Ilmarisentie vuoden 1958 peruskartassa. Tien asemanpuoleinen pää on vielä pellon halki vievä polku
Nykyinen Ilmarisentie alkaa Asemantieltä ja päättyy Lohjantielle. Ilmarisentie oli aluksi vain Lohjantien poikkikatu Hannankadulle asti. Katu rakennettiin 1990 Asemantielle asti. Asemantien puoleinen alue kuului kauan Saarelan tilaan. Vasta 1990-luvun lopulla Saarelan omistaja Tuovi Hänninen rakennutti alueelle paritaloja, As. Oy Saarelankulman.
Lohjantien puoleiseen päähän rakennettiin 1930-luvulla omakotitaloja, joista enää vain pari on jäljellä. Läpikulkumahdollisuutta Lohjantieltä Asemantielle ei ollut.
Kirsti Hiltunen, o.s. Helle (1926;) muistelee nykyisen Ilmarisentien lähialuetta:
”Hellen puusepänverstaalle kuljettiin tietä, joka nykyään on Hannankatu. Verstaasta vähän eteenpäin tien oikealla puolella oli Mäntylän Jussin talo, nykyisen llmarisentien tienoilla. Metsän keskellä kulkenut hiekkatie päättyi Kalkkimäen alueella olleille perunakuopille. Yksityisillä perheillä oli siellä omat perunakuoppansa. Alina Helle peitteli kuoppaan johtaneen käytävän runsailla oljilla, jotta pakkanen ei olisi pilannut perunoita. Kovilla pakkasilla ei voitu lainkaan käydä hakemassa perunoita. Hienossa hiekkamaassa olleessa kuopassa ne säilyivät hyvin yli talven. Perunakuoppien aluetta kutsuttiin tuolloin Kuoppamäeksi.
Nykyisen Ilmarisentien taloista ja niissä asuneista perheistä kertoja muistaa ainakin Hiidenvedet, Jalavat, Jaloset ja Färmit.
Kun Hellen verstaalta kuljettiin tietä eteenpäin, oli vasemmalla puolella metsässä Hellen veljesten hoitama eläinten hautausmaa, mihin haudattiin lintuja ja oravia, kerran jopa Hellen perheen kuttu. Kirsti Hiltunen muistaa, kuinka huolissaan äiti oli, kun pikku Veikkoa ei kuulunut kotiin metsästä. Veikko selitti olleensa vähän laulamassa kutun haudalla.”