Nummelan seurakuntakeskus viimeisimmän laajennuksen jälkeen 2009. Kuva: Mikko Yli-Rosti

Seurakuntakeskuksen pääsisäänkäynti ja kellotapuli 2009. Kuva: Mikko Yli-Rosti

Nummelan Seurakuntakeskus valmistui ja otettiin käyttöön 1969.
Seurakuntakeskusta on laajennettu kaksi kertaa. Ensimmäinen laajennusosa valmistui 1980-luvun alussa. Viimeisin saneeraus ja laajennus valmistui 2005 arkkitehtien Kirsti Siven ja Asko Takala tekemän suunnitelman mukaan. 

Nykyisen seurakuntakeskuksen rakennuksen kirkkosalissa on istuinpaikkoja kalustejärjestelyin 260 – 300. Urut uusittiin 2009. Kirkkosalissa on flyygeli ja siirrettävä kosketinsoitin. Kirkkosalissa pidetään myös konsertteja ja taidetapahtumia.

Seurakuntasali on paljeovin jaettavissa kolmeen eri osaan. Pääsali on katettavissa 64 henkilölle, entinen takkahuone 24 henkilölle ja pieni kulmaosa 24 henkilölle. Yhtenäisenä tila mahdollistaa kattauksen 112 henkilölle.
Seurakunnan oman toiminnan lisäksi tiloja vuokrataan erilaisiin perhejuhliin; kastetilaisuuksiin sekä syntymäpäivien ja muistotilaisuuksien pitopaikoiksi.

Uudessa osassa on kaksi pientä tilaa, joihin voi saada kattauksen 30 henkilölle. Molemmissa tiloissa on pieni keittiö. Näitä tiloja käytetään esim. perhejuhliin, joissa pitopalvelu hoitaa tarjoilun. Täysin uusittu keskuskeittiö palvelee suuremmissa tilaisuuksissa. 

Uudessa osassa ovat tilat lasten ja nuorten kerhotoiminnalle. Siellä kokoontuvat päiväkerhot, perhekerhot , pyhäkoulut ja nuorisokerhot.
Suurin osa työntekijöiden toimistotiloista on uuden siiven yläkerrassa.

Seurakunnan eri toimintamuotojen piirit ja kuorot kokoontuvat tilaisuuksiinsa ja harjoituksiinsa muunneltavia tiloja hyväksi käyttäen. Ulkopuoliset järjestöt ja pienryhmät voivat vuokrata tiloja käyttöönsä. Partiolaisille on varattu oma tila seurakuntatalon kellariosassa.

Suomen Punaisen Ristin liikkuva Veripalvelu on toiminut seurakuntatalon tiloissa pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta 1970 lähtien. Nummelan Kilta ja Nummelan Palokuntanaiset hoitavat järjestelyt.

Vanhassa osassa aiemminkin olleet diakoniatoimen tilat saivat lisäneliöitä, kun niihin yhdistettiin asuntokäytössä olleet tilat. Tiloissa toimii mm. pieni kahvio. Vapaaehtoiset, aktiiviset seurakuntalaiset pitävät siellä ”Pysäkkikahvilaa” diakonian ja lähetystyön hyväksi.

1970-luvulla Seurakuntakeskuksessa pidettiin rippikouluja. Nuoret kokoontuivat iltarippikouluun varsinaisen koulupäivänsä jälkeen. Näiden rippikouluryhmien konfirmaatiotilaisuudet järjestettiin Nummelassa.

Kirkkosalin Uuno Poikosen valmistama alttarireliefi vuodelta 1974 ”Tulkaa minun tyköni kaikki”. Aktiivinen seurakuntalainen Toini Hynninen pani alkuun keräyksen, jolla hankittiin kasukka ja kirkkotekstiilit. Nyplätty alttariliina on kirkonkyläläisen Kaija Kaipion valmistama ja lahjoittama. Kastemaljan jalkana on n. 200 vuotta vanhan öljypuun runko. Sen on Paavali Toivio tuonut Israelista.
Elsa Kovelo on nyplännyt ja lahjoittanut kastetyynyn ja seurakunta on hankkinut kastetilaisuuksissa käytettäviksi kastemekot.

Kirkkosaliin on sijoitettu vanhan Rukoushuoneen alttaritauluna ollut taiteilija Bruno Tuukkasen 1930-luvulta oleva taideteos “Minä olen Hyvä Paimen.” Teos on entisöity ja on ainutlaatuisuudessaan arvokas.

Koristetaiteilija Bruno Tuukkasen suunnittelema kuvakudos ”Minä olen Hyvä Paimen”

Seurakuntasalissa on hollolalaisen taiteilijan tekstiiliteos “ Hän elää” ja taiteilija Inari Krohnin taulu. Takkahuoneessa on Nummelan Marttojen valmistama ja 1971 seurakunnalle lahjoittama vihkiryijy. Ryijyn nimi on “Auriga” ja sen on suunnitellut taiteilija Ritva Puotila. Ryijyä käytetään seurakuntakeskuksen vihkitilaisuuksissa. Vihtijärveläinen emäntä Ritva Lehtonen on valmistanut ja lahjoittanut kaksi kuultokudosta. Päiväkerhotiloihin on sijoitettu batiikkinen taideteos Tansaniasta. Sen on lahjoittanut Inga Forsström, joka toimi Tansaniassa kuurojenkoulun opettajana.

Auriga-ryijy. Kuva: Antti Hannuniemi, Foto Vihtkari

Asunnot

Ensimmäiseen seurakuntakeskukseen rakennettiin kolme asuntoa. Suurin viiden huoneen ja keittiön asunto kappalaisen käyttöön ja kaksi pienempää asuntoa. Toinen diakoniasiipeen diakonissan asunnoksi ja toinen nuoriso-ohjaajan asunnoksi.
Kappalaisen asunnossa ovat asuneet pastorit: Pentti Palonen, Markku Pyrhönen, Paavali Toivio, Yrjö Kauramäki, Juho Vuorela, Esa Lahtinen, Reijo Kaarto.

Diakonissa Saara Mataristo muutti ensimmäisenä diakonissan asuntoon, jossa hän asui eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Nuoriso-ohjaajan asuntoon muutti ensimmäisenä Keijo Pusa. Hän ei ollut pitkään seurakunnan palveluksessa. 

Nuoriso-ohjaajan asunto ja myöhemmin diakonissan asunto ovat olleet sekä seurakunnan eri työntekijöiden että ulkopuolisten vuokralaisten käytössä.
Viimeisen laajennuksen ja saneerauksen jälkeen kiinteistöön jäi vain yksi asunto.