Kuvassa Rantasen talo, vasemmalla näkyy hiukan Laakson puusepänverstaa lakkaamoa ja oikealla Vaajoen taloa.

Aarne ja Irja Rantanen ostivat Tuusan tilasta  tontin 1956. Tontti sai nimekseen Nummikoto ja se rajoittui nykyisen Lohjantien varrella Mannströmin tonttiin (Pitkälä) ja Vaajoen tonttiin (Marjala). Laakson puusepänverstas ja osin myös Jaakko Hellen tontti (Metsäpirtti) olivat rajana keskustan suuntaan.

Rantasen perheen ensimmäinen koti oli Heleniuksen talossa Rauhaniemi Kuoppanummentiellä. Sieltä he muuttivat seppä Sievisen taloon Ahjola Vihdintien varrelle, josta omaan taloon 1958.

Rakennuksen piirustukset laati Erkki Salenius. Rakentaminen aloitettiin 1957 ja uuteen kotiin päästiin jouluksi 1958.

Kuten useimmat tuohon aikaan, myös Rantaset rakensivat taloaan itse.
Naapurit ja ystävät auttoivat “suuremmissa talkoissa”.

Talo oli puurakenteinen, ulkopuolelta laudoitettu. Ulkomaalaus oli vaalea, kermanvärinen. Rakennus oli kolmikerroksinen. Alakerta oli kokonaan auki. Siellä olivat sauna ja pesuhuone, askarteluhuone, varastotila ja autotalli, jonne oli kulku luiskaa pitkin rakennuksen Mannströmin puoleiselta sivulta.
Alakerran askarteluhuoneessa olivat mm. kangaspuut, joilla Irjan äiti Mandi Kuorikoski myös kutoi. 

Sisäänkäynti oli avoin, katettu “rappu”. Rapun katon kannatintolpat olivat ilmeikkäästi viistot. Rapulta kuljettiin tuulikaapin kautta eteiseen. Tuulikaapista johtivat portaat yläkertaan. Eteistilasta johtivat ovet keittiöön, olohuoneeseen ja alakertaan. Myös vessa oli eteisessä. Keittiössä oli kaksi ikkunaa, toinen Lohjantien suuntaan ja toinen Mannströmin talon puolelle itään päin. Keittiöstä oli ovi makuuhuoneeseen, joka oli Laakson verstaan suuntaan ja sieltä edelleen olohuoneeseen, josta ikkuna antoi Laakson verstaalle päin.

Pihalla oli omenapuita ja marjapensaita. Vaajokien Marjalaan kuljettiin Rantasen tontin kautta.

Nummikodon pihalla 1963.  Kauno Järvensivu ja hänen autonsa etupellillä Jaana Muuraiskangas. Takana Irma Muuraiskangas ja Irja Rantanen. Taustalla Mannströmin perheen Pitkälä. Kuva: Irma Muuraiskankaan kokoelma