Vihdintie 2

Jo aivan 1900-luvun alussa oli Vihtiin puuhattu Työväen osuuskauppaa, mutta tuolloin kuvernööri kieltäytyi hyväksymästä Vihdin vähäväkisten osuuskaupan sääntöjä.

Vihdin Kauppaosuuskunnan tehtyä konkurssin 1913, virisi keskustelu työväenkaupan perustamisesta. Päätös perustamisesta tehtiin helmikuussa 1916. Ensimmäinen myymälä aloitti toukokuussa toimintansa Ojakkalassa, kesällä Vihdissä, Nummelassa 1917.

Myymälä toimi vuokrahuoneistossa vuoteen 1921. Harjanteen talosta päästiin Keskipisteen laidalle. Sekatavarakauppa oli aluksi rakennuksen Vihdintien puoleisessa päädyssä, koululuokkana toimineessa salissa. Vähitellen liike otti käyttöönsä muita alakerran tiloja.

1931 tehtiin kauppatalon edustalle, lähelle Vesikansantien puoleista kulmaa kylän uusi palokaivo. Valde Jokisuun ollessa Nummelan VPK:n päällikkönä 1945-1956 kaivosta otettiin vettä ainoastaan kerran Vihdinseudun Osuusliikkeen leipomon palaessa 1948. Kun Harjanteen talossa syttyi palo, ei kaivon kantta saatu auki, vaan vesi otettiin muista kaivoista palopaikan lähellä. 1930-luvulla pihalla oli myös myymälänhoitaja Viljo Vuorisen tyttärien Eilan ja Pirkon leikkimökki.

1933 liikkeen nimi muutettiin Vihdinseudun Osuusliikkeeksi (Viso).

Tellervo Lehtonen, myöh. Tylli tuli syyskuussa 1938 harjoittelijaksi Nummelan myymälään. Myymälänhoitajana oli Joel Jalava, joka Marja-vaimonsa kanssa asui liikerakennuksen yläkerrassa.

Samassa myymälässä työskentelivät Toini Helle, Kaisu Veikkolainen ja Aleksi Laine. Nummelan myymälä oli sekatavarakauppa, missä myytiin kaikkea mahdollista;  jauhoja, mausteita, suolasillejä sekä rautanauloja ja työvaatteita, ei kuitenkaan maitoa. Monet hakivat maitonsa maalaistaloista tai Tallgrenin mamman kotimyymälästä lähellä nykyistä kirjastoa.

Vihdinseudun osuusliikkeen Vesikansantien puoleisella portilla vasemmalta Toini Laakso (myöhemmin Helle), Kaari Kauhajärvi sekä myymälänhoitaja Viljo Vuorisen tyttäret Eila ja Pirkko. Kuvattu 1930-luvun alussa. Kuva Veikko Hellen kokoelmasta.

Tellervo Lehtonen ja Aleksi Laine liiketalon edustalla 1930-luvun lopulla. Kuva Tellervo Tylli.

Harjoittelija työskenteli usein kaupan takahuoneessa ja pani esim. pippureita tai makeisia ”truuttiin”, punnitsi ja hinnoitteli niitä. Hinnoittelu tapahtui päässälaskuna. Kaupassa ei ollut laskukonetta.

Talviaamuina harjoittelijan tehtävänä oli aamulla kantaa puita vajasta ja lämmittää myymälähuoneessa ollut suuri, vihreä kaakeliuuni. Takahuoneessa ei ollut lämmitystä.  Sen vieressä oli pieni myymälänhoitajan konttorihuone, missä oli pystyuuni.

Takahuoneessa säilytettiin mm. sillitynnyriä ja naulalaatikoita. Myymälän laajentamisen jälkeen tuli taloon pieni lihaosasto ja sen viereen suurempi tila maito- ja leipäpuotia varten.

Uuden lihamyymälän vastaavaksi tuli Vilhelm Joakim Luukkonen, jonka vaimo Olga, o.s. Koivula palveli myös Visossa. Tellervo Lehtonen ei kuitenkaan halunnut siirtyä myyjäksi maitopuolelle, vaan lähti maaliskuussa 1940 töihin Luontolaan. Talvisodan ilmahälytysten aikoihin hän oli vielä töissä Visossa. Hän on kertonut, että hälytyksen alkaessa kaupan väki riensi talon alla olleeseen kellariin. Sinne kuljettiin pihan puoleiselta verannalta, jonka ikkunat olivat komeat erivärisistä laseista tehdyt ”lasimaalaukset”.

1939 Nummelan myymälä kunnostettiin ja liike sai ostetuksi siihen asti vuokraamansa tontin. Keskipisteen puoleinen kuisti purettiin ja liiketiloihin tehtiin suuret näyteikkunat. Liiketiloihin oli kaksi sisäänkäyntiä. Liiketalon alakerrassa oli Vesikansantien puoleisessa päädyssä siirtomaatavaraosasto, keskellä liha- ja leikkeleosasto, sitten ns. ”heitto-oven” takana maito- ja leipämyymälä. Vihdintien puoleisessa päässä oli liiketila, jossa enimmäkseen oli joku vuokralaisena. Tähän liittyi myös asuinhuone. Yläkerrassa oli yhteisen aulatilan lisäksi kaksi suurempaa asuntoa sekä pari pienempää huonetta liikkeen henkilökunnalle.

