Nurmi Kustaa

Muurari Kustaa Ferdinand Nurmi (* 1876 Pusula) tuli Pusulasta Vihtiin vuonna 1909 ja asui ensin Ridalin alueella. Vuonna 1909 hän solmi avioliiton leskirouva Aleksandra Josefina Heinon (o.s. Sahlstedt; *1871 Pyhäjärvi) kanssa. Aleksandran ensimmäinen puoliso teurastaja Kustaa Edvard Heino (*1863 Pyhäjärvi) oli kuollut vuonna 1907. Heillä oli kolme lasta: Väinö Aleksander Heino (*1898 Lohja), Urho Nikolai Heino (*1899 Lohja) ja Tyyni Aleksandra (*1901 Vihti).

Muurari Nurmi rakensi kasvavalle perheelleen oman talon Albertinkadun ja nykyisen Hannankadun kulmatontille, joka nimettiin Nurmistoksi (tontin koko 0.395 ha). Uuteen perheeseen syntyneet lapset: Aune Lemmitty Nurmi (*1909 Vihti), Toivo Armas (*1911 Vihti), Kustaa Sulo (*1913 Vihti) ja Unto Kalervo (*1917 Vihti). Muurari Kustaa Nurmi kuoli vuonna 1928.

Aaltonen Kalle

Kalle Aaltonen työskenteli monessa eri ammatissa. Kulkukauppiaana hän liikkui polkupyörällä eri puolilla omaa pitäjää, mm. Otalammella asti, mutta myös Siuntiossa. Talvella hän laittoi sukset potkukelkkaan. Hän myi kaikkea pikkutavaraa – neuloja, nappeja, lankaa, jopa radioita.
1930-luvulla hän kuljetti postia harjun toiselle puolelle Niemenkylään asti. Koska mukana oli arvopostia, Kalle kuuluu hankkineen jopa aseen turvakseen.

Kalle ja veljensä Arttu olivat taitavia muusikkoja ja soittivat perhejuhlissa ja tanssipaikoilla. Nuoruudessaan Kalle soitti haitaria ja viulua, Arttu haitaria.

Kallelle sattui elämän varrella kaikenlaisia onnettomuuksia. Teini-ikäisenä hän kompastui hiekkakuopan reunalla ja putosi. Käsi sattui, eikä oikein parantunut. Hän soitti kuitenkin jatkuvasti ja likainen haitarinremmi tulehdutti haavan. Lääkäri sai haavan kuivumaan, mutta ei kättä täysin paranemaan.

1930-luvulla moottoripyörä ajoi Kallen päälle Pajulan mäessä. Jalka meni poikki, mutta parantui. Samassa yhteydessä lääkäri ryhtyi parantamaan kättä, mutta hoitovirheen takia oli pelko, että kuolio lähtisi ylöspäin. Vasen käsi jouduttiin amputoimaan kyynärpään alapuolelta. Hänellä oli tekokäsi, mutta joskus hän käytti myös teräskoukkua, joka oli työhansikkaan sisällä. Hanska taas oli solmittu ranteen kohdalta tiukasti. Vamma ei tuntunut haittaavan rivakkaa työntekoa. Toisessa kädessä oli paksut sormet ja suuret voimat.

Karl (Kalle) Armas (*1906 Vihti) Aaltonen avioitui vuonna 1947 naapurissa asuneen Hilkka Kyllikki Otontytär Vehmanin (*1916 Vihti) kanssa. Perheessä ei ollut lapsia.

Tullessaan Nummelaan Kalle teki kirvesmiehen töitä, mutta yleensä hänet muistetaan taitavana muurarina. Hän oli monen talon ”hovimuurari”. Hänen tekemänsä uunit vetivät taatusti. Hänen tekemänsä pruuki (laasti) oli niin vahvaa, ettei sitä pystytty hajottamaan, jos uuni jostakin syystä jouduttiin myöhemmin purkamaan.
Kalle oli erittäin pidetty ihminen. Kalle muistetaan myös erittäin kohteliaana miehenä. Tervehtiessään hän sanoi kaikille: ”Terve vaan ja onnea”. Hänellä oli hyvä huumorintaju. Hän oli puhelias ja kiroili kovasti. Sanotaan hänen korvanneen adjektiivit kirosanoilla.

Kalle olisi halunnut vapaaehtoisena sotaan, mutta ei kelvannut. Se oli miehelle todella hirveä asia.

Kalle Aaltonen kuoli vuonna 1975. Hän oli ollut kaatamassa puita naapuritontilla ja menehtyi sydänkohtaukseen omalla pihalla.

Jalonen Paavo

1940-luvun alussa Paavo Kustaa Jalonen (*1907) ja hänen vaimonsa Elli, ostivat Vilho Laukkasen vuonna 1935 rakentaman talon (Alanko) Ilmarisentien varrelta. Taloa on laajennettu ja korjattu, ilmeisesti ainakin vuonna 1950. Rakennus on myös rapattu. Perheeseen kuului kaksi lasta Raimo ja Merja.
Paavo Jalonen oli ammatiltaan muurari. Hän teki mm. Niilo ja Helvi Hellen vuonna 1949 valmistuneen omakotitalon uunit ja takan sekä rappasi talon. Vielä vuonna 1976 Jalonen teki Terttu ja Markku Alangon tiilitalon Ainontien varrelle. Paavo Jalosen kerrotaan mielellään laulelleen töitä tehdessään.

Salo Kalle

Muurari Kalle (Kaarlo) Fredrik Salo (*1894 Pusula) muutti 1920-luvun puolivälissä perheineen Nummelta ensin Ojakkalaan ja sitten Nummelaan, missä hänen veljensä (velipuolensa) muurari Kustaa Nurmi (*1876 Pusula) jo asui. Salolla ja hänen vaimollaan Hilma Sofialla (o.s. Rantanen; *1891 Pusula) oli kaksi lasta: Risto (*1918 Nummi) ja Eeva Margareta (*1922 Nummi).

Salot rakensivat Albertinkadun takatontille lähelle Urkuharmonitehdasta ja Hännisen perheen taloa uuden ison talon, jonka yläkerrassa oli sittemmin myös Eeva-tyttären ja tämän puolison Päiviö Litjan ensimmäinen koti 1950-luvun alussa.
Muurari Salo teki töitä pääasiassa lähialueella, sillä työpaikalle kuljettiin polkupyörällä. Härköilän kylän taloihin hänen kerrotaan muuranneen uuneja ja piippuja jo 1920-luvulla. Kalle Salo kuoli vuonna 1960.

Mauri Lahti

Muurari Mauri Lahti teki töitä ympäri Suomea ja joutui näin olemaan viikkojakin poissa kotoa. Hän oli erittäin arvostettu takka- ja hellamuurari. Hän työskenteli mm. rakennusmestari Erkki Saleniuksen työporukassa. Eräällä työmatkalla 1955 miehet joutuivat liikenneonnettomuuteen, missä yksi heistä kuoli heti ja Mauri Lahti loukkaantui vaikeasti. Hän menehtyi muutaman päivän kuluttua. Lapset jäivät vaille vanhempia.