Lönnqvist Ida

Ida Wilhelmina Lönnqvist (*1858 Vihti) oli syntymästään asti invalidi. Ankean lapsuuden jälkeen hän sai asuttavakseen suvun omistuksessa olleen Koivumäen mökin Katriinaperin vierestä.

Liikkumisvajettaan Ida Lönnqvist kompensoi luku- ja kirjoitustaidolla. Vain harva osasi tuolloin kirjoittaa. 1930-luvulla hänellä oli myös kidekoneradio, jota kuunneltiin kuulokkeilla.

Ida teki ompelutöitä. Hänet tunnettiin taitavana miesten paitojen ompelijana. Valmiita paitojahan ei voinut ostaa kaupoista. Kankaita sukulaiset toivat Lohjalta.

1920-luvulla Ida Lönnqvist kuuluu talvisin asuneen osittain Härköilässä Ali-Rostilla, osittain kenties Tyynelässä. Viimeisen elinvuotensa hän asui sukulaisten hoivissa Lohjan Hiidensalmella Salmelan tilalla. Ida Lönnqvist kuoli vuonna 1936.

Löfberg Olga

Olga Löfberg asui mm. räätäli Louhen talon Kanervalan piharakennuksessa. Neiti Löfberg, niin häntä kylällä kutsuttiin, ei työskennellyt Louhen räätälinverstaassa, vaan teki omia ompelutöitään.  Pirkko Purje on kertonut mm. seuraavaa: Olgalla oli kuurojen ensimmäinen ovikello. Se oli äänetön merkki, joka perustui lankaan, joka heilutti kangaslerppua.

Kun Laukkasen perheen omakotitalo valmistui nykyisen Pisteenkaaren varrelle, oli neiti Löfberg ilmeisesti yläkerran hellahuoneen ensimmäinen vuokralainen. Hänen pitkän ”kuulotorvensa” monet nummelalaiset vielä muistavat.
Pekka Laustio on kertonut, että Löfbergin Olga oli ihan ”hoviompelija” tuusalaisille. Neiti Löfberg oli tehnyt Pekalle pojan puvunkin ja lisäksi kaikenlaiset korjaus- yms. ompelutyöt.

Paananen Vilma

Vilhelmiina (Vilma) Paananen (*1878 Nilsiä; o.s. Tuovinen) asui leskeksi jäätyään Huhdanmäentien varrella olleen Pajulan talon saunarakennuksen kamarissa. Rouva Paanasen huone oli kooltaan vain muutama neliömetri. Sen ikkuna oli Keskipisteen puoleisella sivulla, mutta rouva Paananen teetti Pajulan pihaan päin aivan räystään alle toisen matalan ikkunan.

Pienikokoinen rouva Paananen muistetaan kylällä ahkerana ja taitavana ompelijana, joka kävi myös asiakkaiden kotona ompelemassa. Hän teki mm. hienoja hääasuja. Kangashyllyjä oli pienen huoneen joka seinällä. Vilma Paananen oli muuten hiljainen yksineläjä, eikä seurustellut kyläläisten kanssa. Viimeiset elinvuotensa hän asui Pääkslahdessa, missä hän edelleen teki ompelutyötään. Siellä hänellä oli aivan poikkeuksellisesti oma huone. Korjaamalla silloisen kunnalliskodin liinavaatteita hän pystyi maksamaan ruokansa ja asuntonsa.
Rouva Paanen kuoli vuonna 1960.

Luoto Helmi (Lohjantie, Untola)

Helmi Luoto (o.s. Koskinen *1902 Porvoo) oli 16-vuotiaana lähtenyt Porvoosta ensin oppiin ja sitten töihin Helsinkiin. Hän työskenteli erityisompelijana mm. arvostetussa Salinin liikkeessä valmistaen iltapukuja. 30-vuotiaana hän muutti asumaan Vihtiin sairaalanmäelle ja teki siellä ompelutyötä. Tuohon aikaan hän tapasi taksiautoilija Lauri Luodon. He avioituivat 1930-luvun alussa. Asuttuaan joitakin vuosia vuokralaisina eri taloissa he ostivat Lohjantien varrelta vastapäätä puukoulua Untolan kiinteistön. Keittiössä oli Helmin työpiste.

Helmi Luoto tunnettiin kylällä ns. parempien pukujen ompelijana, jolla aina riitti asiakkaita. Monelle perheelle Helmi oli todellinen aarre, joka ensin 1940-luvulla vaatetti äidit ja pienet tytöt, ompeli sitten näille hääpuvut sekä 1960-luvun loppupuolella vielä juhlavaatteet seuraavan sukupolven ristiäisiin.

Helmi oli aktiivisesti mukana Nummelan Martoissa sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa. Helmi Luoto kuoli marraskuussa 1986.

Merivirta Rauha (Lohjantie, Kotirinne)

Lohjantien varrella olleessa Kotirinteessä asui hevosmies Johan (Jussi) Emil Merivirta (*1885 Vihti; kuollut vuonna 1958) vaimonsa Rauha Marian (*1898 Lohja; o.s. Nyström; kuollut vuonna 1998) ja lastensa kanssa. Omien tyttöjen lisäksi perheeseen kuului Pauli Ilmari (*1931 Helsinki; entinen Mikkonen, myöhemmin Merivirta), joka nelivuotiaana adoptoitiin perheeseen Helsingistä.
Rauha Merivirta oli ompelija, joka tunnettiin erittäin taitavana miesten housujen tekijänä, mutta kyllä hän ompeli naisillekin kaikenlaisia vaatteita.

Hän oli mukana työväenyhdistyksen toiminnassa, mm. vuonna 1935 hän toimi Elon naisjaoston puheenjohtajana.

Törnström Aune

Lohjantien varrella olleeseen mökkiin (Istuinkivi, myös Korsumäeksi kutsuttu) muutti maaliskuussa 1939 kivenhakkaaja Kaarlo (Karl) Risto Sohlman vaimonsa Aune Marian (o.s. Lindfors, *1914 Lohja) kanssa. Mies kaatui talvisodan lopussa, maaliskuussa 1940. Välirauhan aikana Aune muutti Korsumäen talosta. Jatkosodan aikana hän piti Fanny Långströmin kanssa täyshoitolaa Lauri ja Fanny Långströmin talossa ja kävi Helsingissä ompelukurssia. Sen jälkeen hän työskenteli ompelijana ja avioitui uudelleen vuonna 1946 maalari Onni Törnströmin (*1907 Vihti) kanssa. He rakensivat omakotitalon Ojakkalantien varteen.