Harry Åkerman on lokakuussa 2012 kertonut:

Sota-aikana lentokentän toiminta kiinnosti lapsia ja nuoria. Lentäjät asuivat työväentalolla, mistä Suni-niminen mies kuljetti heidät kentälle. Lapsia kiehtoi sotilaiden keittiö, mistä hekin saattoivat saada aamupalaa.

Vesitornin kohdalla Haapakyläntien toisella puolella oleva mökki toimi kioskina, mistä sotilaat ostivat lapsille jäätelöä eli jäädytettyä mehua.
Ennen varsinaista kenttäaluetta oli lentokoneiden tankkauspiste. Lapset saivat olla vapaasti koneiden lähellä. Mutta he myös ymmärsivät totella.
Pommikoneet lähtivät aamulla täydessä lastissa. Kiitorata oli lyhyt ja koneet lensivät matalalla yli Nummelan keskustan. Ikkunat helisivät.
Lapsilla olisi ollut mahdollisuus päästä lentämään. Harry muistelee että hänen serkkunsa Laakson Mikko ehkä uskalsikin. Pojista tuli hyviä kavereita lentäjien kanssa, vaikka olivatkin tuolloin vielä ns. räkänokkia.
Harry kertoo olleensa aina kiinnostunut ilmailusta, vaikka ei hän 1940-luvun alkuvuosina osannut aavistaa, että hänestä myöhemmin tulisi harrastelentäjä.

**********
Syysiltoina pojat kävivät taloilla ”soittamassa” pirunviulua. Eikä ollut yhtään kivaa, jos kukaan ei huomannut. Virosen Armas kuuluu usein juosseen poikien perään.
Syksyn satoa, omenoita ja muita hedelmiä piti hämärissä käydä maistelemassa. Mm. Yliluoman puutarhassa oli hyviä luumuja. Oli mukavaa jos tämänkin joku huomasi. Eri puutarhoissa pojat tiesivät mistä kannattaa mennä niin, ettei omistaja heti huomaa. Se oli tärkeää. Tämä oli sen ajan huvittelumuoto.
Pojat ottivat hedelmiä taskuun, maistelivat ja heittivät menemään. Kylällä kyllä tiedettiin ketkä puutarhoissa liikkuivat. Joissakin pihoissa oli erityisvalaistus tai koira vahtina. Selinillä laitettiin jopa koiranpommiansoitus.
Suutari Kalliolla oli iso puutarha, josta saatiin ihan luvan kanssa omenoita. Kuuluihan perheen Seppo-poika tähän kaverijoukkoon.

**********
Helvi Hellen kahvilan jäätelöpakkauksia säilytettiin ulkona lumikinoksessa. Pakastinaltaita ei tuolloin ollut. Kerran Harry haki itselleen jäätelöpuikon ja ”narahti”. Hän joutui puhutteluun. Äiti kävi myöhemmin maksamassa jäätelön.

**********
Veikko Hellen saunassa pojat kävivät usein porukalla. Joukolla (Helle) oli paljon ideoita. Hän sai nuoremmat pojat toteuttamaan niitä. Saunanlauteilla Joukolle tuli kerran mieleen, että pojat voisivat juosta alastomina työväentalolle, missä teatteriesitys oli parhaillaan menossa.  Niinpä tehtiin syyspimeässä nudistimatka Rientolaan. Jäähykujan saunalta Jouko sai pojat eräänä syysehtoona kiertämään Keskipisteellä ollutta tienviittatolppaa.

**********
Harry Åkerman muistelee olleensa harventamassa mm. Nissolan sokerijuurikaspeltoja. Työ pitkillä peltosaroilla oli raskasta ja yksitoikkoista. Uimassa sai käydä Enäjärven rannassa. Rantaniityllä sattui kerran olemaan vasikoita. Poikaviikarit halusivat päästä kokeilemaan niillä ratsastamista. Harryn serkku Ilkka Laakso pääsi yhden vasikan selkään, mutta putosi pian kyydistä.

**********
Jonne Hänninen ymmärsi, että pojilla piti olla järkevää tekemistä. Hän järjesti heille urheilupaikan metsätontilleen, nykyisen kunnantalon tienoille. Siellä juostiin, hypättiin korkeutta ja pituutta, pidettiin alakylän ja yläkylän poikien välisiä kilpailuja. Alakylää edustivat mm. lähellä asuneet serkukset Merikallion Seppo ja Pertti.

**********
Lentokentän notkokohtaan jäätyi joskus luistinrata. Harry muistelee aloittaneensa harjoittelun vintiltä löytyneillä nurmesluistimilla. Myös järvien jäillä käytiin luistelemassa. Harjun rinteillä hiihdettiin, hiekkakuopissa oli hyppyrimäkiä. Noron Lasse oli erittäin hyvä hiihtäjä. Joskus kylässä järjestettiin koulujen välisiä hiihtokilpailuja.