Albertinkatu 30
Kun puuseppä Edvard Helle muutti perheineen Nummelaan vuonna 1911, hänen verstaansa oli aluksi tuolloin vielä yksikerroksisessa asuintalossa. Sitten verstaalle rakennettiin omat työtilat samalle suurelle tontille.
Verstasrakennusta suurennettiin vuosien mittaan niin, että siinä oli lopulta 3 kerrosta: metsänpuoleisessa länsipäässä maahan kaivettuna kuivaamo, alakerrassa eri tiloissaan konehuone ja penkkipuoli, yläkerrassa kiillottamo (puleeraus). Edvardin aikaan konttori oli vielä kodin yhteydessä.
Nummelaan perustetussa verstaassa Edvard Hellellä oli alusta alkaen töissä kisällejä, parhaimmillaan työntekijöitä oli 20-30 henkeä. Oman paikkakunnan miesten ohella työssä oli aina joukko kiertäviä puuseppiä, jotka miltei säännöllisesti vaihtoivat usein paikkakuntaa.
Verstaan väkeä Toimelan seinustalla. Uusi verstas on todennäköisesti ollut jo valmis, koska työntekijöitä on näin runsaasti. Takarivissä vasemmalta Toivo Rautell, Almus Metso, Antton Lindberg, Otto Starck, Esko Helle, Paavo Helle, Aleksanteri Kauhajärvi, Edvard Helle, Manu Järvi, Artturi Vuori ja Liive. Keskirivissä vasemmalta Armas Salminen, Jenny Metso, Maili Tammilahti, Mauno Heimo(Edvardin veljenpoika) ja Helmi Tallgren. Edessä vasemmalta Eino Nummelin, Vappu Helle, Veikko Helle ja Toivo Alen.
Ihmiset ovat usein kyselleet Veikko Helleltä, miten verstaan muut työntekijät suhtautuivat omistajan poikiin. Edvard Helle ei itse millään tavalla erottunut joukosta verstaan, tai tehtaan kuten myöhemmin koneiden tulon takia sanottiin, omistajana, niin eivät veljeksetkään. Edvard oli hyvin yhdenmukainen miestensä kanssa, hattureuhka päässä ja takki jotenkuten selässä roikkuen.
Puusepän leima on ollut kaikissa Hellen perheen lapsissa. Kaikki pojat nuorinta Jaakkoa lukuunottamatta ovat lähteneet maailmalle puusepänverstaan kautta, ja hänkin tuli sinne koulunkäyntinsä jälkeen. Tytötkin leimautuivat puusepän tyttäriksi, ja ainakin Vappu joutui vuorollansa verstaan siivoustöihin. Ammatin ja elämänuran valinta ei veljessarjalle tuottanut ongelmia. Kun isä oli puuseppä ja kun koko perhe asui puusepänverstaan kupeessa, niin sinne sitä mentiin verstaalle heti samana keväänä, kun kansakoulusta päästiin. (Helle: Puuseppä Suomen eduskunnasta)
Hellen verstaassa valmistettiin kalusteita joko asiakkaan tilauksesta tai omaan myyntiin helsinkiläisille huonekalukauppiaille.
Edvard Helle kuoli 31.1.1931 52-vuotiaana kotitalonsa yläkerran makuuhuoneessa mentyään ennen saunaan menoa ottamaan pienet ”nokkaunet”.
Lamakausi oli tuolloin jo alkanut ja huonekalujen myynti vaikeutunut. Helsinkiläisten huonekaluliikkeiden vararikot ajoivat myös Hellen verstaan vaikeuksiin. Marraskuussa 1932 pidettiin konkurssihuutokauppa, missä Hellen perikunnan omistama Toimelan tila, verstas ja irtaimisto myytiin turkulaiselle kiinteistökauppaa harjoittaneelle yhtiölle 120 000 markalla. Tammikuussa 1934 Oy Aura myi Toimelan tilan puuseppä Yrjö Koposelle 110 000 markalla. Yrjö ja Aili Koponen eivät kuitenkaan kovin pitkään pystyneet jatkamaan. Kunnan virastosta saadun kiinteistöluettelon mukaan Toimelan omistajaksi on ainakin vielä v. 1937 merkitty Yrjö Koponen. (Ketola: Vihdin historia I, ss. 267-268)
Noina vaikeina aikoina Esko ja Veikko Helle kävivät puusepäntöissä Hyvinkäälle siirtyneen Hellen verstaan entisen työntekijjän Matti Kuuselan verstaalla. Vain viikonloppusin he kävivät kotona. Vanhimmat pojat olivat tuolloin jo naimisissa ja muualla töissä.
Yrjö Koposelta verstaan osti metsätyönjohtaja Niilo Suckman ja häneltä saivat nuorimmat Hellen veljeksistä, Esko, Veikko ja Jaakko lunastaa sen haltuunsa juuri ennen sotia. Toimintaa päästiin jatkamaan heti Koposen luovuttua verstaasta. Jatkosodan aikana puolustusvoimat otti verstaan käyttöönsä ja valtio maksoi pientä korvausta omistajille. Muutaman vuoden ajan työtä jatkettiin toiminimellä Veljet Helle. Veikko oli konepuuseppä, Esko penkkipuuseppä ja Jaakko huolehti mm. konttoriasioista. Heidän aikanaan verstaalla oli myös paikkakuntalaisia töissä: mm. Matti Järvensivu, joka sitten kaatui jatkosodassa, sekä Rantasen veljekset. Verstaan toiminta tällä nimellä loppui 1950-luvun alussa Veikko Hellen tultua valituksi kansanedustajaksi. Esko ja Jaakko eivät olleet enää innokkaita jatkamaan kahdestaan.
Verstasta piti 50-luvulla helsinkiläinen Sorva-niminen liikemies. Hän lienee asunutkin verstasrakennuksen konttorihuoneessa. Hän piti verstasta vain vähän aikaa. Tuolloin siellä valmistettiin mm. sohvanrunkoja, jotka lähetettiin muualle verhoiltaviksi. Ainakin Martti Ekström oli vielä Sorvan kaudella töissä verstaalla.