Vihtori Tammilahti oli yksi Nummelan työväentalo Rientolan varhaisemmista talonmiehistä. Hän oli myös yksi näkyvämmin aikakirjoihin jääneistä. Vihtori oli aikanaan yhdistyksen puheenjohtaja. Hän hoiti muitakin luottamustehtäviä, toimi näyttämöllä ja oli tinkimätön järjestysmies ehdottomine raittiusvaatimuksineen kieltolain aikana.
Silloin oli aika yleistä, että iltamiin tultiin pirtukanisteri taskussa. Jos vähänkin aihetta ilmaantui, oli Tammilahti innokas avustamaan ruumiintarkastuksessa. Armotta hallussa ollut aine kaadettiin maahan. Tammilahden kerrotaan tutkineen vielä kanisterin rakennekin perustellen sitä elämään jääneellä lausahduksella: ”kas piru vie, kanisterissa voi olla kaksi pohjaa”.
Tammilahdella oli suuri perhe. Se taisi olla jo kymmenhenkinen, kun he muuttivat työväentalon ahtaasta hellahuoneen asunnosta naapuriin. ”Taas on sänkypula poistettu, toistaiseksi”, sanotaan Vihtorin todenneen, kun oli saanut timpuroimansa kerrossängyn valmiiksi.
Vihtori oli monitoiminen mies ja kiireet olivat sen mukaisia. Ansiotyöstä tultua hänen oli usein kiirehdittävä johonkin kokoukseen. Ajan säästämiseksi kaateli Johanna-vaimo useampia kupillisia kahvia jäähtymään pöydän reunalle, josta Vihtori ne sitten samalla hörppäili, kun vaihtoi työplyysin parempiin vaatteisiin.
1924 Tammilahti lopetti talonmies, vahtimestarin hommat ja muutti omaan taloonsa Satupirttiin.
Vihtori Tammilahti oli esimerkillinen ja uupumaton työväen luottamusmies vuosisadan toiselta vuosikymmeneltä aina sodanjälkeiseen aikaan saakka. Sota häntä sitten kumarruttikin. Hän menetti kolme poikaansa kaatuneina.