Anitta Sandroos on kertonut:

Semafori eli siipiopastin on yksi vanhimmista rautatieliikenteen ohjaukseen käytettyjä opastimia. Pystyasennossa oleva semaforin siipi tarkoitti, että liikenne voi jatkua. Liikennesuuntaan poikittain vaaka-asennossa ollut semafori tarkoitti, että liikenteen on pysähdyttävä. Valo-opasteita, missä oli joko öljylyhty tai kynttilä, ei voitu päiväsaikaan käyttää, koska ne eivät näkyneet riittävän hyvin. Yleisesti seis-opaste annettiin aina siipi vaakasuorassa radan oikealla puolella.

Ratapihan molemmissa päissä oli isäni Kauko Sandroosin työvuosina vaihde ja vaihdekoppi, mistä isä kävi vaihtamassa vaihteet,  Vaihteella käännettiin raiteet niin, että junat tiesivät tulla oikeille raiteille, eivätkä törmäilleet. Junan eteenpäin ajot ilmoitettiin puhelimella asemalta sisältä. Resiinalla mentiin vaihteelle. Jokin muistikuva minulla on myös yksisilmäisistä tolpista, jotka olivat joko punaisella tai vihreinä.

Isällä oli myös iso lamppu, jossa oli punainen tai vihreä valo. Usein hän heilutti sitä. Hänellä oli myös kaksi isoa kangaslippua, punainen ja vihreä. Kun hän heilutti vihreää lippua, juna sai asemalta lähtöluvan. Jos hän heilutti punaista lippua, juna ei saanut lähteä.