Helmikuussa 1939 Viso laajensi liiketonttiaan ostamalla 180 000 markan arvosta maata Tuusan tilan isännältä Kalle Sammalkarilta. Kyseessä oli Vihdintien varrella Harjanteelle asti ulottunut peltomaa, jossa viljeltiin mm. perunaa osuusliikkeen ravintolan tarpeisiin. Keittäjä Helmi Viman kaivoi joka aamu tuoreet perunat maasta.

Helmi Viman nostamassa perunoita. Kuvassa mukana Kustaa Koskinen. Kuva Annikki Pircklén.

Liiketalon Vihdintien puoleisessa liiketilassa oli 1940-luvulla myös osuusliikkeen kukkakauppa. Monitaitoinen Väinö Purje huolehti mm. hautajaisseppeleiden nauhojen tekstauksesta. Seppelepohjat teki Kopun kartanon ja myöhemmin Luontolan kylpylän puutarhurina toiminut maatalous- ja puutarhaneuvoja Selma Lydia Kellman (1898). Hän tuli kukkakauppaan kiinnittämään seppeleisiin kukat, jotka Väinö, vainajan omaisten toivomusten mukaan oli tilannut. Tuohon aikaan ei ollut paljon kukkia saatavana, vaan hautajaisiin vietiin adresseja. Yhtenä päivänä Väinö saattoi tekstata yli 40 adressia. Kukkien myynnistä huolehtivat Väinön ohella muutkin myyjät. Kukkakaupan hoitoa jatkoi ilmeisesti vielä joku Väinön jälkeen.

Vihdintien puoleisessa liiketilassa oli 1940-luvun loppupuolella Vison omistama huonekalumyymälä. Siellä ei ollut omaa henkilökuntaa, vaan siirtomaatavaraosaston myyjä myi tuotteita.

1950-luvun alkupuolella äiti ja tytär Hilma ja Satu Äkräs pitivät parturinliikettä huoneistossa ja asuivat liikkeensä takahuoneessa. 1959 Lea Viman, o.s. Suominen muutti kampaamonsa Vesolan perheen talosta osoitteeseen Vierinne, nyk. Pisteenkaari 2. Myös hän asui takahuoneessa. Sen jälkeen hän piti liikettään toisessa Flinkmanin/ Kukon puutalossa Keskipisteen laidalla. Oma talo valmistui 1962 aviopuolison Martti Vimanin kotitilasta Kuoppamäki, nyk. Pisteenkaari 6 lohkotulle tontille. Lea Viman jatkoi siellä työtään. Ennen Pisteenkaaren valmistumista 1987 Lea Viman muutti pois omakotitalostaan.

Talvisodan jälkeen rakennettiin vanhan liiketalon jatkeeksi Vesikansantien puolelle yksikerroksinen lisäsiipi, jonka pohjoispäädyssä portaat johtivat kellaritiloihin, missä oli mm. talon pannuhuone. Talonmiehenä oli tuolloin Vilho Kuorikoski. Hän toimi talonmiehenä myös osuusliikkeen leipomorakennuksessa Vesikansantien varrella. Vasta tuossa rakennusvaiheessa saatiin esim. myymälöiden ja ravintolan henkilökunnan käyttöön yhteinen WC.

Ravintolasiiven suuntainen uusi, keltaiseksi maalattu varasto- ja saunarakennus tehtiin 1960-luvun alussa ja se purettiin ilmeisesti kun alettiin rakentaa uutta taloa.

1974 purettiin Vison vanha myymäläosa, siis kelloseppä Bergmanin alkuperäinen talo. Ravintolasiipi sai kuitenkin vielä jäädä. Siinä toimi myöhemmin lyhyen aikaa mm. Nummelan nuorisopiste Pontus. Nuorisopisteen käytössä oli 98 m2 suuruinen kerhotila sekä kaksi WC:tä. Tuona vuonna tilaa olivat käyttäneet osuusliikkeen oma naisjaosto, nimeltään ”Naiset mukaan”, Elävän musiikin yhdistys VIKKE ja Vihdin Kalevan Nuoret, lisäksi siellä oli ollut nuorisolautakunnan omaa toimintaa.

Vihdin Työväen Osuuskaupan Nummelan myymälä. Kuva Veikko Hellen kokoelmasta.

Vihdin Työväen Osuuskaupan Nummelan myymälärakennus 1920-luvulla. Maitoa tuotiin hevoskärryillä suurissa tonkissa suoraan maatiloilta. Kuvan omistaa Vuokko Honkanen.