Ritva Rissala (*1926 Lohja o.s. Österman) muutti Nummelaan vuonna 1932 Väinölä, myöhemmin Tuulensuu nimiseen taloon. Hänen vanhempiaan oli pyydetty hoitamaan tätä taloa.  Perheeseen kuului tällöin neljä sisarusta Terttu, Raija Marjatta, Ritva ja Risto. Vihdissä syntyi myöhemmin vielä kaksi lasta, Tarja Vellamo ja Harri Einar.

Ritva on kertonut, että isän kanssa piti puhua ruotsia, kun pyysi rahaa. Österman ja naapurissa asunut Akseli Westerman lukivat yhteisesti tilaamaansa Västra Nyland- nimistä sanomalehteä. Kotona Östermaneilla puhuttiin suomea.

Ritva ja Risto olivat nuoruudessaan kesätöissä Nissolan tilalla. He perkasivat puolen kilometrin mittaisia juurikassarkoja, panivat hernettä laposille ja nostivat sokerijuurikkaita. Jäisten sokerijuurikkaan naattien katkominen kysyi voimia. Kaikki työ merkittiin vihkoon ja työkirja vietiin sitten kouluun.

Ritvan opettajana oli Kalle Oskari Koskinen. Tuolloin koululaiset keräsivät kansalaisilta rahaa vastaperustettuun Kulttuurirahastoon. Ritva ajoi polku-pyörällä Ali-Rostille ja Kuikulle asti saadakseen tavoitteena olleen 10 markkaa. Ritva muistaa, että Kuikun silloinen pehtoori Tauno Terkomaa antoi 20 markkaa. Hyvin tehdystä työstä opettaja Koskinen vei Ritvan kotiinsa ja siellä tarjoiltiin kahvit. Ritva sai Kulttuurirahastolta lahjaksi kaksi kirjaa, Helkavirret ja Merkkimiestemme äitejä.

Ritva on kertonut ajaneensa miesten pyörällä tangon välistä aina kirkonkylään asti päästäkseen elokuviin Raasakkaan (työväentaloon).

Sotavuosina Ritva oli pikkulottana. Käydessään Vihdin yhteiskoulua hän asui isossa pappilassa kirkkoherra Oravalan perheessä. Koulun jälkeen Ritva työskenteli 11 vuotta Luontolan terveyskylpylän konttorissa. Isän kuoleman jälkeen (1947) Ritva asui pari vuotta Luontolan ”Tyttöläksi” kutsutussa harjun takana olleen retkeilymajan rakennuksessa.

Kaapo Rissala (*1900 Joroinen-1971 Vihti), vuoteen 1947 asti sukunimeltään Rissanen. Vaihtoi nimensä, jotta erottui taiteilija Juho Rissasesta.

Vihtiläinen kuvataiteilija ja sisustussuunnittelija.

Opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa mm. Wäinö Aaltosen johdolla.

Rissalan monipuolinen tuotanto käsitti värikylläisten maalausten lisäksi veistoksia.

Rissala suunnitteli huonekaluja, yksityiskotien ja ravintoloiden sisustuksia ja oman kotinsa Hiidenkiven.

Yksi taiteilijalle rakkaista aiheista oli hevonen. Rissala maalasi hevoset monen eri värisinä.

Vihdin luonto merkitsi Rissalalle paljon. Hiidenvesi toistuu taiteilijan töissä usein

Kaapo Rissala meni naimisiin Anna Amanda Vikmanin kanssa vuonna 1920 ja he saivat Iris-tyttären. Pariskunta erosi vuonna 1937. Taiteilijalla on kolme lastenlasta, Mervi, Kaapo ja Inkeri. Rissalan toinen vaimo oli Anna-Liisa Eriksson, taiteilijanimeltään Anna-Liisa Oksa, jonka kanssa hän oli naimisissa v. 1938– 1951. Anna-Liisalla oli oma muotiliike Helsingin keskustassa. Rissala oli ollut talvisodassa tiedotuskomppanian piirtäjänä, mutta hänet vapautettiin palveluksesta selkävamman takia ja hän joutui pitämään selän tukena rautaliiviä. Ollessaan Vihdissä Luontolassa kuntoutumassa taiteilija tapasi vihtiläisen Ritva Onerva Östermanin.

Ritva ja Kaapo avioituivat v. 1952 ja he olivat naimisissa taiteilijan kuolemaan asti v. 1971. Kaapo Rissala haudattiin omasta toivomuksestaan uurnassa omalle tontille, Hiidenkivi-kiveen. Miehensä kuoltua Ritva Rissala vaali taiteilijan perintöä ja esitteli ateljeeta vuosien varrella lukuisille vieraille. Ritva Rissala kuoli v. 2009.

Taiteilija Kaapo Rissalan maalaama työ ” Hiidenvesi ” oli erään kerran maankuntahiihdoissa pääpalkintona. Innokkaana hiihtäjänä Nummelan poliisi Kosti Nieminen osallistui hiihtoihin ja voitti pääpalkinnon. Teos on nykyään nähtävänä Kaarikodissa, jonne Eeva-Kaarina Lehmusto (o.s. Nieminen) ja Marja Bergman (o.s. Nieminen) sen lahjoittivat.

Näyttävin Rissalan töistä on hänen seinämaalauksensa, jonka hän teki ateljeekotinsa seinään. Seinämaalauksessa yli kolmemetriset hevoset kirmaavat harjat hulmuten, se on irrotettu ateljeekoti Hiidenkiven seinästä ja on nyt Vihdin museon kokoelmissa.

Rissalalla oli paletin muotoinen vieraskirjapöytä, johon Rissalan taiteilijaystävät ovat kirjoittaneet nimikirjoituksensa. Tarinan mukaan Vihdissä Herra ja ylhäisyys -elokuvan kuvauksissa ollut Tauno Palo oli loukkaantunut, kun Rissala ei huolinut hänen nimikirjoitustaan pöytään, joka oli tarkoitettu vain kuvataiteilijoiden nimikirjoituksille.

Hiidenkiven tupakkapöydässä on kuutisenkymmentä nimikirjoitusta. Taidemaalareista siihen ovat nimensä kirjoittaneet Elsa Linnos, Lyyli Visanti, Martti Paalanen, Kaija Väre, Mikko Oinonen, Hjalmar Rautiainen, Wille Boijer-Poijärvi, Helny Tigerstedt, Juhani Palokoski, Jorma Napola, Aimo Kanerva, Heli Ojanperä, Kalle Rautiainen, Venny Soldan-Brofeldt, Erkki Koponen, Väinö Kamppuri, Aukusti Tuhka, Onni Oja, Uuno Eskola, Eva Cederström, Atte Laitila, Vilho Askola, Tito Colliander, Aarre Heinonen, Eero Snellman, Matti Visanti, Arvo Makkonen, Ilmari Huitti, Raija Hurmerinta ja G. A. Jysky. Kuvanveistäjiä taas olivat Arvi Tynys, Yrjö Rosola, Lauri Leppänen, Jussi Mäntynen, Oskari Jauhiainen, Kalervo Kallio, Essi Renvall ja Wäinö Aaltonen. Pöydässä on myös muutamia toistaiseksi epäselviksi jääneitä nimikirjoituksia. Nykyisin pöytä on esillä Vihdin museossa.