Vanhan-Sepäntie 3 (Peltola)
Nikolaus ja Alma Sofia Paleniuksen kuoltua heidän lapsensa Anna, ”Anni” Sofia (1888 Vihti) ja Yrjö Aleksander (1900 Vihti) asuivat Peltolassa.
Anna Palenius oli siro nainen. Hän ompeli itse kauniit vaatteensa ja teki muitakin käsitöitä. Hän kuului Nummelan Marttoihin ja oli Lotta-järjestön jäsen. Luonteeltaan hän oli hiljainen. Hänellä oli kaunis käsiala ja hän työskenteli sihteerinä tai kirjurina kodin ulkopuolella.
Sunnuntaisin ei sanomalehtiä kannettu kotiin, vaan ne oli haettava rautatieasemalta, missä postitoimisto sijaitsi. Muutamilla Huhdanmäen perheillä oli ”lehdenhakurinkinsä”. Vuoropyhin kunkin perheen edustaja haki lehdet. Kun joku lapsista toi Paleniuksen taloon Uuden Suomen, antoi Anna kilttinä ihmisenä ”namia”.
Perheellä oli navetassa sota-ajan jälkeenkin lehmä ja kanoja. Omenapuiden ja mehiläisten hoito olivat Yrjön harrastuksia. Tontin rinteessä oli useita mehiläispesiä. Yrjö kuului Mehiläishoitajien yhdistykseen. Hunajalinko oli yläkerran kamarissa.
Anna ja naapurissa asunut Margit Kuula kävivät joskus myymässä satoa maalaisten rivissä Helsingin kauppatorilla. Omenat pakattiin suuriin pärekoreihin. Kello kuuden aamubussilla lähdettiin Nummelasta. Helsingin linja-autoasemalta otettiin taksi. Iltapäiväbussilla palattiin kotiin. Kyläläisille, joilla ei itsellä ollut puutarhaa, omenoita annettiin ilmaiseksi.
Nummelan Seuratalolla Lottien 10-vuotisjuhla 1929. Kuvan keskellä valkoinen esiliina yllään Anna Palenius. Istumassa toinen vasemmalta Betty Flinkman, lottajohtaja Fanny Luukkonen, kuudes vasemmalta Irene Kurkela. Seisomassa kolmas vasemmalta Olga Brandt, tuntematon, Eeva Mäkelä, tuntematon, tuntematon, Gerda Ressler, Rosa Lönnqvist. Anni Paleniuksen vieressä oikealla Helmi Blomqvist. Takarivissä vasemmalla Lempi Flinkman. Kuva: Timo Romsin kokoelma
Annan omenapiirakka oli pidetty herkku. Annan kuoltua vietettiin Peltolassa Yrjön-päivää ja silloin isäntä haki kaupasta kakun. Yrjö ei viihtynyt isommilla kutsuilla. Hän tuli mielellään syntymäpäivien ”rääppiäiskahville”. Väkeä oli silloin vähemmän ja saattoi jutella rauhassa.
Peltolassa oli yksi alueen ensimmäisistä televisioista, mitä lapset, jopa Härköilästä asti kävivät katsomassa. Välillä kamari oli täynnä väkeä. Lapsivieraille tarjottiin aina jotakin. Päiväksi laite peitettiin valkoisella liinalla, ettei se pölyttyisi. Yrjöä kiinnostivat luonto- ja ajankohtaisohjelmat. Erityisen ihastunut hän oli Hantta Krauseen. Hän seurasi ajan tapahtumia ja oli kova lukemaan. Päivälehden lisäksi taloon tuli mm. Suomen Kuvalehti. Naapureiden kanssa hän myös vaihtoi kirjoja. Lukiessaan hän käytti luuppia. Hänelle tehtiin myös kaihileikkaus.
Sisarukset olivat vieraanvaraisia ja heillä kuten muissakin Huhdanmäen taloissa vietettiin aina nimi- ja syntymäpäiviä. Tuohon aikaan mentiin kyläilemään muutenkin ilman kutsua.
Iäkkäämpänä Anna ei enää jaksanut liikkua kylällä. Aikaisemminkaan häntä ei siellä usein nähty. Hänen näkönsä heikkeni iän myötä eikä hän pystynyt enää esim. lukemaan. Yrjö hoiti sisartaan Peltolassa niin kauan kuin voi. Anna Palenius kuoli Vihdin sairaalassa 1977.