Nummelan funkkistyylinen taksikoppi sijaitsi L: Asemantiellä Auran liiketalon lähellä ennen kuin se siirtyi 1960-luvun lopulla uuden https://www.nummela.info/naarapajuntie-1/>Osuusliike Auran kiinteistön tiloihin Tuusan pellolle. Uusi huone oli nykyaikaisempi, lämpimämpi, sisälsi juoksevan veden ja vessan mutta kalustus oli lähes sama kuin edellisessä. Kalusteena oli puhelin, kirjoituspöytä, sohva pöytineen ja pari tuolia. Vessassa oli soodapurkki närästysvaivoista kärsiville.
Muistikuvissani on tapaus kun Eino Luoto oli ostanut uuden Ford Zebhyr-merkkisen auton ja elokuinen voimakas myrsky kaatoi ison, vanteilla vahvistetun koivun suoraan Luodon auton päälle niin, että auto painui katostaan kasaan ja runko vääräksi. ( Paikallislehti on julkaissut tästä artikkelin). Vanha taksikoppi välttyi nipin napin vaurioilta.
Niihin aikoihin takseina toimivat mm. Eero Aho, Lauri Luoto, Eino Luoto, Urho Lintumaa. Vaikka tiet olivat sorapäällysteisiä ja melko lailla huonokuntoisia, autot pysyivät hyvinä ja edustuskuntoisina, asiakkaiden palvelukseen sopivina eikä onnettomuuksia juurikaan tapahtunut.
1960-luvun puolivälissä Nummelan elämä vilkastui. taksit vaihtuivat ”mersuihin”, keskipisteen ympärille tiet asfaltoitiin, Saaren Reiska jakoi bensaa kopin vieressä olevalla Shell-huoltoasemalla, Tehokalusteessa (Martela) tehtiin tuoleja ja toimistokalusteita runsaammin ja siirryttiin kesäaikana viisipäiväiseen työviikkoon tekemällä muut päivät tuntia pidempään, Rakvesi valmisti öljysäiliöitä ja ammattikurssikeskus koulutti työntekijöitä. Kehätien rakentaminen harjun taakse ja pitkin harjua Hangosta Hyvinkäälle paransi liikennettä Lohjankin suuntaan. Uutta kouluakin alettiin rakentaa kivikoulun rinnalle.
Vapaa-aika lisääntyi ja takseja tarvittiin ja käytettiin. Viikonloppuisin kyydityksiä oli lähes ympäri vuorokauden. Nuoriso, jolla ei vielä ollut autoa ja ajokorttia keräsivät porukan ja ottivat taksikyydin tanssipaikoille, aluksi Nummenkylän lavalle ja sittemmin Lohjan lavalle. Vanhempi nuoriso tyytyi viettämään vapaa-aikaa paikallisissa, Hiisi- , https://www.nummela.info/vihdintie-2-vanha-sarkka/>Sarkka- ja L: Airmotelli -ravintoloissa.
Takseilta toivottiin enemmän palvelua, autoissa piti olla radion lisäksi mm. kasettisoitin, josta voi kuunnella ajon aikana ”piitles- musiikkia” ja humppaa. C-kasetit olivat uutta ja niiden soittamiseen soveltuva MOCOMA-soitin, joka melkein muutaman soiton jälkeen tuhosi koko kasetin niin, että sen nauhaa sai kerätä auton lattialta. Nuoriso tuntui tietävän minkä taksin halusi valita, vaikkei valintamahdollisuutta ollutkaan, vaan jonossa ensimmäisenä oleva oli valittava. Tuntui siltä, että nuoriso kyttäsi nurkan takana niin kauan kun vuoroon tuli soittimella varustettu auto ja nuorempi kuljettaja.
Tupakointi oli yleensä sallittua kaikkialla, niin myös taksissa ja se aiheutti harmia, hajua ja pieniä palovaurioita penkeille. Oksennuspussit piti olla varmuuden vuoksi helposti saatavilla ja niitä myös käytettiin tai ainakin yritettiin käyttää. Jälkien siivoaminen oli hirveätä, vaikka yleensä asiakas sen maksoi. Monesti yöllä juhlimisen jälkeen asiakkaille piti hankkia janojuomaksi viinaksia pimeiltä trokareilta ja niitä haettiin jopa Lohjalta saakka. Ehkäisyvälineiden kysyntäkin lisääntyi ja niitä piti olla varmuudella mukana, se oli sellainen viimeinen ”ovensuukysymys” kyydityksen päättyessä.
En olisi uskonut millaiseen mielenkiintoiseen tehtävään ryhdyin kun Toivasen Seppo, joka oli ostanut taksin parivuotta aiemmin, pyysi minua tuuraamaan viikonloppuisin ja muina aikoina, sillä hän alkoi jo kyllästyä yövalvomisiin. Taksin kuljettajilla ei ollut silloin mitään työaikaa eli aina piti olla valmiina tarjoamaan asiakkaille kyytejä. Myöhemmin tuurasin myös Luodon Einon taksia.
Taksissa kuuli viimeisimmät uutiset ja pirssimiehet yleisesti pystyivät ennustamaan tulevaisuuden, taloudellisen tilanteen, sairaustapauksissa antoivat diagnoosin ennen lääkäriin menoa ja lohdutuksen sanoja vaikeuksiin joutuneille, jopa kun äitiä vietiin synnyttämään, tiesivät tuleeko tyttö vai poika.
Opin tehtävässä myös sen, että humalainen ei välttämättä ole sairas ja hän todennäköisesti paranee jo huomiseksi, jolloin pitää olla ahkerasti sorvin ääressä. Asiakasta oli silloin autettava vaikka kotiinsa sänkyyn asti. Oli myös tapauksia jolloin kyydistä maksuun ei ollut riittävästi markkoja tai ei ollut lainkaan, silloin otettiin joku esine, kello, koru tai muu pantiksi, jonka asiakas sitten tuli lunastamaan kun oli saanut raahaa tienattua. Tosin taksikopin piirongin laatikossa oli lunastamattomia kelloja ja koruja aivan riittävästi.
Vaitiolovelvollisuus kuului perusasioihin eikä siitä lipsuttu, samoin kollegialisuus taksareiden kesken oli hyve ja tarvittaessa autettiin toisiamme parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhemmat kuljettajat auliisti ohjasivat ja perehdyttivät nuorempia.
Menneitä muistellen Timo Myyryläinen.