Jätinpykälän vanha mökki. Kuva: Hellen perheen kokoelma

Hellen perheen mökki Jätinpykälä Hiidenvedeltä päin kuvattuna. Vasemmalla vanha mökki, keskellä savusauna ja oikealla hirsimökki. Kuva: Hellen perheen kokoelma

Oman talon lisäksi Hellen perheelle rakas oli myös kesäpaikka Jätinpykälä Hiidenveden rannalla. Siellä saattoi rentoutua läheisten seurassa ja kaiken mieluisan puuhan parissa.  

Hellen perhettä Jätinpykälän terassilla. Edessä Toini Helle, oikealta Kirsti Konttori, Antti Helle, Jyrki ja Veikko, Kristiina Konttori, Lauri Konttori, Anja ja Anna Helle. Kuva: Hellen perheen kokoelma

Ballaadi Hiirenveseltä
sanat Veikko Helle

Kun suviaamussa kellot sojei
kaks nuorta kutsui se temppeliin.
Siellä uittomies tytön najei,
siit onni alkoi, vaikka lyhyt niin.

Lähti ylkä taas lautallensa
hääyö kun aamuksi valkeni.
Vain viestin jätti hän armaallensa;
–    tule perässä, jos sä tunnet niin.

Neito kiireesti riensi ruuheen,
se oli mustaksi tervattu.
Musta myös oli sydän nuori,
kun oli kaikonnut kaivattu.

Paatin vieressä ujei kuikka,
oli varmaan silläkin lemmitty;
hameens helmaan hän nokkans niisti
tää neito orpo ja hyljätty.

Ilta saapui, hämärä koitti,
kävi kaikki aina vain pimijemmäks,
neito murheisna kouraans sylkäs
ja sousi, sousi ain etäämmäks.

Rannan kaisla jo tuuleen nukkuu
ja paatin jälki taas umpeen käy.
Jossain kaukana käki kukkuu,
ei lauttaa, miestä vain missään näy.

Jää paatti suojahan leppäpuskaan
ja airot ristihin rannalle.
On neito nääntynyt lemmen tuskaan,
kun ei hän löytänyt lautalle.

Veikko Helle Jätinpykälän savusaunaa lämmittämässä. Kuva: Hellen perheen kokoelma

Veikko Helle savusaunan edustalla. Sen kokosi nummelalaisten luottokirvesmies Martti Salenius. Kuva: Kalevi Keski-Korhonen