Viljo Kuula 75 vuotiaana kotonaan Nummelassa. Seinällä maalaus Lohjan lapsuuden kotitalosta.”Leena-tytär hankki isälleen Viljolle vihkon ja pyysi tätä kirjoittamaan muistiin tietoja elämänsä eri vaiheista. Viljo kirjoitti sekä kotona että mm. ollessaan veteraanikuntoutuksessa Ruissalossa.”
Toivolan talosta
Anton Metson talo oli vähän heikosti tehty. Kovina talvina pakkanen änkesi sisään. Leenan ensimmäisenä talvena makuuhuoneessa lämpö laski 8 asteeseen yöllä, vaikka poltti tulta uunissa. Äidin vieressä oli turvallinen ja lämmin olla. Sodan jälkeen aloin korjata tilannetta. Panin insuliittia talon ulkoseiniin mahdollisimman tarkalla sovituksella. Väliseiniin kovalevyjä. Almus Metso apulaisenaan Lasse Noro vuorasi talon ulkoapäin. Tukevan laudan alla oli kunnon semptaliinihuopa. Siinä samassa tehtiin lasiveranda ja sen päälle tuuletusparveke. Lasse Noro tuli samana vuonna verstaalle töihin ja oli yhtä mittaan 1993 saakka. Sitten vielä valutin Lohjan Faneritehtaan parasta purua mielestäni paljon ulkoseiniin ja ullakolle. Tämän parannuksen jälkeen oli talo hyvin asuttava. Myöhemmin taloon asennettiin öljykeskuslämmitys. Toinen muutos asuinrakennuksissa oli, että ne liitettiin yhteiseen vesi- ja viemäriverkostoon.
Nummelaan me muutettiin 14. päivä maaliskuuta 1937. Ostettiin Anton ja Mimmi Metsolta Toivola niminen huvila ja hinta oli 70 000 mk. Samalla alkoi oman verstaan pitäminen 1994 saakka, jolloin tuli konkurssi.
Viljon harrastuksista
Mehiläispönttöjä Toivolan pihassa. Kuva: Leena Åkermanin kokoelmaSotien jälkeen yritin mehiläishoitoa. Oli kymmenkunta pesää, jotka tein itse. Vähän Veikko Helle avusteli. Ensimmäisen yhdyskunnan ja neuvot sain Yrjö Paleniukselta. Siinä hommassa en menestynyt, mutta pesät ja tarvikkeet ovat vieläkin varastossa. Syitä taisi olla useita. Ei rauhallinen, ei tupakkia, viljojen ruiskutus. Muutama vuosi olin Mehiläishoitajain Keskusliiton sadon tarkkailijana vaakoineni.
Toinen harrastus oli omenapuiden jalostus. Margitin kanssa kasvatimme perusrunkoja, joihin ymppäsin montaa laatua ihan vain kokeilumielessä. Oli Punainen, keltainen, ruskea ja Ananaskaneli, Antonowka, Nikolai, Åkerö, Titica, Sharlettondahl, Signe Tilloch, Lobo, Linda, Nalife, Astrakan, Jyllengrokin, Melba, Sariola, Snyggi, Sokeri Miron, Säfstaholma. Kaavelos, Björnlindberg. Lisäksi hyväksi havaittuja villiomenapuita. Niitä oli kaikkiaan lähes 200 puuta eli koko tontti 5500 m2 täynnä. Aili Lehtonen kääns talikolla useina syksyinä, mutta sitten tuli vihamiehet: rotat, hiiret, myyrät, jänikset, jopa hirvi ja vielä kylmät talvet. Nyt on jäljellä ehkä 30 puuta, lisäksi vielä kaksi päärynää, luumuja, kriikunoita ja verstaan tontilla kirsikoita. Niin ja koivuja, tammia, lehmuksia, jalavia, vaahteroita, hevoskastanjoita koko takaraja ja Seunakujan vieri täynnä, pähkinäpensas, kuusia, vielä pari pientä saarnia. Mielenkiintoista. Parhaana vuonna omenia tuli yli 1000 kg.
Martta- työssä olin nuorempana ahkerasti mukana. Meitä oli Nummelan Marttayhdistyksessä aikoinaan neljä miestä mukana. Oli Pellervo Huitu, Valle Jokisuu, Tauno Terkomaa, joista vain minä olen enää mukana ja iän vuoksi vielä oikein kunniajäsen. Aikoinaan Martat tarvitsivat usein miespuolista apua, varsinkin kuljetuksissa. Nyt on melkein kaikilla auto ja ajokortti. Nummelan Killalla on myös paljon yhteisiä harrasteita.
Härköilän Erämiehissä olin mukana useita vuosia ja olen kunniajäsenenä vieläkin. Olin siinä metsästyksen johtajanakin. Siihen kuului Huidun, Jokisuun, Ohlssonin ja Kuulan suvut. Saaliina ammuin 30 hirveä, kymmenkunta peuraa, jäniksiä, kaksi metsoa, jokunen teeri, fasaani ja yksi kettu. Saksassa kävin kaksi kertaa jahdissa Leenan kanssa. Siellä ammuin villisikoja, peuroja, kauriita, jäniksiä ja fasaaneja. Voin sanoa, että Ahti oli minulle antelias.
Tein kalastusretken mm. Lennart Saarisen ja Tauno Terkomaan kanssa aina Koitereelle asti. Toisen kalastusreissun Koitereelle tein Raimon kanssa asuntovaunulla ja kumiveneellä ja tuloskin oli sama, ei kalaa, mutta vähän puolukoita.
Olin perustamassa Kypärjärven – Valkjärven kalastuskuntaa ja sen hallituksen jäsenenä ja sihteerinä olin yli 10 vuotta. Puheenjohtajana oli Allan Eklund. Toin useamman kerran Enäjärvestä isoa Vesijärven lahnaa ja kerran Hiidenvedestä kuhaa, jota Rolf Rantapuu oli luvalla pyytänyt Irjalan salmesta. Kuhat tulivat lahjoituksena, kymmenkunta sukukypsää. Itse sainkin jonkun kuhan, mutta en yhtään isoa lahnaa. Joku toinen oli kyllä saanut.
Lempiharrastuksiin kuului kortinpeluu. Aivan pienenä poikana katselin, kun äiti ja isä pelasivat korttia. Kolmevuotiaana opin pelaamaan marjapussia. Skruuvi on ollut suurinta huvia läpi elämän.