perheelle. Ostajat oli ilmeisesti Hildan vanhoja tuttuja ja Hilda sai jäädä asumaan alakerran pieneen kamariinsa uusien omistajien tullessa taloon. Myös kaikki irtaimisto jäi ostajille.

Aina oli sisartaan Hildaa 10 vuotta vanhempi, pienempi, lihavampi ja vaaleampi. Hän oli myös hiljaisempi kuin sisarensa. Hän oli hyvä käsityöihminen, ompeli mm. helsikiläislapsille kaikenlaisia vaatteita, sekä tuttaville esiliinoja.Eräänä 20-luvun kesänä (1926 tai 1927) Aina virkkasi erittäin kauniita hartiahuiveja Haapakylässä Toivo Hyvärisen huvilassa. Huivit myytiin sitten Hilja Hyvärisen Aitta-nimisessä kangaskaupassa Helsingissä Kluuvikatu 4. Käsitöillä Aina hankki jonkin verran lisäansioita.

Muuten Aina kuuluu mielellään istuneen keinutuolissa lukemassa sanomalehtiä. Brofeldtin sisarukset olivat kotona oppineita, fiksuja, kertoo Anna Liisa Reinikainen.

Aina ei useinkaan poistunut kotikylästä. Joka kesä hän kuitenkin matkusti yksinään Urjalaan, ilmeisesti sukulaisia tapaamaan. Matkaa valmisteltiin kauan ja hyvin huolellisesti. Brofeldtit olivat hyvin vaiteliaita sukunsa suhteen.

Yhdessä Brofedltin neidit kävivät Ojakkalassa äidinpuoleisia sukulaisia tai tuttavia tapaamassa ja palasivat Pietilän Hacklinien luota mukanaan erilaisia elintarvikkeita, kuten juustoa ja voita. Myös Hacklinit kävivät Brofeldteilla joka kesä tuoden aina maalaistalon tuliaisia.

Kyläläisten mielestä neidit olivat ylpeitä (koppavia) ja herraskaisia. He kyläilivätkin ilmeisesti vain ”talollisten” luona: Hemmilän Sellgrenien, Tuusan Sjelfman- Sammalkarien ja Saarelan Hännisten luona. Hannulaan Enäjärven toiselle puolelle mentiin Marian päivänä 2.7. emännän Lempi Maria Kaarlolan nimipäiväjuhliin. Ensin käveltiin Kuikun talon rantaan ja siitä jatkettiin veneellä.

Hilda

Hilda oli sisartaan tummempi, huomattavasti pidempi, puheliaampi ja tuttavallisempi. Monet ovat kuvanneet hänet hyvin uteliaaksi neidiksi, joka mielellään ”huolehti” naapurien asioista. Hilda kyseli aina lapsilta, kenen lapsia he olivat. Veikko Helle muistaa joutuneensa tiukoille, kun hän oli vastannut Hilda-neidin kysymykseen ja sanonut olevansa ”ihmisen poika”. Hilda meni kantelemaan pojan nenäkkäästä vastauksesta Edvard Hellelle, joka rauhallisesti tokaisi ”Eikös se sitten ole ihmisen poika”.

Myös Hilda oli käsityötaitoinen, yhdisteli mm. taiteellisesti vanhoja vaatteita.

Hilda-neidin pukeutumisesta ovat kyläläisten mieleen jääneet hakasilla varustetut päällyskengät, joita hän käytti kesät, talvet, satoi tai paistoi. Hilda käytti myös aina samaa, kummallista hattua.

Hän käytti puhuessaan usein ruotsinkielisiä ilmauksia, ja tuon ajan lapset muistavat hänen aina puhuneen ”glass á la…”-jäätelöstä. Ruotsia neidit saattoivat kyllä puhua keskenään ja muidenkin tätä kieltä puhuneiden kanssa.

Kodin ulkopuolella Brofeltin neidit eivät ilmeisesti koskaan työskennelleet. Joku kyläläinen tosin muistelee Hildan sanoneen olleensa vallesmannin (nimismiehen) sihteerinä. (Mutta missä ei ole selvinnyt, ehkä oman talon yläkerrassa.)

Hänellä oli kyllä erittäin kaunis käsiala.

Hilda sai ainakin jonkin verran rahaa toimimalla paikallislehden (Länsi-Uusimaa) asiamiehenä. Muutenhan neidit elivät pääasiassa erilaisilla vuokratuloilla. Olisivat varmasti kyllä ansainneet paremminkin, jos olisivat pitäneet esim. täyshoitolaisia.

Hilda sisarista nuorempana valmisti ruuan, ainakin kesäisin, kun helsinkiläisten asukkaiden kanssa jouduttiin käyttämään talon ainoata keittiötä. Ainalle kuului vain hillojen tekeminen. Hilda oli hyvä ruuanlaittaja, jolta mm. helsinkiläisvieraiden tyttäret oppivat leipomistaitoja. Anna Liisa Reinikainen muistaa vieläkin Hildan mantelikorput, 20-luvulla käytettiin talossa kyllä aina sanaa ”mandelskorpor”.

Molemmat Brofeldtin neidit lauloivat kuorossa. Aina oli syvä altto, Hilda sopraano. Anna Aaltonen musisoi usein heidän kanssaan.

(Anna Liisa Reinikaisen, Veikko Hellen, Aili Hellen, Henny Hynnälän, Tellervo Tyllin, Tuovi Hännisen, Eira Karttusen ja Terttu Alangon antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen)