Neljän sukupolven muistoja Nummelan koulusta keväällä 2004

Isomummu Maissi Laakso o.s Tammilahti syntynyt (1916), poika ”pappa” Ilkka Laakso syntynyt (1943), pojantytär Anna-Maija Kuhmonen o.s. Laakso syntynyt (1967), pojantyttärentytär Satu-Maija Kuhmonen syntynyt (1991). Kaikki ovat aloittaneet opintiensä  Nummelan koulussa.

Maissi Mirjami Laakson kertomus:

Aloitin koulunkäynnin 1923. Äiti kirjoitti nimeni ja ikäni paperilapulle, jonka annoin opettaja Olga Brandtille. Kyllä minua jännitti, kun lähdin veljieni Aaton ja Auliksen kanssa koulua kohti. Pojat jäivät koulun alakertaan ja minä menin yläkertaan, jossa oli luokka alakoululaisille. Kaikki muut olivat jo siellä ja jäin ihmettelemään. Opettaja Brandt sanoi minulle, että meneppäs nyt istumaan, mutta minä sanoin, että eihän täällä ole tilaa. Sitten opettaja sanoi edessä istuvalle pojalle, että annappas tilaa ja niin pääsin istumaan. Myöhemmin sain tietää pojan nimen. Hän oli  Samppa Ranto.

Kävin kansakoulun alusta loppuun vanhassa niin sanotussa puukoulussa. En osannut yhtään lukea aloittaessani koulun. Jatkokurssit kävin isäni, Vihtori Tammilahti urakoimassa niin sanotussa kivikoulussa. Koulumatka taisi olla noin kilometrin, jos sitäkään.

Puukoulussa oli alakerrassa kaksi luokkahuonetta. Toinen oli oikein iso ja toinen huomattavasti pienempi. Yläkerrassa oli luokka ”pikkukoululaisille”. En tiedä koululla olleen mitään muuta nimeä kuin Nummelan koulu.

Ensimmäinen opettajani oli Olga Brandt. Alakoulussa opettajana oli myös Saima Saarinen. Ylemmillä luokilla oli useita opettajia: Urho Karhumäki, Elin Karhumäki, Eeva Mattila avioiduttuaan Mäkelä, Anna Salminen (Toppila) ja Vilho Körni. Kaikki opettajat olivat ihan mukavia. Anna Salminen ja Elin Karhumäki opettivat laulua ja toiset kaikkia aineita. Estrid Hirn oli jatkokurssilla opettamassa kotitaloutta.

Kommelluksiakin sattui, kerran Helmi Pircklen riiteli poikien kanssa ja heitti rikkalapiolla, mutta se sattuikin minun päähäni. Se harmitti, kun opettaja Karhumäki luuli Helmin ja minun riidelleen.

Koulussa ei ollut koko minun kouluaikanani ruokailua. Kipaisin usein ruokatunnilla kotona. En muista, että koulussa olisi ollut mitään kerhoja, Välitunneilla leikittiin naattaa ynnä muita lasten leikkejä. Talviaikaan laskettiin mäkeä kengillä. Kyllä siinä kengänpohjat saivat kyytiä. Paras kaverini oli Kerttu Långström. Koulun joulujuhlissa oli tavallisesti tonttu- ja keijuleikkejä sekä lauluesityksiä. Kevätjuhlat olivat ohjelmistoltaan samantapaisia paitsi, että tontut pysyivät poissa.

Kouluterveydenhoito oli aika vaatimatonta. Muistan, että meillä oli kerran lääkärintarkastus. Tohtori Gunnar von Hertzen istui Karhumäen olohuoneessa ja jokainen meni sinne vuorollaan. Rokotuksia meillä ei ollut. Kouluhammaslääkäriä ei siihen aikaan ollut. En muista, että olisi ollut mitään tarttuvia tauteja. Täitä oli varmaan kaikilla. Heti kun koulu alkoi syksyllä, alkoi myös täikamman käyttö.

Koulukaverini Laina Alen kuoli. Hän asui Tyynelässä, ja me kävimme laulamassa siellä ennen kuin surusaatto lähti hautausmaalle. Toinenkin kuolintapaus sattui kouluaikanani. Vakituinen puunhakkaaja kuoli ja minä jouduin Leo Randellin kanssa hänen hautajaisiinsa seppeleen laskijaksi. Opettaja Karhumäki puhui haudalla.

Historia on aina kiinnostanut minua ja niinpä se oli koulussakin mieluisimpia aineita. Sain aina ihan hyviä numeroita ja viimeisenä keväänä sain 100 markan stipendin.

Kouluvaatteena oli äidin tekemä kolttu ja esiliina. Äiti kampasi joka aamu tukkani kahdelle tiukalle letille. En koskaan ajatellut erikoisemmin mitä tulisin isona tekemään. Leikkasin usein pikkusiskojeni hiuksia ja olisin siitäkin työstä tykännyt.

Ilkka Laakson kertomus:

Menin kouluun 1950 mielelläni. Kouluun mennessäni en osannut lukea. Kävin koko kansakoulun Nummelassa. Koulupäivän pituus oli 3-4 tuntia alaluokilla ja 5-6 tuntia yläluokilla. Koulumatkani oli n. kilometri. Kouluvaatteeni olivat siistejä, eivät mitään erikoisia. Äiti jopa teki meille pojille paitoja. Hiusmuoti oli hyvin yksinkertaista. Alaluokilla ei hiuksiin laitettu mitään, mutta yläluokilla laitettiin vettä ja kammattiin.

Ensimmäiselle luokalle menin niin sanottuun kivikouluun, joka on isoisäni Vihtori Tammilahden urakoima. Koulun nimi oli Nummelan kansakoulu. Alakoulun opettajani oli Laura Väisänen, III luokalla opettajana oli Esko Karvinen ja IV luokasta eteenpäin Elin Levänen. !V luokalla ollessani minulla oli iso purukumi suussa. Elin Levänen kysyi, oliko minun poskeni kipeä. Minä vastasin: kyllä, ja se meni täydestä.

Keittäjänä oli Helmi Salminen. Hän valmisti herne-, liha- ja makkarakeittoja sekä erilaisia vellejä. Omat voileivät ja maito piti tuoda kotoa, ainakin alaluokilla.

Terveyssisarena oli Oili Yliluoma. Hänellä oli asunto ja neuvolatilat vanhan puukoulun yläkerrassa. Rouva Yliluoma oli hyvin topakka ihminen, joka sai meidät vilkkaat pojatkin hiljaiseksi rokotusjonossa. Ehkä alaluokilla katsottiin kynnet ja tarkastettiin oliko nenäliina. Täitä ei ollut. Tulirokkoa, tuhkarokkoa ja sikotautia oli. Kukaan ei sen ajan oppilaista kuollut. Kouluhammaslääkärinä oli Vihdissä Lydia Savon. Itse en joutunut koskaan käymään kouluhammaslääkärissä, koska minulla oli niin hyvät hampaat. Vasta sotaväen jälkeen paikattiin ensimmäisen kerran hampaitani.

Välitunneilla leikimme naattaa ja keinuimme. Keittiörakennuksen kulmalla oli rekkitanko, jossa roikuimme ja koetimme vetää leukoja. Pihalle tuli myöhemmin kukkotappeluteline, joka oli hyvin suosittu poikien keskuudessa. Talvella hiihdimme ja laskimme mäkeä koulun pihalta nykyistä Hannankatua kohti. Erityistä parasta kaveria ei minulla ollut, tulin kaikkien kanssa toimeen.

Kevätjuhlat olivat sään salliessa koulun pihalla. Ohjelmana oli yleensä laulua, lausuntaa tai joku pieni kuvaelma. Lopuksi lauloimme yhdessä Suvivirren. Adventin aikana kävimme joskus Nummelan vanhassa rukoushuoneessa kuuntelemassa jouluevankeliumia ja laulamassa Hoosiannaa. Varsinaiset joulujuhlat olivat koululla ja kerran myös Nummelan työväentalossa. Sinne oli valmistettu oikein näytelmä, jossa minullakin oli rooli. Esiripun auetessa näyttämöllä oli kesäisen järvi- ja koivikkokulissin edessä joulukuusi, jonka alta herää silmiään hieroen joulutonttu, joka huokaisee: ”Hohhoh hoijaa, hohhoh hoijaa, jokos nyt on joulu?”. Muuta en siitä näytelmästä muistakaan. Kohokohta oli joulupukin käynti. Hän antoi pienen paperipussin, jossa oli pipari ja omena ehkä karamellikin.

Laulu oli mukava harrastus. Vihdissä Niuhalan koululla oli henkisiä kilpailuja, joihin otin osaa yksinlauluun ja haitarinsoittoon. Toinen mieluisa harrastukseni oli urheilu. Kesällä oli koulujenvälisiä kilpailuja mm kolmiottelu: korkeus, kuula ja 60 metrin juoksu. Talvella oli koulujenvälisiä hiihtokilpailuja. Kouluaineistakin mieluisimmat olivat voimistelu ja urheilu sekä musiikki. Eivät ne todistukset mitään erikoisia olleet, paitsi kahden mieluisimman aineen osalta. En voinut ylpeillä todistuksillani, mutta minkäs teit, en varmaan ansainnut parempia numeroita.

En koskaan oikein ajatellut mikä minusta tulee isona. Kaikki vain loksahti paikoilleen. Kansakoulun jälkeen kävin Helsingin poikien ammattikoulua opiskellen radio-alaa huonolla menestyksellä. Vanhempanikin huomasivat, ettei siitä ollut minulle ammatiksi. Kerran tullessamme puusepänverstaasta yläkertaan ruokatunnille, huomasivat vanhempani Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa haettiin oppilaita soitto-oppilaskouluun. Pyrin ja pääsin sinne.

1958 alkoi opiskelu Helsingissä Sibelius-Akatemiassa sotilassoitto-osastolla. Käyrätorvisoiton opettajanani oli professori Holger Fransman. Soitto-oppilaskoulu toimi Helsingin varuskuntasoittokunnan yhteydessä. Sain päästötodistuksen 1962, jonka jälkeen sain siirron Kouvolan varuskuntasoittokuntaan. Asevelvollisuuden 11 kk suoritin  Karjalan prikaatissa.

Maaliskuun 10. päivänä 1963 oli koesoitto perustettavaan Suomen Kansallisoopperan orkesteriin. Pääsin orkesteriin ja niin sai Kouvolan varuskunta soittokunta jäädä. Oopperassa olin kaksi vuotta. Pääsin 1965 radio-orkesteriin käyrätorvensoittajaksi. Jäin eläkkeelle Radion sinfoniaorkesterista 2003.

Mielestäni sain tehdä juuri sitä työtä mistä pidin, ja mikä minulle parhaiten sopi.

Jälkikirjoitus

Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi 2004 director musices – arvonimen kapellimestari Ilkka Kullervo Laaksolle Vihdistä. Ilkka Laakso on päätoimensa ohella toiminut Nummelan soittokunnan kapellimestarina 1974 lähtien.

Anna-Maija Kristiina Kuhmosen kertomus:

Aloitin koulun 1974, en osannut yhtään lukea kouluun mennessäni. Minusta kouluun oli ihan mukava mennä. En suuremmin jännittänyt. Koulumatkaa oli noin puoli kilometriä. Varsinaisia kouluvaatteita ei minulla ollut, ihan tavalliset arkivaatteet. Minulla itselläni oli ala-asteella melkein aina lyhyet hiukset ja kampasin ne aina itse.

Kävin Nummelassa kaikki kouluasteeni. Ala-asteella olin 1974-1980. Koulu oli nimeltään Nummelan ala-aste. Koulupäivät olivat alimmilla luokilla n. neljä tuntia ja ala-asteen viimeisillä luokilla 4-6 tuntia. Osan ala-asteen luokista kävin kivikoulun puolella, osan uudessa koulussa, joka oli rakennettu vanhimman Nummelan koulun, puukoulun, paikalle.

Koulun rehtorina oli Simo Hirvelä. Koulun opettajat olivat ihan mukavia, kenestäkään ei ole huonoja muistoja. Opettajista nimeltä muistan seuraavat: Hilkka Karvinen, luokanopettaja; Marja Alaluusua, luokanopettaja; Jopa Järvisalo, luokanopettaja; Outi Järvisalo, käsityöt; Anneli Kylander, englanti; L. Leena Ekholm, luokanopettaja; Leena Miihkinen, liikunta; Sirkku Palonen, uskonto; Kari Nurmi, luokanopettaja; Marjatta Rae, musiikki; Varpu Joenrinne, liikunta; Irene Äyräväinen, luokanopettaja.

Kommelluksia sattui varmaan useampiakin, koska olin aika vilkas neitonen ala-asteen alimmilla luokilla. Yksi tapahtuma on jäänyt hyvin mieleen. Käsityötunnilla harjoittelimme Sanna-kaverin kanssa virttä, joka piti osata muistaakseni ulkoa seuraavalla tunnilla. Opettaja oli kieltänyt meitä jo useamman kerran, mutta aina vain lauloimme sillä seurauksella, että saimme jälki-istuntoa. Se ei kuitenkaan ollut kovin totista puuhaa, sillä saimme lukea kirjaa omalla pulpetilla ja jälki-istunto kesti vain välitunnin ajan!

Koulussa oli ihan hyvää perusruokaa. Se oli ilmaista ja se valmistettiin koulussa. Emäntänä oli Oma-Bertta Myyryläinen. Koulussa oli terveystarkastukset vuosittain. Rokotukset saatiin myös samassa yhteydessä. Täitä ja tarttuvia tauteja ei silloin ollut, eikä muistaakseni kukaan oppilaista kuollut. Koulusta mentiin hammaslääkärille kerran vuodessa. Kouluhammaslääkärinäni on ollut useampana vuonna  Pekka Kettunen.

Välitunneilla leikittiin hippaa, hypittiin narua ja twistiä. Uuden koulun alapihan suurten mäntyjen juuriin, jotka näkyivät maan pinnalle, tehtiin ”koteja” ja leikittiin niissä monena päivänä peräkkäin. Parhaat kaverini olivat Maarit Ojala ja Sanna, jonka sukunimen olen unohtanut. Harrastin kouluaikana viulunsoittoa, yleisurheilua ja voimistelua. Kerhoja koulussa en muista olleen. Koulun juhlat olivat ihan perinteisiä joulu- ja kevätjuhlia. Oppilaat esittivät ohjelmaa luokittain. Minä lauloin ja soitin useassakin juhlassa.

Lempiaineitani olivat musiikki, liikunta ja biologia sekä maantieto. Todistukset olivat ihan hyviä. En muista koskaan olleeni kovin pettynyt todistusten numeroihin, mutta muistan ainakin yhden matematiikan kokeen menneen ihan penkin alle. Muistaakseni kokeessa oli vain sanallisia tehtäviä, ja ne olivat minusta vaikeita.

Toiveammattia en muista itselläni vielä ala-asteen aikana olleen. Myöhemmin haaveilin musiikkileikkikoulun opettajan urasta. Valmistuin kuitenkin lastentarhanopettajaksi 1989.

 Satu-Maija Kristiina Kuhmosen kertomus:

Aloitin koulun 1998. En osannut yhtään lukea, kun menin kouluun. Kouluun meno jännitti minua jonkin verran. Kouluvaatteet ovat tavalliset arkivaatteet, useimmiten farkut ja puuvillapaita tai tuulihousut. Hiuksiani pidän joskus auki, joskus kiinni ja joskus minulla on panta. Minulla on puolipitkät hiukset. Koulumatkani on noin puoli kilometriä.

