Armi Anita Forsius, o.s. Lehtinen on muistelmissaan kertonut Kallion suutarinverstaasta 1940-luvun alussa seuraavasti:

”Lohjantien oikealla puolella vähän matkaa keskustasta oli suutari Akseli Kallion ja hänen perheensä kaksikerroksinen talo. Kävin siellä monta kertaa viemässä kenkiä korjattavaksi, aluksi isoäidin mukana.

Talon alakerrassa oli tilava suutarinverstas,  jossa suutarimestari istui nahkainen esiliina yllään nahalla päällystetyllä pyöreällä suutarinpallilla. Lattialla oli suuri röykkiö korjattavia kenkiä. Mestari tutki tuodut kengät, kirjoitti nimilapun ja pani sen toiseen kenkään ja sanoi: ”Minä korjaan”.

Jos piti saada myös uudet kengännauhat, hän sanoi: ”Laitetaan”. Korjatut kengät sai hakea viikon tai kahden kuluttua. Silloin ne olivat siististi hyllyillä. Usein vanhin poika, Olle, oli isänsä oppipoikana ja apulaisena. Kallion kaikki pojat, Olle, Kauko ja Seppo, olivat musikaalisia ja soittivat usein yhdessä paikkakunnan iltamissa ja muissa huvitilaisuuksissa. ”