Oksalan asukkaat

Elokuussa 1914 taloon tuli Helsingistä ainakin poliisinvaimo Elin Sofia Eklund, joka 29.10.1918 laaditun kuulustelupöytäkirjan mukaan kertoo asuneensa Albertinkadun varrella aina kapinan loppuun asti. Hänen miehensä poliisikonstaapeli Oskari Vihtori (Oskar Viktor) Eklund on samassa kuulustelupöytäkirjassa kertonut muuttaneensa takaisin Helsinkiin marraskuussa 1917.

Veikko Helle muistelee rouva Eklundin pitäneen talossa tuolle ajalle tyypillistä sekatavarakauppaa. Perheellä oli Veikon ikäinen poika Åke.

Eklundien jälkeen talossa asui maalarimestari Karl Henrik Helenius perheineen. Karl Henrik ja Agata Emilia Helenius ostivat maarekisteriotteen mukaan Oksala-nimisen tilan Hemmilän omistajalta J.A. Sellgreniltä vuonna 1922.

Harjatehtailija Hjalmar Ungern ja hänen vaimonsa Selma (*1984 Tohmajärvi; o.s. Raatikainen) ostivat Oksalan huhtikuussa1923. Tuolloin Oksalan pinta-alaksi on kirjattu 0.769 hehtaaria. Hjalmar ja Selma Ungernin vanhimmat lapset, kaksoset Karl Gustaf (Kalle) ja Hugo Richard (Riku) olivat syntyneet Helsingissä 1920, mutta nuoremmat pojat Sven Leo ja Lars Jalmar syntyivät Vihdissä (1928 ja 1932).

Hjalmar Ungern (*1877 Tammisaari) kuuluu osanneen useita kieliä. Hän oli ehkä ollut merillä. Nummelassa asuessaan hän oli täysin sokea. Kerrotaan, että hänen omat poikansa tekivät hänelle joskus hyvinkin tylyjä kepposia, pyysivät mm sokeaa miestä hyppäämään lätäkön yli vaikkei vettä ollut missään.

Kuva puuttuu.

Ungernit muuttivat Lohjalle 1937.

Vasta 1953 omistajaperhe palasi Oksalaan. Talossa ehti asua paljon vuokralaisia, mm postitoimiston hoitaja, neiti Pyykkönen, Ahti Alén, Luodot, Jokisuut, Vanhaset, taksiautoilija Urho ja Iris Lintumaa sekä Kerttu Laakso.

Vuokrista käytiin myös oikeutta. Mm. työmies Unto Veikko Kotosen vuokraksi 20. syyskuuta 1946 oli Helsingin vuokrantarkastuslautakunnan II osaston kokouksessa vahvistettu 300 mk kuukaudessa ja samana päivänä vahvistettiin poliisikonstaapeli Vieno Alfred Jokisuun  vuokraksi 450 mk kuukaudelta. Kotosen asunnossa oli huone ja keittiö ja Jokisuun asunnossa kaksi huonetta ja keittiö.

Säilyneen asiakirjan mukaan sota-aikana otettiin myös asuintiloja sotilasmajoituksen käyttöön: 12. helmikuuta 1944 sotilasmajoituksesta 30. p:nä kesäkuuta 1919 annetun lain 43 §. nojalla otettiin yks. 8506 käyttöön L. Elisen omistamasta huvilarakennuksesta ullakkokerroksesta 1 huone. Pääty ullakkohuoneen kooksi ilmoitettiin 6,5 x 3,6 m. Huoneen kunto oli tarkoin kirjattu sopimuspaperiin, mm. seinät paperoitu, ehjät ja puhtaat, laipio panelilaudoista maalattu ja siistissä kunnossa ym.  16.5.1944  kutsuttiin Elinen arviointitilaisuuteen, jossa vahvistettiin rahakorvaus majoitusvelvollisuuden täyttämisestä.

Myös nimismies Cavénin toimisto oli 40-luvulla talon keskimmäisessä isossa huoneessa. Tämän tiedon on vahvistanut ruskelalainen Lasse Henriksson, joka kertoo käyneensä joulukuussa 1947 hakemassa Elisen talossa olleesta nimismiehen kansliasta palvelukseen astumismääräyksen. Nimismies asui tuolloin omassa talossaan Huhmarissa.

Pihatupaan taas tuli jatkosodan jälkeen siirtolaisina Karjalasta Rämön perhe, kolme sukupolvea. Heillä oli autotallissa navetta ja siellä lehmä, vasikka ja sika.

Päärakennuksen alakerrassa oli vuokralaisten aikana kaksi keittiötä sekä yläkerrassa vielä keittomahdollisuus. Kaikkiin asuntoihin päästiin suuresta eteisestä, tambuurista. Alkuperäiset puilla lämmitetyt peltiset pystyuunit on säilytetty, vaikka ne nyt lämpiävätkin sähköllä. Pihan puolella oleva veranta tehtiin vuoden 1969 remontissa lämpimäksi ja siihen rakennettiin myös WC ja suihkutila. Remontin teki Martti Salenius

Rakennusta on korjattu ja ajanmukaistettu sisältä, mutta arvokkaan, suojeltavan talon ulkoasu on säilytetty alkuperäisenä. Myös piharakennus, missä 3 autotallia sekä kammari ja keittiö, kuuluu Albertinkadun suojelukohteisiin.

Raili Metsolan antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.
Auvo Niemeläinen täydentänyt Oksala 1:n tietoja ja antanut alkuperäisiä asiakirjoja Koti-Nummelan käyttöön kesällä 2008. Koonnut Anja Korpela-Ahola