Olen tällä hetkellä (2004) kuudennella eli viimeisellä luokalla ala-asteella. Koulupäivät ovat nyt pituudeltaan  4-6 tuntia. Koulu on nimeltään Nummelan koulu. Koulua käydään kivikoulussa, jossa itse olen, ja uudessa koulurakennuksessa. Nummela Skolalla on ruotsinkieliset luokat ja Hiidenrannassa on kolme luokkaa: yksi ykkösluokka, yksi kakkosluokka ja yhdistetty 1-2. Hiidenrannan koulu on siis osa Nummelan koulua.

Koulun rehtori on Pekka Mattila ja meidän luokanopettaja Sirpa Pettinen on vararehtorina. Sirpa Pettinen oli ensimmäinen opettajani. Hän jäi äitiyslomalle ensimmäisen vuoden helmikuussa ja palasi takaisin opettajaksemme syksyllä 2001. Muita opettajiani: Anu Arrela, liikunta; Minna Lapinniemi, englanti; Anja Helle, luokanopettaja; Sanna Kuula, musiikki ja tekninen työ; Erna Huhtala, musiikki: Pirjo Nieminen, englanti; Eeva-Mari Polvi, liikunta; Pekka Ollila, tekninen työ; Susanna Tuomisto, musiikki; Maire Vedenjuoksu, luokanopettaja; Minna Riikilä, luokanopettaja. Kun olin käynyt koulua kolme ensimmäistä vuotta, minulla oli ollut jo neljä opettajaa!

Alemmilla luokilla hypittiin hyppistä ja twistiä sekä leikittiin läpsyä. Nyt kuudennella jutellaan kävellään koulun pihalla ja kisaillaan pukilla. Paras kaverini on Tessa Hirvi, olemme olleet samalla luokalla alusta saakka. Harrastuksiani on ollut luistelu, jalkapallo, ratsastus ja lumilautailu. Vain luistelun ja ratsastuksen olen lopettanut. Koulun tiloissa toimii maksullinen iltapäiväkerho, joka on tarkoitettu 1 – 2 luokan oppilaille.

Koulussa on mielestäni aika hyvää ruokaa, mutta eineksiä käytetään liian paljon. Perunat tulevat kouluun valmiiksi kuorittuina ja ovat aika usein huonoja.

Juhlissa esitetään ohjelmaa luokittain. Juhlat on jaettu useampaan osaan, koska oppilaita on niin paljon. Koulussa on järjestetty kerran vuodessa niin sanottu koulun kykytapahtuma, jossa oppilaat voivat esittää taitojaan.

Lempiaineitani ovat liikunta, musiikki, kuvaamataito sekä ympäristö- ja luonnontieto. Todistusteni numerot ovat olleet 8-9. Olen ollut ihan tyytyväinen niihin. Kommelluksista muistan ainakin sen, kun menimme tyttöjen kanssa hakemaan koulukaverini uimavarusteita hänen kotoaan, vaikka meidän piti mennä suoraan uimahallille. Opettaja odotti meitä hallin aulassa huolestuneena, ja kaikki muut olivat jo suihkussa.

Koulussa on terveydenhoitajan tarkastukset kerran vuodessa. Kouluaikanani on ainakin kerran ollut lääkärintarkastus. Koulun kautta käydään hammaslääkärissä kerran vuodessa ja hammashoitajan palvelut ovat myös mahdollisia. Rokotukset kuuluvat myös ohjelmaan, ne saa koulun kautta. Tarttuvia tauteja ei kouluaikanani ole ollut, mutta täitä on ollut useammankin kerran. Koulutovereistani on kuollut kaksi: tyttö alemmalta luokalta sairauteen ja poika ylemmältä luokalta tapaturmassa. Tapaukset sattuivat muistaakseni vielä samana kouluvuonna, toinen syksyllä toinen keväällä.

Toiveammattia minulla ei vielä ole. Nyt olen siirtymässä ylä-asteelle. Haaveenani on tällä hetkellä päästä ylä-asteen jälkeen lukioon. Koulunkäynti jatkuu vielä monta vuotta.